Kokeile kuukausi maksutta

Työmaan erilainen vuosi – mitä se toi, mitä jäi ja mitä voisi tulla

Tietoa kirjoittajasta Hanna Tossavainen
Rakennusmestari, työnjohtaja ja tiedottaja, Lapti
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Olemme jokainen eläneet varsin erikoista aikaa reilun vuoden ajan. Omassa itäsuomalaisessa kaupungissani jonka torilta löytyy ”mualiman napa”, ei rakentaminen ole suinkaan hiljentynyt, töitä on riittänyt työmailla. Mutta voi sanoa, että kyllä tässä vuodessa hieman erilainen sävy on edellisiin verrattuna.

Elämme vapaassa hyvinvointivaltiossa, mistä on kiittäminen edellisiä sukupolvia – minä voin käytännössä tehdä, liikkua, sanoa ääneen, elää ja toimia melkeinpä miten huvittaa lain puitteissa. Vapaassa maassa eläminen on ollut etuoikeus mutta nyt siihen on tullut rajoitteita mihin osan on ollut vaikea tottua. Rakennustyömaalla se on tarkoittanut työn tekemistä entistä enemmän omalla porukalla, vierailut on kielletty, hankkeen yhteistyökumppanit ovat omissa toimistoissaan tai kotona ja kuka työmaalla on käynyt, on se ollut ennalta sovittua ja tietyin ehdoin.

Työmaan ovi on ollut lukossa ja tapaamiset on sovittu ulos maskin kanssa. Palaverit ovat siirtyneet videoyhteyden päähän, myös hygienia otettiin jo heti alussa vakavasti. Kaikki työmaan työryhmät erotettiin sosiaali- ja ruokatilojen suhteen erilleen. Itse työmaamontussa ei rakentaminen kuitenkaan muuttunut.

Teemme samat työvaiheet samoin menetelmin, aikataulu ei ole löystynyt, ei ole satanut vähemmän lunta tai taisteltu pakkasta tai vettä vastaan. Yhteistyö suunnittelijoiden ja valvojien kanssa on muuttunut enemmän etäyhteydeksi – eikä se aina ole kummankaan työtä helpottanut.

Vaikkapa hankalien liittymäpintojen suunnittelu vanhan ja uuden rakenteen kohdatessa vaatii paitsi työnjohdolta erityistä huomiota puhelimen tai sähköpostin toisessa päässä, niin myös suunnittelijalta pysyä kartalla mistä on kyse.

Myös rakennusala on tehnyt loikkia eteenpäin työskentelytavoissa, perinteinen ala on joutunut epämukavuusalueelle, joka laittaa kehittämään uusia tapoja viedä asioita eteenpäin.

Peruspalaverit onnistuvat myös etänä – en usko, että jatkossakaan jokaiseen tapaamiseen tarvitsee matkustaa paikan päälle. Tällöin työntehokkuus on parempi, työntekijälle tulee vähemmän matkustuspäiviä ja toisaalta työn rasittavuus on ehkäpä pienempi.

Sanoisin kuitenkin, että korona-ajan hyvät ja huonot puolet olisi syytä käydä läpi tämän erikoisen ajan jälkeen ihan perusteellisesti. Ei otettaisi jatkossa vahingossa käyttöön tältä ajalta jääneitä toimintatapoja, jotka eivät ole olleet koko hankkeen kannalta hyviä.

Edelleen me rakentajat tarvitsemme paikan päällä käyviä yhteistyökumppaneitamme – suunnittelijoita, valvojia, työturvallisuuden puolesta puhuvia ja niin edelleen. Laadukas rakentaminen on yhteistyön tulos, ennakoivaa työnsuunnittelua ja epäkohtiin puuttumista sekä reagoimista oikea-aikaisesti.

Perinteisesti työmaalla käydessä asia poikii jo toisenkin asian, joten käynti on hyödyllinen (ja jos haluaa toisin sanoa, työllistävä). Kun lähdet hoitamaan yhtä asiaa työmaalle, tulet takaisin pitkä lista tekemätöntä työtä mukanasi. Äkkiä voisi kuulostaa huonolle asialle, mutta usein se on kuitenkin asioita eteenpäin vievää.

Toinen asia mitä itse veisin tämän korona-ajan tiimoilta eteenpäin, on panostus työssä jaksamiseen. Haasteita ei ole tuonut paitsi se, että kaikki muut ovat etätöissä mutta myöskin se, että aika on ollut henkisesti jossain määrin kuormittava. Uskon että kuormitusta tulee tiedostamattakin, elämme joka päivä huonojen uutisten äärellä, varaudumme tuntematonta uhkaa vastaan ja ehkäpä osa pelkääkin mahdollista tartuntaa. Osa tartunnan myöskin saaneita. Ehkä pelkoa lähipiirin osalta, oman perheen tai vanhempien sukulaisten.

Kun työn kevennyksiä ei ole kissanristiäisten muodossa saanut viettää, mitä työnantaja voisi tarjota tekijöilleen ja samalla itselleen? Voisiko se olla panostusta yksilötasolla? Hyvinvoiva työntekijä on tuottava myös työnantajalleen.

Ehkä osa on miettinyt vuoden mittaan omia voimavarojaan tai mitkä ovat oman työporukan vahvuudet. Voisiko työtä kehittää niin, että se ei pelkästään vie energiaa mutta myöskin tuo?

Kokemus tuo rauhallisuutta, näkemystä asioiden tärkeysjärjestykseen ja panostusta oleelliseen. Mutta myös kokenut tarvitsee hyvät työskentelypuitteet, nuoremmasta väestä puhumattakaan. Olisiko mahdollista, että korona-aika poikii tälle perinteiselle alalle täysin uusia asioita, joita on ehkä käytössä jo muilla aloilla.

Uskon, että koko alalla olisi nyt huikea mahdollisuus kehittää omaa tulevaisuuttaan parempaan suuntaan unohtamatta ihan sitä perustyötä mistä saa housunlahkeet kuraan tai betoniin. Koska siellähän se meidän ruisleipä on.

Vielä ei ole pandemia ohi ja rakentaminen jatkuu tulevaisuudessakin. Tilanteessa on kuitenkin jo eletty ja vähän totuttukin, joten olisiko nyt oikea-aika tehdä välitilinpäätös, miten yrityksillä ja sen työntekijöillä menee. Mitkä ovat olleet ne vahvuudet, millä on pärjätty ja mitä voisimme vielä kehittää, että työntekijät jaksavat töissä niin normioloissa kuin poikkeusoloissakin. Kannustan tekemään rohkeitakin kokeiluja ja päätöksiä.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Työmaan erilainen vuosi – mitä se toi, mitä jäi ja mitä voisi tulla”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Hanna Tossavainenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/hanna-tossavainen/