Kokeile kuukausi maksutta

Vähähiilisyyden sääntelyä kehitettävä laajalla yhteistyöllä

Tietoa kirjoittajasta Mikko Somersalmi, Pekka Vuorinen
Somersalmi on tekninen johtaja Raklissa ja Pekka Vuorinen ympäristö-ja energiajohtaja Rakennusteollisuus RT:ssä.
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennusmateriaalien valmistuksen päästöjen ja rakennusten energiankäytön vähentämisellä on pitkä sääntelyhistoria. Päästöjen arvioinnin tueksi on jalkautunut elinkaariarviointi, jossa lasketaan kaikki rakennuksen rakentamisesta, käytöstä sekä käytöstä poistamiseen liittyvät hiilidioksidipäästöt. Elinkaariarviointia käytetäänkin jo vapaaehtoisesti useissa hankkeissa.

Elinkaariarvioinnin kehittäminen uskottavaksi ja vähähiilisyyttä oikeaan suuntaan ohjaavaksi sääntelyn työkaluksi on kesken. Tämän paljastavat kommentit, jotka annettiin ympäristöministeriön ilmastoselvityksen asetusluonnokseen ja elinkaariarviointiin pohjautuvaan menetelmäluonnokseen. Lausuntopalaute oli tervetullut paljastaessaan eri sidosryhmien huolet elinkaariarvioinnin toimivuudesta sääntelyn osana. Ne kertoivat myös tarpeesta laajapohjaiselle sidosryhmien yhteistyölle.

Ympäristöministeriön tavoitteena on rakentamisluvan osaksi kaavaillulla ilmastoselvityksellä tuottaa laskentatietoa rakennustyyppikohtaiseen raja-arvo-ohjaukseen. Tavoitteen tekevät kuitenkin haastavaksi ja jopa mahdottomaksi eri epävarmuustekijät ja rakennushankkeiden vaihtelevat tarpeet.

Rakennuksen laskennallinen hiilijalanjälki voi vaihdella saman rakennustyypin sisällä huomattavasti käytettyjen laskentaoletusten mukaan. Energiantuotannon päästökertoimet sekä laskentajakson pituus ovat merkittävimpiä yksittäisiä laskentatuloksiin vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi pitää ottaa huomioon eri materiaali- ja rakenneratkaisuihin liittyvät tekniset tekijät, jotka vaikuttavat turvallisuuteen, terveellisyyteen, asumisviihtyisyyteen ja lopulta elinkaarikustannuksiin.

Materiaali- ja teknologianeutraliteetin säilyttäminen sekä energia-alan sektori-integraatiota edistävien innovatiivisten ratkaisujen tukeminen on tärkeää. Esitettyjä luonnoksia tukeva elinkaariarvioinnin toteutustapa käytönaikaisen energiankäytön osalta on ristiriidassa energiatehokkuuslainsäädännön ohjauksen kanssa. Tilanne on sama suhteessa rakennuksien ja alueiden energiantuotannon hybridikonseptien tarpeisiin, jotka on nostettu esiin työ- ja elinkeinoministeriön sektori-integraatioraportissa.

Ympäristöministeriön luonnokset voivat ohjata vähähiilisyyttä käytönaikaisen energiankulutuksen tarkastelun osalta jopa väärään suuntaan. Tämä tuo esille raja-arvo-ohjaukseen perustuvan arviointimenetelmän ongelmallisuuden. Keinotekoinen rajaus rakennuksen ja rakennuspaikan hiilijalanjälkeen tarkoittaa lisäksi, että hankkeen hiilijalanjälkeä ei ohjata kokonaisuutena.

Kuinka sitten kehittää kipeästi tarvittavaa rakennusten vähähiilisyyden ja samalla kestävyyden arviointia?

Toimiakseen uskottavasti lähtökohtana voisi olla menettely, jossa ilmastoselvitykseen sisällytettäisiin täydentävänä tietona se, kuinka hankekohtaisesti vaihtoehtotarkasteluin on vähennetty hiilijalanjälkeä siihen merkittävimmin vaikuttavissa rakenteissa ja rakennusosissa, talotekniikan ratkaisuissa sekä energiamuotoon liittyvissä valinnoissa. Tämä tukisi kokonaisvaltaista hiilijalanjäljen huomiointia ja kohdistaisi huomion hankkeessa vaikuttaviin toimenpiteisiin.

Menettely mahdollistaisi sen, että hiilijalanjälkeä pienennettäisiin hallitusti vaarantamatta elinkaaren aikaista elinkaarilaatua ja kestävyyttä. Se voisi toimia myös lähtökohtana päästövähennysten tavoitteellisille Green Dealeille. Samalla keinotekoiselle rakennustyyppikohtaiselle raja-arvoasetannalle ei olisi enää tarvetta.

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Vähähiilisyyden sääntelyä kehitettävä laajalla yhteistyöllä”

  1. Suunnittelunormeilla voidaan vaikuttaa vähähiiliseen rakentamiseen.
    Vähähiilisen rakentamisen tutkimus- ja kehitystyössä suunnittelu ja eurokoodit on jätetty huomiotta. Eurokoodin uudistustyö on parhaillaan käynnissä. Vähähiilisyys ei ole eurokoodin kehitystyössä millään tavalla tarkasteltavana, ei edes kustannustehokas suunnittelu ja rakentaminen. Eurokoodi on perustunut luotettavuuteen beta50=3.8 ja riippumattomaan kuormien yhdistelyyn. Tätä ei olla muuttamassa, vaikka lukuisat tutkimukset osoittavat kymmenien prosenttien ali- ja ylimitoitusta. Eurokoodiorganisaatio ei ole kyennyt esittämään varmuuslukujen laskentatapaa. Varmuusluvut määräävät keskeisesti rakentamisen materiaalimenekin, kustannuksen ja myös rakennusmateriaalien CO2 päästöt. Julkaisussani https://www.mdpi.com/2076-3417/11/12/5474 selostan tarkan varmuuslukujen laskentatavan ja sen, että nykyisessä eurokoodissa on huomattava ylivarmuus ja tarpeeton materiaalikulutus vähän vaihtelevissa muuttuvissa kuormissa. Tämä ylivarmuus ja materiaalihukka voitaisiin pääosin poistaa asettamalla muuttuvan kuorman ominaisarvo vaihtuvaksi, normi yksinkertaistuisi ja laskentatyö vähenisi, suunnittelutarkkuus parantuisi, alivarmuutta ei olisi lainkaan ja ylivarmuutta vain muutama prosentti, rakennusmateriaaleista aiheutuvat CO2-päätöt pienentyisivät noin 0.5%. Ominaisarvot ja varmuusluvut täytyisi muuttaa, kaikki muu säilyisi. Tein tällaisen ehdotuksen. Ehdotustani ei otettu käsiteltäväksi. Kirjoittajat ehdottavat laajaa yhteistyötä vähähiilisyyden tavoittelussa. Suomen eurokoodin seurantaryhmä toimii Rakennusteollisuus ry:n alaisuudessa. Rakennusteollisuus ry:n toiminta on ristiriitaista, se ehdottaa yhteistyötä, mutta torjuu yhteistyötarjouksen tiedemieheltä.
    Tuomo Poutanen
    Tampere

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Mikko Somersalmi, Pekka Vuorinenhttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/mikko-somersalmi-pekka-vuorinen/