Poissa silmistä, poissa mielestä pitää paikkansa, kun ajatellaan maanalaisia putkistoja ja niiden kuntoa. Vesihuolto on kuitenkin yksi yhteiskunnan välttämättömimmistä palveluista, ja sen tulevaisuus on kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta erittäin tärkeä asia.
Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n (VVY) vuonna 2020 tilaaman selvityksen tuloksena arvio vuotuisesta vesihuoltoverkostojen kokonaisinvestointitarpeesta vuoteen 2040 asti on 777 miljoonaa euroa vuodessa. Selvityksen perusteella kokonaisinvestointitarpeen arvioitiin siten lähes kaksinkertaistuvan nykytilanteeseen nähden.
Kaupungeissa, joilla on pitkä historia, osa putkista saattaa olla jopa yli sata vuotta vanhoja, kuten esimerkiksi Helsingissä. Pienemmissäkin taajamissa varhaisimmat putket ovat 1920- ja 1930-luvuilta. Keski-ikä putkistoilla onkin tällä hetkellä 60–80 vuotta.
Joissakin kaupungeissa on herätty korjausvelan taltuttamiseen ja määrätietoisella vuosittaisella vesijohtojen saneeraamisella vuotokorjauksien määrä on vuositasolla saatu pudotettua sadoista vain kymmeniin. Mitä pitemmälle vesijohtojen uusiminen siirretään, sitä kalliimmaksi verkoston ylläpito tulee lisääntyneiden vuotokorjauksien vuoksi.
Sote-uudistus vaikuttaa tulevaisuudessa merkittävästi kuntien toimintaan ja talouteen. Uudistuksen seurauksena kuntien toiminnan kustannukset vähenevät ja käyttötalousmenoista siirtyy pois noin puolet. Kuntaliiton mukaan sote- ja maakuntauudistuksen toteutumisen jälkeenkin kunnilla on edelleen runsaasti tärkeitä tehtäviä, jotka tähtäävät osaltaan kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen. Tulevaisuuden kunta investoikin vesihuolto- sekä tieverkkojen rakentamiseen ja näin edistää kuntalaisten hyvinvointia. Toimintavarma yhdyskuntatekniikka houkuttaa kuntaan uusia yrityksiä ja mahdollistaa jo olevien yritysten toiminnan jatkamisen.
Kuin valmistautuen tuleviin vesihuollon saneerausurakoihin maarakennusalan järjestöt yhdessä Kuntaliiton ja Rakennustietosäätiön kanssa tekivät yhdyskuntateknisten urakoiden kilpailuttamisoppaan pienten kuntien ja kaupunkien käyttöön. Ennen varsinaista oppaan tekemistä kunnilta tiedusteltiin, onko niillä ollut ongelmia kyseessä olevien urakoiden kilpailuttamisessa ja ottaisivatko ne tähän liittyvän oppaan käyttöön, jos sellainen olisi. Samaan aikaan teetettiin selvitys siitä, ovatko kuntien tarjouspyynnöissään esitetyt tarjoajaa koskevat referenssivaatimukset tarjoajia syrjimättömiä. Näiden selvitysten pohjalta päädyttiin aloittamaan työ yhdyskuntateknisten urakoiden kilpailuttamisohjeen tekemiseksi.
Ohjeen tavoitteena on auttaa kuntia kilpailuttamaan itsenäisesti yhdyskuntateknisiä urakoita ilman ulkopuolista kilpailutuksiin erikoistunutta konsulttia. Tavoitteena on myös, että pienet ja keskisuuret paikalliset yritykset voisivat pärjätä urakoiden kilpailutuksissa ja toimia pääurakoitsijana aliurakoinnin sijaan. Ohjeen teossa paljon huomiota kiinnitettiin tarjoajalle asetettaviin vaatimuksiin, jotta ne eivät liikaa rajaisi tarjoajien joukkoa. Esimerkiksi kategoriseksi muodostunutta viiden vuoden referenssien voimassaoloaikaa ei ohjeeseen kirjattu. Lisäksi tarjoajalle asetettavat vaatimukset skaalautuvat kilpailutettavan urakan koon mukaan.
Erään urakoitsijan sanoin, kohtuuttomat ja urakan kokoon nähden liioitellut referenssivaatimukset eivät millään tavalla hyödytä tarjousten pyytäjää.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Vesihuollon korjausvelka on todellinen”