Rakennustyömaiden työntekijät ovat perinteisesti olleet pääurakoitsijan omia tai eri urakoitsijoiden työntekijöitä. Työmaille on viime vuosikymmenen aikana rantautunut myös kokonaan uusi työn tekemisen muoto, vuokratyövoima. Tässä mallissa vuokratyönantajan työntekijät työskentelevät toisen työnantajan työkohteissa tämän työnjohdon vastuun ja valvonnan alaisena.
Perinteisessä mallissa niin työn johtamisesta kuin muistakin vastuista on sovittu kahden osapuolen välisellä työ- tai alihankintasopimuksella. Vuokratyövoiman käytöstä ei yleensä tehdä minkäänlaisia sopimuksia.
Henkilöstövuokrauksessa työnantajan, työnjohdon ja esimiehen roolit hämärtyvät. Työnantajalla on vastuu työn turvallisesta toteuttamisesta sekä oikeus ja velvollisuus johtaa työtä. Vuokratyössä työnantajan työsuojeluvastuu on jaettu työnantajien kesken. Työnantaja ei voi ulkoistaa työturvallisuusvastuutaan, mutta vuokratyöntekijän työnantajalla ei yleensä ole mahdollisuutta selvittää etukäteen työkohteen vaaratekijöitä. Vuokratyönantajan täytyy luottaa siihen, että tilaajan työnjohto huolehtii työn turvallisesta toteuttamisesta.
Henkilöstövuokraus on poikkeava toiminto rakennusalalla. Sitä ei juuri kilpailuteta, koska sitä ei koeta sellaiseksi hankinnaksi, joka yrityksen tulisi kilpailuttaa.
Työmaatasolla vuokratyövoiman käytöstä päättää työnjohtaja, jonka intressit voivat olla ristiriidassa yrityksen vastuullisen toiminnan tavoitteiden kanssa kustannusten säästämisen ja harmaan talouden torjunnan näkökulmasta.
Rakennusalan yritykset voisivat henkilöstövuokrauspalvelunsa kilpailuttamalla saavuttaa kustannussäästöjä sekä kehittää toimintansa laatua ja työturvallisuutta. Aito ja sitova sopimuskumppanuus synnyttäisi yhteistyömallin, jossa vuokrayritys voisi tarjota asiakasyrityksen tarpeisiin räätälöityjä työvoimapalveluja.
Vuokratyövoiman tilaukset tulevat vuokrayrityksiin pääsääntöisesti työskentelyä edeltävänä päivänä ja tilauksen päättymisestä ilmoitetaan saman päivän aikana. Vuokrayritykselle jää usein hyvin vähän aikaa hakea asiakasyrityksen tilaukseen parhaiten sopiva työntekijä tai tilauksesta vapautuvalle työntekijälle seuraava työmaa. Tilauskanta on siis parhaimmillaankin kahden päivän mittainen.
Sopimuskumppanuudet toisivat vuokrayrityksille mahdollisuuden kehittää palvelujaan pidemmällä aikavälillä ja sitoutua paremmin työntekijöihinsä. Tilaajat voisivat yrityskohtaisesti määritellä ”työvoimastrategiansa” ja kilpailuttaa vuokrayritykset niillä kriteereillä, jotka yritykselle ovat tärkeitä. Näin toimimalla saisimme välillä villinäkin pyörivän vuokratyövoiman markkinan toimimaan yritysten, työntekijöiden, työmarkkinaosapuolten ja yhteiskunnan etujen mukaisesti.
Työ tarvitsee aina tekijänsä. Vuokratyövoima olisi vihdoin syytä tunnustaa osaksi työmaan toteutusta. Sillä on paikkansa, kun oman työvoiman käyttö ei ole tarkoituksenmukaista tai työstä ei ole mahdollista sopia urakkaa. Vuokratyövoiman hallitsematon käyttö ei ole kustannustehokasta, mutta suunnitelmallinen ja hallittu käyttö on taloudellisestikin perusteltua.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Vuokratyövoimallakin on paikkansa”