Menneen vuosikymmenen kehitysvauhdilla vuoden 2020 energia- ja ilmastotavoitteet ovat utopiaa. Eurooppa on jo valmistautumassa siihen, että uudisrakennukset ovat lähes nollaenergiataloja vuodesta 2021 alkaen.
Sähkölämmitteisiä pientaloja on rakennettu energiatehokkuusluokkaan C, mikä tarkoittaa tilojen lämmitysenergian kulutuksena suuruusluokkaa 100 kWh/m². Nyt normikiristyksen jälkeen pientalojen uudisrakentaminen on siirtynyt nykyaikaisilla ilmanvaihtolaitteilla ja ilmanpitävällä vaipalla energiatehokkuusluokkaan A, mikä tarkoittanee lämpöenergian kulutuksena suuruusluokkaa 70 kWh/m². Seuraavaksi siirrytään rakennusosakohtaisista vaatimuksista kokonaisenergiatarkasteluun vuonna 2012 ja puhutaan tavoitteellisesta 20 prosentin parannuksesta. Kuitenkin jo pelkän maalämpöpumpun lisääminen 2010 taloon tekee siitä passiivitalon, jolloin tilojen lämmityksen ostoenergiankulutus jää alle 25 kWh/m².
Lämmitysenergian kulutus alkaa siis olla hallinnassa, mutta sähköenergian kulutuksen osalta ennen vuotta 2020 tarvitaan lisää uusia toimenpiteitä. Kokonaisenergiatarkastelu siirtää ajattelun energian kulutuksesta kasvihuonekaasujen hallintaan. Tällöin myös rakentamisen aikainen energian käyttö ja materiaalien tuotannon hiilipäästöt nousevat esiin seuraavana askeleena. Jotta kehityspolulla pysytään, rakentamismääräysten perusremontilla on kiire.
Kehitysvauhti on kova. Uudisrakentamisessa on tapahtumassa samantasoinen systeeminen muutos kuin autoteollisuudessa hyppäys sähköautoihin. Uudisrakentamisen osaamisintensiivisyys kasvaa valtavasti. Tämä tarkoittaa mittavaa tuotekehityspanosta ja toivottavasti myös suunnittelun arvostuksen nousua. Kun tämä muutos on tapahtunut, uudisrakennukset ovat lähes nollaenergiataloja vuonna 2021.
Kaavojen on mahdollistettava muutos ja kaiken lisäksi pystyttävä edistämään muun muassa liikennepäästöjen merkittävää vähentämistä. Suomessa ei ole pystytty tai haluttu ohjata yhdyskuntarakennetta tehokkaasti. USA:ssa Oregonin osavaltion viranomaiset vaativat jo vuonna 1973 kuntia asettamaan kasvulleen fyysiset rajat. Portlandin kaupunkirakenne tiivistyi 53 prosenttia ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. Tämä olisi haastava tavoite kaupunkiseuduille Suomessakin. Energiaosaamisen ja hiilitaselaskennan kehittämiselle kaavoituksessa on huutava tarve.
Kaikkein haastavin tilanne on nykyisen rakennuskannan korjaamisessa. Tähän ei ole olemassa toistaiseksi nopeita ratkaisuja ja malleja. Haaste on edellisiä paljon monimutkaisempi yhteiskunnallisista, sosiaalisista, rakennussuojelullisista ja rahoituksellisista näkökulmista johtuen. Parannusta tapahtuu, mutta vain korjausrakentamisen vauhdilla, joten rakennuskannan tasolla muutokset ovat varsin hitaita.
Korjausrakentamisen säädösohjaus on tarpeen kaikkiin rakennuksiin. Toimisto- tai julkisten rakennusten perusparannushankkeet eivät kaadu kokonaisenergiankulutusta vaativiin rakentamismääräyksiin. Kokonaisenergiatarkastelu voisi toimia takuuna hyvästä suunnittelusta, sillä se pakottaa simuloimaan energiankäytön ja auttaa välttämään mahdolliset energiaa tuhlaavat ratkaisut. Kustannustehokkaiden, eri-ikäisiin taloihin soveltuvien malliratkaisujen kehittämiseen pitää panostaa, jotta parannuksia myös käytännössä tehtäisiin.
Jukka Noponen
Energiaohjelman
ohjelmajohtaja, Sitra
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Vuosi 2020 on yhtä lähellä kuin vuosi 2000”