Yhtiö ennen ihmistä

On dramaattista, kun luotettavana valmistajana tunnettu suomalainen yritys tuo markkinoille tuotteen, joka saattaa olla hengenvaarallinen. Enston valmistamien sähkökeskusten pääkytkimeen liittyvä vika on sikäli salakavala, että se ei anna itsestään ennakkoon mitään merkkiä – ennenkuin on liian myöhäistä.

Erityisen vaarallisen viasta tekee se, että niin kodin satunnaiset kunnostajat kuin sähköalan ammattilaisetkin ovat tottuneet luottamaan päävirtakytkimeen. Sähköasennuksia tekevät henkilöt ovat julmien arpajaisten kohteena: viallisen kytkimen osumiselle juuri omalle kohdalle on iso todennäköisyys.

Yhtiö on tiedottanut asiasta hyvin matalalla profiililla. Sen vuoksi herää kysymys, miksi Ensto pelaa venäläistä rulettia asiakkaittensa hengellä? Asian olisi voinut tuoda helposti ja näkyvästi julki jo viime vuoden puolella yhtiön havaittua mahdollisen vaaratilanteen.

Eittämättä tulee mieleen vastaava tilanne autoteollisuuden piiristä, missä takaisinkutsut ovat yleisempiä. Minkälainen mekkala syntyisi, jos markkinoille tuupattaisiin autoja, joiden jarrut lakkaisivat toimimasta, kun jokin liitin menisi rikki?

Uskoisin, että vaikka kyseessä olisi vain parisen prosenttia tietyn mallisarjan mersuista tai volvoista, pitäisi maahantuoja huolen siitä, että epämiellyttävä tieto leviäisi yleisön keskuuteen laajalti. Jos kyseessä olisi laajempi, esimerkiksi koko EU:ta koskettava ongelma, ja sitä pyrittäisiin peittelemään – tai kuten Enston tapauksessa – tiedottamaan asiasta valikoidusti ja mahdollisimman matalalla profiililla, olisi myräkkä valmis. Täytyykö joskun päästä hengestään, ennenkuin asiasta ryhdytään tiedottamaan ihan oikeasti?

Kumpi vaihtoehto olisi Enston tapauksessa toiminut imagollisesti paremmin: astuminen heti julkisuuteen ja kertominen vakavasta ongelmasta heti, kun se havaittiin vai sähköiskuun kuolleen sähköasentajan lesken haastattelu kaikissa maan päivälehdissä isättömiksi jääneet pienokaiset sylissään itkemässä menetettyä perheenjäsentä?

Veikkaan vahvasti, että ensimmäinen vaihtoehto olisi parempi. Kun markkinoille saatetaan tuote, joka on hengenvaarallinen tai voi aiheuttaa hengenvaarallisia tilanteita, on yhtiöllä jo juridinenkin velvollisuus varoittaa kaikkia mahdollisia tahoja aikailematta ja peittelemättä. Kun tällaisia potentiaalisia vaaranaiheuttajia on asennettu maahan tuhansittain ja silti yhtiö empii tiedotuspolitiikkaansa, on yhtiön arvoissa ja toimintatavoissa jotakin pahasti pielessä. Onko riski sen arvoinen?

Herääkin kysymys, vastaako yhtiön toiminta tässä tilanteessa myös hallituksen jäsenten arvoja. Tuleeko Enstossa yhtiö ennen ihmistä?

Enston hallituksessa istuu Teknillisen korkeakoulun professori Esa Saarinen. Opetusalanaan Saarisella on soveltava filosofia ja luova ongelmanratkaisu. Kumpaan kategoriaan kuuluu hengenvaarallisen virheen peittely, filosofiaan vai ongelmanratkaisuun?