Rakentamisen ohjaus on kohdistumassa entistä laajemmin myös rakentamisen ja rakennusten ympäristövaikutuksiin. Tähän varautuen komission mandaatilla laaditaan standardisoituja sääntöjä rakennustuotteiden ja rakennusten elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten arviointiin, kylläkin vapaaehtoisina käytettäviksi.
Koska ympäristönäkökohta on vain osa kestävän rakentamisen kokonaisuudesta, sääntöjä laaditaan myös niin sanottujen sosiaalisten ja taloudellisten näkökohtien arviointiin. Aihealue on hankala ja taetta siitä, saadaanko näistä ensimmäisen sukupolven standardeista riittävän uskottavat ja eri materiaaleja tasapuolisesti kohtelevat, ei ole. Tarvetta arviointityökaluille kyllä olisi.
Uskottavuuden ja läpinäkyvyyden kannalta on tärkeää, että elinkaaritarkastelu sisältää kaikki vaiheet raaka-aineiden hankinnasta ja tuotteiden valmistuksesta rakennusten käyttöön ja käytöstä poistoon. Jos tuotteita vertaillaan toisiinsa, tämä voi tapahtua vain rakennustasolla.
Rakennuslehdessä 37/2010 Seppo Mölsä oli syystä huolestunut periaatteella ”rusinat pullasta” tehdyistä, eri toimijoiden nettisivuilla ja medioissakin näkyvistä laskelmista. Niissä on kyse harhaanjohtavista ympäristöväittämistä ja väärästä ympäristömarkkinoinnista, jossa tarkoitushakuisesti on jätetty pois käyttövaihe eli 50-200 vuotta rakennuksen elinkaarta. Tuo vaihe on merkittävä ympäristövaikutusten kannalta, olipa rakennus nollaenergiatalo tai ei.
Rakennusten elinkaarenaikaisten ympäristövaikutusten hallinnassa on tärkeää, että rakennustuotteilla on luotettava pitkäaikaiskestävyys eli luvattu käyttöikä toteutuu ja tekniset ominaisuudet säilyvät suunnitellun mukaisina koko käyttöiän. Tämä tulee korostumaan muun muassa energiatehokkuustarkasteluissa, kun nollaenergiarakennuksia todella toteutetaan ja niiden ominaisuuksia varmennetaan.
Hyvät suunnitteluratkaisut ja materiaalivalinnat saattavat vähentää elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia merkittävästi, jopa moninkertaisesti yksittäisen materiaalin valmistuksen aiheuttamiin verrattuna. Muihin kestävän rakentamisen näkökohtiin vastataan, kun rakennukset ovat turvallisia, terveellisiä ja viihtyisiä sekä arvonsa säilyttäviä. Myös elinkaarikustannukset on arvioitava.
Harhaanjohtavien ympäristöväittämien tuottaminen rakennustuotteiden ja rakennusten väliseen vertailuun on johtamassa kestämättömiin päätöksiin jopa kaavamääräyksissä. Eräässä tapauksessa aiotaan puuttua ympäristövaikutusperusteilla rakennusten rakenteiden materiaalivalintoihin, ilman koko elinkaaren kattavaa arviointia. Jotta rakennuksia voisi ylipäätään vertailla, niiden tulee olla toiminnallisesti vastaavia muun muassa kestävyytensä ja käyttöikänsä osalta. Merkittävää olisi lisäksi arvioida eri ratkaisujen teknisten ominaisuuksien tuomaa lisäarvoa omistajille ja käyttäjille myös taloudelliselta pohjalta.
Rakennustuotteiden ja teknisten ratkaisujen vapaata kilpailua ei tule rajoittaa määräyksissä. Niissä voidaan ainoastaan antaa tavoitteet esimerkiksi rakennusten tai jopa laajemmin kaavoitetun alueen energiankulutukselle ja päästöille. Tämä olisikin järkevää, sillä eri toimijat löytävät kyllä tuotekehityksen kautta parhaat ratkaisut vaatimusten täyttämiseksi. Syvällinen keskustelu rakennetun ympäristön kestävyydestä lienee vasta alkamassa. Tässäkin mielessä tarve uskottaville ympäristövaikutusten arviointityökaluille on todellinen.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Ympäristövaikutusarviointia on tehtävä läpinäkyvin keinoin”