Ilmoitus

Kestävä kuultorappaus tehdään oikeilla materiaaleilla

Hierretty yksikerrosrappaus eli kuultorappaus on elinkaariedullinen ratkaisu ja huomattavasti nopeampi toteuttaa kuin kaksi- tai kolmikerrosrappaus.

Kuultorappauksen erona perinteiseen kaksi- tai kolmikerrosrappaukseen on toteutus yhdellä rappauskerroksella kahden tai kolmen sijaan. Näin saadaan aikaan kerralla valmis värillinen julkisivupinta. Nopea työstöaika vaikuttaa luonnollisesti rakennuskustannuksiin.

Valveutunut rakennuttaja huomioi myös rakennuksen koko elinkaaren. Tiilen päälle tehtävän yksikerrosrappauksen etuna on se, että pohjana olevaa tiiltä ei tarvitse korjauksen yhteydessä purkaa pois. Näin korjauskustannukset sekä asukkaille aiheutuvat haitat jäävät pienemmiksi. Pitkällä tähtäimellä tiilenpäälle tehty kuultorappaus on elinkaariedullinen ulkoseinäratkaisu.

Kuultorappaus on vakiintunut Ruotsista 1990-luvulla tuodun tekniikan nimeksi, mutta nykyisin on yhä enemmän alettu puhua hierretystä yksikerrosrappauksesta, joka kuvaa paremmin sekä toteutustapaa että lopputulosta. Meillä rappaus on toteutettu hieman ruotsalaisversiota paksumpana ja peittävämpänä

– Yksikerrosrappauksestakin voidaan saada ulkonäöllisesti varsin peittävä. Rappauksen alla oleva tiili antaa kuitenkin pinnalle tiettyä karaktääriä, selittää kuultorappauksen aikanaan Suomeen luotsannut RI Juha Karilainen, joka nykyisin toimii tiiliä valmistavan Wienerbergerin rakennusteknisenä johtajana.

Kuultorappaus vaatii karhean alustan

Rappauksen tartunta-alustan pitää olla riittävän rosoinen, jotta voidaan varmistaa laastille hyvä tartuntapinta. Teknisesti paras lopputulos saadaan, kun rappausalustana käytetään karheapintaista poltettua savitiiltä, jonka vedenimukyky on 8-12 %. Ennen työn aloittamista alusta kostutetaan sääolot huomioiden.

Myös muuraussauman tulee rappauksia tehtäessä olla oikeantyyppinen. Pintasauma takaa sen, ettei saumojen kohtiin pääse syntymään niin herkästi ns. kopoja. Saumojen pinta tulee aina tarkistaa ennen työn aloittamista.

Kaunis hiertopinta luonnonmukaisella laastilla

Fescon Oy:ssä on kehitetty erityisesti kuultorappaukseen soveltuva rappaustuote. Kuultorappauslaasti on luonnontuote, jonka ainesosina on kalkki, sementti ja hiekka. Työstöä parantavia lisäaineita on hyvin vähän, kertoo Fesconin tuotepäällikkö Keijo Neffling.

– Kuultorappauslaastilla saadaan kalkkipitoisuuden ansiosta aikaan ulkonäöllisesti kaunis hiertopinta. Laasti soveltuu alustalle, joka on muurattu kuultorappausalustaksi parhaiten soveltuvalla tiilellä. Tähän on olemassa ihan oma tiilensä, jonka karheus ja vedenimukyky soveltuu juuri tälle tekniikalle.

Yksikerrosrappaus voidaan tehdä muitakin laasteja käyttäen.
– Melkein yhtä perinteinen tuote on Julkisivupinnoite. Se on sementtipinnoite, jossa ei ole kalkkia lainkaan. Lisäaineita on jonkin verran, ja laastin tartuntaominaisuus on paljon parempi kuin kalkkipitoisella laastilla. Sementtipitoisen laastin hiertäminen on kuitenkin työläämpää ja lopputuloksena on karkeampi hiertopinta.

– Myös Kalkkisementtipinnoite soveltuu yksikerrosrappaukseen, mutta siinä on huomattavasti enemmän lisäaineita. Lisäaineet heikentävät tuotteen hengittävyyttä, eikä pinta käyttäydy muutenkaan luonnonmateriaalipinnan kaltaisesti, säiden mukaan eläen.

Kuultorappauslaastin luontevin sävy on vaalea, mutta viime vuosina suuntaus on ollut vahvasti voimakkaampiin sävyihin päin. Laastin voi valita valmiista värimalleista, tai tilata omaan tarpeeseen sopivan sävyn.
– Tiilenpunaiset, keltaiset ja vihreät sävyt ovat olleet kysyttyjä. Palveluihimme kuuluu sävyttää toiveiden mukainen laasti, mutta kuultorappauslaastilla eivät kaikkein tummimmat sävyt onnistu aineen koostumuksen vuoksi. Silloin harkitaan muita tuotteita tai joustetaan sävyn suhteen.

Nopea ja kustannustehokas rappausvaihtoehto

Sääolosuhteet ovat tärkeässä roolissa hyvän rappauslopputuloksen aikaansaamiseksi. Kuumaa ja suoraa auringonpaistetta pitäisi pyrkiä välttämään, sillä vaarana on ns. ”pakanamaankartta”-ilmiö, jolloin rappaus kuivuu hierrettäessä liian nopeasti aiheuttaen laikullisen lopputuloksen. Kylmillä keleillä taas värillisiin rappauspintoihin syntyy helposti ns. suolahärmää. Alle +5 °C asteen lämpötiloissa rappauksia ei tulisi laisinkaan tehdä ilman lämmitystä ja suojauksia.

Kokenut rappaaja tuntee rappaustyön lainalaisuudet ja niksit.
– Oleellista kokonaisuuden kannalta on rajata työstöalueet sopivan kokoisiksi, mainitsee Timo Kytösaho Naantalin Talojentasoite Oy:stä.

– Kuultorappaustyö tulisi mieluiten tehdä liikkuvaa telinekalustoa käyttäen, jotta esteettisesti haitallisia rappausraitoja tai työsaumoja ei pääsisi syntymään.

Kytösaholla on käytössään oma kalusto, jolloin myös telinekustannukset sisältyvät työn hintaan. Kustannukseksi muodostuu tällöin 30-40€/m2, sisältäen myös aineet. Liftiautolla ja kahden miehen työkunnalla tehtynä syntyy noin 400 m2 valmista rappauspintaa päivässä.

 

 

Rakennuslehden pääuutisia