Pääkannattajana toimineen palkin jänneväli oli 29 metriä. Palkin korkeus jännevälin keskellä harjan kohdalta oli 1,8 metriä ja päädyissä 1,1 metriä. Liimapuupalkki oli koottu 33 millimetriä korkeista ja 210 milliä leveistä lamelleista. Lamellien jatkokset oli tehty sormiliitoksin.
Tutkintalautakunnan käsityksen mukaan alimman lamellin sormiliitos oli palkin heikoin kohta, jonka rikkoutuminen aiheutti palkin murtumisen. Lumikuorma katolla oli mittausten mukaan noin 140 kiloa neliötä kohti. Alustavien tarkistuslaskelmien perusteella palkki oli mitoitettu oikein. Lumikuorma oli tärkeä tekijä palkin murtumisessa, mutta se ei sitä yksin selitä.
Mahdollisesti yksi palkin murtumiseen vaikuttanut tekijä oli palkin ripustuskuorma. Hallin palkkeihin oli ripustettu muun muassa talotekniikkaa. Palkkeihin oli myös tehty läpivientejä johdoille.
Kuopion onnettomuustutkinta jatkuu vielä ripustuskuormien tarkemmalla selvittelyllä. Tutkinta on osa Järvenpään urheiluhallin romahduksen tutkintaa.
Tutkinnan yhteydessä kävi ilmi, että Porissa on samaan aikaan valmistunut samanlainen keilahalli. Tutkintalautakunnan pyynnöstä Satakunnan pelastuslaitoksen edustaja kävi paikan päällä tutkimassa Porin hallin liimapuupalkkien kunnon. Silmämääräisessä tarkastuksessa Porista löytyi yhdestä liimapuupalkista kaksi murtuman alkua. Murtumat olivat palkin alimmassa lamellissa, mutta eivät sormiliitoksen kohdalla. Halkeamien vakavuudesta ei ole vielä tietoa.
Liimapuurakenteissa esiintyy aina kuivumishalkeamia, joten kaikki halkeamat eivät siis ole vakavia. Hallin omistajan tulisi suorittaa liimapuurakenteiden jatkuvaa seurantaa, jossa myös halkeamien sijainti ja syvyys tulisi dokumentoitua. Halkeamien vaarallisuuden arvioimiseksi halkeamista olisi aina syytä keskustella ensisijassa kohteen rakennesuunnittelijan tai muun pätevän puurakennesuunnittelijan kanssa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Keilahallin romahtaneen katon liimapuupalkeissa vaurioita”