Edes energianhinnan tuplaantuminen ei tee ehjän julkisivun energiaremonttia kannattavaksi, vaan hinnan pitäisi kallistua viisinkertaiseksi, ennen kuin sitä kannattaisi edes harkita.
”Huononkaan U-arvon omaavaa ehjää ikkunaa ei kannata vaihtaa paremman U-arvon omaavaan. Siinä puhutaan äkkiä yli 20 vuoden takaisinmaksuajasta.”
Hän oli valmistelemassa TTY:ssä korjausrakentamisen energiamääräyksiin liittyvää ohjeistoa ympäristöministeriölle.
”Siinä oli kaksi keskeistä tulosta. Ehjien rakenteiden energiansäästön parantaminen on toteutettava sitä tahtia kuin niitä muutenkin tehtäisiin. Tämä tarkoittaa suhteellisen maltillista korjaustahtia.”
”Toinen näkökulma asiaan on se, että kiinteistömassamme on niin suuri, että jos se olisi kerralla parannettava, meiltä loppuisivat niin rahat, ikkunat, villat kuin tekijätkin kesken.”
Rakennuslehden Finnbuild-seminaariin torstaina osallistuvat Vilho Pekkala Vahasen toimistosta, lvi-suunnittelija Reijo Patronen ja NCC:n johtaja Kauko Wasenius yhtyvät Mattilan näkemykseen. ”Ehdotus, että energiatehokkuusvaatimukset koskisivat vanhoja kiinteistöjä, joissa korjausaste on yli 25 prosenttia, johtaa melkoisiin tulkintoihin ja riitoihin. Korjaaminen jaetaan useille vuosille, jolloin raja ei ylity”, Wasenius sanoo. Pekkala lähtisi ensimmäisenä parantamaan rakennusten ilmatiiveyttä ja Patronen ilmanvaihdon lämmöntalteeonttoa. Niissä saadaan paljon enemmän aikaan kuin eristeitä lisäämällä.
Seminaari on 7.10. klo 14.30 alkaen Helsingin Messukeskuksen Ballroomissa. Rakennuslehdet lukijat ovat tervetulleita tähän messukävijöille maksuttomaan seminaariin.
Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa
10 vastausta artikkeliin “Energiakorjaukset ovat helposti pelkkää rahan tuhlausta”
Vauhtisokeuden lumoissa kulkevat ympäristöministeriön ilmastotalkoolaiset ovat irtautuneet reaalimaailmasta ja suoltavat epämääräisin perustein energiamääräyksiä ja ehdotuksia tämän tästä.
Jo uudisrakentamisen U-arvovaatimukset johtavat tolkuttomiin eristepaksuuksiin etenkin ulkoseinien osalta ja kuuroille korville kaikui TTY:n asiantuntijaryhmän suositus maltillisemmista muutoksista, hyvin riittäisi uudisrakentamisessa mm. seinän U-arvoksi 0,2.
Vanhojen rakennusten korjaus ja energiatehokkuuden parannus on taitolaji. Yhteiskunnan toimesta ei korjaajia pidä ohjata epämielekkäisiin ratkaisuihin tai jopa laamaannuutta korjaustoimet kohtuuttomin vaatimuksin kokonaan.
Energiatehokkuuden nimissä melskaus tuottaa vastareaktioita jo muuallakin kuin vain rakennusalan toimijoiden parissa, tästä voi malliksi lukea vaikkapa Aamulehden ma 4.10. pääkirjoituksen.
Energian hinta, verotus ja korjausten takaisinmaksuajat ohjaavat riittävästi vanhan rakennuksen energiatehokkuuden parannustoimia, mutta asukkaiden omaan käyttäytymiseen ja energiankulutukseen vaikuttaminen on vaikeampaa. Vanhan rakennuskannan energiankulutukseen on saatavissa merkittäviä muutoksia vain energian määrän sääntelyllä.
MIKSI MINISTERI VALEHTELEE?
Kiristyvät energiamääräkset kuten monet muutkin uudet ohjeet ja määräykset lisäävät rakentamis/remonttikustannuksia. Lisäkustannusta kuitenkin vähätellään ja perustellaan tulevaisuuden säästöillä.
Kuluvan vuoden alusta energiamääräykset kiristyivät 30%, Ympäristöministeriön alkuperäinen ehdotus oli 40%. Kiristyksen sanottiin johtavan rakennuskustannusten nousuun 2-6%. Asuntoministerin tammikuisen lausunnon mukaan tämä kustannuslisä tulee katetuksi 5-8 vuodessa säästyneinä lämmityskuluina.
Oikeasti takaisinmaksuaika on kuitenkin 20-100 vuotta energian hinnan muutoksista riippuen. Tämän olen osoittanut mm viime vuoden alussa kirjoituksissani lehdissä Talotekniikka #2/2009 ja Rakennustaito #3/2009 (löytyvät http://www.villareal.fi).
Näyttää siltä, että Ympäristöministeriö ja siihen uskova asuntoministeri suoraan valehtelevat puhuessaan muutaman vuoden takaisinmaksuajoista.
Elinkaarikustannusten laskennan (LCC) oikeellisuudesta ja merkityksestä olen puhunut lukuisissa kotimaisissa ja kansainvälisissä konferensseissa 10 vuoden ajan. Niin myös EC DG Enterprisen raportissa ”Life Cycle Costs in Construction” 2003, johon perustuen asiaa ollaan EUssa viemässä kohti direktiiviä.
Ministeriössä viheruskovaiset vievät asiantuntemattomia ministereitä kuin pässiä narussa.
Ministeri edes teoriassa kantaa poliittisen vastuun (eli ei vastaa mistään) mutta ministeriön teoriapiipertäjät voivat huijata vuodesta toiseen ilman seurauksia(vrt. jätevesiasetus) ja esittää käsittämättömiä,poliittisin perustein laadittuja ”laskelmia”
Virkavastuu on hämärtynyt suhdanteisiin ja julkisuus ryöpyttää poliitiikkoja.
Muutamia vuosia sitten rakennusten esteettömyys oli ”se juttu”. Siinä(kin) mentiin reippaasti liiallisuuksiin, ja nyt sitä satoa mm. rakennuskustannuksina niitetään.
Nyt on sitten vuorossa energiatehokkuus. Siitä on tullut muodikasta, ja kuten yleensäkin tällaisissa muoti-ilmiöissä, ylilyönnit ovat korvanneet terveen järjen ja maltin. Kaikki paasaavat vihreästä rakentamisesta, niin maamme hallinto kuin rakennusliikkeetkin. Suurin osa rakennusfirmojenkin puheista on tietysti silkkaa markkinointia, ei aitoa huolta pallomme tulevaisuudesta, ja monet väitteet vailla mitään todellisuuspohjaa.
Lainsäädännössä tällainen hurahtanut intomieli on kuitenkin paljon vaarallisempaa, kun asiasta innostuneet hyväntahtoiset hölmöt ryhtyvät parantamaan maailmaa jaloin päämäärin mutta vähäisin tiedoin. Edes asiantuntijaryhmillä teetettyihin tutkimuksiin ja lausuntoihin ei luoteta, vaan lisätään vähän kerrointa päälle jotta varmasti ollaan kunnollisia. Kuten kävi myös jätevesiasetuksessa.
On järjetöntä säätää määräyksiä ja lakeja, joiden seuraamuksia ei ole mietitty etukäteen. Kun jokaista asetusta joudutaan muutaman vuoden päästä muuttamaan käytännön osoittamien ongelmien takia, vie se uskon paitsi lainsäätäjiin, myös lakeihin sinänsä.
Olen vielä ammatillisesti rivissä niistä, jotka olivat vuoden 1973 öljy-/energiakriisin ytimessä. Se ”eristeikäluokkani” teki perusteellisia lisälämmöneristysoppaita vuoden 1975 ympäristössä. Silloiset lautapurutalot pitivät heikosti lämpöä sisällään, mutta yhtä lailla silloin laskimme, ettei noita Jussi Mattilan viittaamia remontteja kannattanut tehdä. Toki isoilmatilaiselle vintille kannatti viedä eristeitä, tiivistämiseen kannatti panostaa ja ennen kaikkea vaikuttaa asenteisiin eli ”talolla ajamiseen”. Muun remontin yhteydessä tietysti myös eristävyyttä paremmaksi. Kun intohimoinen ikkunakauppias yritti isälleni 1978 myydä uudet hyvin eristävät ikkunat, laskin hänelle, että vuosituhat kerkiää vaihtua ennen, kuin edes lähestytään remontin takaisinmaksuaikaa…
Tuo artikkeli on täysin totta. ASENTEIDEN KAUTTA SAADAAN PARASTA ENERGIANSÄÄSTÖÄ. Vaan asenne ei ole myytävä tuote…
Uusiutuvat energiamääräykset
Määräyksiä valmisteltaessa on esiin tullut ajatus, että peruskorjauskustannusten noustessa yli 25% rakennuksen arvosta (tai laajennus yli 50 m2), tulee rakennuksen rakenteet korjata siten, että ne vastaavat uusiutuvia energiamääräyksiä.
Jos kosteusvauriokorjauksia joudutaan tekemään esim. piilevien virheiden johdosta kiinteistökaupan yhteydessä, ollaan kestämättömässä tilanteessa kustannusten noustessa vaurioiden osalta yli 25%:n rakennuksen arvosta.
Kun ajattelen mallia, jossa rakennuksen arvo erotettaisiin tontin hinnasta tapauksessa, jossa esimerkiksi kauppahinta on 200.000 euroa (tontti 100.000 ja rakennus 100.000 euroa) ei tarvita kummostakaan vauriota, kun korjaukset nousevat yli 25.000 euron, jos rakennuksen vaippa joudutaan eristämään ja rakentamaan lämmitys- ja il-manvaihtojärjestelmä uusiksi.
Jos näin tulee käymään, muuttuvat oikeudenkäynnit todella vaikeiksi ja ongelmat kohtuuttomiksi molemmille asuntokaupan osapuolille (kts. Rakennuslehti 5.10.2010 Seppo Mölsän kirjoitus).
Kerava 5.10.2010.
Matti Eklund
rakennusmestari, Kauppakamarin tavarantarkastaja, HTT
SÄÄSTETÄÄN ENERGIAA MUTTA EI PERÄTTÖMIN VÄITTEIN
Minä en ole energian säästämistä vastaan. Mutta silloin pitää ymmärtää ja myös päätöksentekijöiden se sanoa, että se maksaa.
Seitsemän Brysselin-vuoden kokemuksella voin sanoa, että elinkaarikustannusten laskenta näyttää olevan liian vaikeaa rakennusinsinööreille (NPV, nominal/real cost & discount rate …). Kuitenkin se on vain matematiikkaa, ja jokainen kiinteistösijoittaja tekee sen aina. Mutta tämä onkin Ympäristöministeriön neuvosten mielestä ”eri asia”.
Reilut parikymmentä vuotta vanhat kolminkertaiset ikkunat vaihdetaan asuinkerrostaloissa suhdanneavustuksilla uusiksi. Mitä järkeä? Vanhat ikkunat menevät kaatopaikoille laseineen karmeineen kaikkineen!!! Äly hoi. Ja vain kaikki sen takia että ei viitsitä uusintamaalata ulkopuitteita ja karmeja, kun uudet ikkunat ovat ”huoltovapaita” alumiiniulkopuitteella varustettuja.
Kyllä ministeri tietää paremmin. Energiakorjaus kannattaa aina ja on aina järkevää, sanoo ministeri Jan Vapaavuori. Tässä hänen puheensa Finnbuild-messuilla. Siinä ei tosin puhuta mitään takaisinmaksuajoista.Sellaisilla pikkuasioilla ministeri ei vaivaa päätänsä. Ehkä sitä ei edes tarvita, vaan homma kannattaa ihan muutenkin.
Julkisivuremonttien määrä kasvaa lähivuosina rajusti, mikä tarjoaa merkittävän mahdollisuuden ilmastonmuutosta hillitseville energiatehokkuusteoille. Betonielementtijulkisivuremonttien yhteydessä kannattaa mahdollisuuksien mukaan aina investoida myös rakennuksen energiatehokkuuden parantamiseen, totesi asuntoministeri Jan Vapaavuori tänään Finnbuild-messuilla Helsingin Messukeskuksessa.
”Suomen asuinkerrostaloissa on betonielementtijulkisivuja yhteensä noin 25 miljoonaa neliömetriä. Niiden peruskorjaustarve nelinkertaistuu 2010-luvulla ja kuusinkertaistuu 2020- luvulla verrattuna 1990-luvun peruskorjaustarpeeseen. Korjausurakka on suuri haaste, mutta mahdollistaa samalla myös talous- ja ilmastolähtökohdista järkevät panostukset energiatehokkuuteen”, Vapaavuori sanoi.
”Peruskorjauksien yhteydessä voidaan parantaa kustannustehokkaasti rakennusten energiatehokkuutta sekä esimerkiksi siirtyä uusiutuvan energian käyttöön lämmityksessä. Korjausrakentamisen yhteydessä tehdyt investoinnit maksavat itsensä takaisin energialaskujen pienenemisenä ja osaan toimista voi saada lisäksi valtion energia-avustusta 10 tai jopa 20 prosenttia.”
Jotenkin vaan muistuu mieleen TTY:n suunnasta jatkuvasti kajahtava energiatehokkuuden vastustelu. Mitäpä jos noudatetaan vanhan ajan neuvoa: pannaan kerralla kaikki kuntoon ja muutetaan lisäksi energiasyöppö rakennus energiapihiksi. Voidaanpa taloa samalla laajentaakin tai muuttaa toimitaloa tilatehokkaammaksi. Silloin kaikki ovat tyytyväisiä – ja arvot paukkuu. Osaoptimoinnin ja takaisinmaksuaikojen aika on ohitse. Eläköön ERA-17.