Vuoden 2011 lopussa Suomessa oli 7 606 yksinäistä asunnotonta ja 423 perhettä. Yksinäisten asunnottomien määrä väheni edellisvuodesta 3,4 prosenttia, mutta asunnottomien perheiden määrä lisääntyi yli 20 prosentilla. Asunnottomuutta on seurattu vuodesta 1987, jolloin Suomessa oli yli 16 000 asunnotonta.
Yksinäisiä asunnottomia oli viime vuoden lopussa Helsingissä 3 400 ja asunnottomia perheitä 220. Espoo ohitti Vantaan ja nousi maan toiseksi suurimmaksi asunnottomuuskunnaksi. Pääkaupunkiseudun kolmen kunnan osuus Suomen asunnottomista nousi jo 60 prosenttiin, kun se vuonna 2010 oli 56 prosenttia.
Isoista kaupungeista vähiten asunnottomia oli Oulussa. Myös muut pääkaupunkiseudun ulkopuoliset isot kaupungit onnistuivat vähentämään asunnottomuuttaan Lahtea lukuun ottamatta.
Naisten osuus asunnottomista nousi 21 prosenttiin. Nuorten alle 25-vuotiaiden asunnottomuus pysyi ennallaan noin 18 prosentissa. Yksinäisten asunnottomien maahanmuuttajien määrä ylitti ensimmäisen kerran 1 000 hengen rajan. Heidän osuutensa nousi 9 prosentista yli 13 prosenttiin. Asunnottomista perheistä jo 40 prosenttia on maahanmuuttajia. Lisääntynyt maahanmuutto rasittaa erityisesti Helsinkiä.
Pitkäaikaisasunnottomille yli 1 500 asuntoa
Aran asuntomarkkinakyselyn mukaan pitkäaikaisasunnottomia oli vuoden 2011 lopulla 2 835 henkeä. Heidän osuutensa oli 37 prosenttia kaikista yksinäisistä asunnottomista. Pitkäaikaisasunnottomuus väheni vuodessa 244 hengellä eli 7,9 prosentilla.
Hallituksen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman 2008–2011 tavoitteena oli puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus asuntojen määrällä mitattuna. Tässä onnistuttiin ja tavoitteet ylitettiinkin, sillä tavoitellun 1 250 uuden asunnon sijaan tuotettiin noin 1 550 asuntoa.
Pitkäaikaisasunnottomien määrä ei ole kuitenkaan puolittunut, sillä uutta asunnottomuutta syntyy koko ajan. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen jatkuu nykyisen hallituksen ohjelman mukaisesti vuosina 2012–2015. Uuden ohjelman tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus kokonaan vuoteen 2015 mennessä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 12 kertaa
12 vastausta artikkeliin “Asunnottomuus lisääntyi pääkaupunkiseudulla viime vuonna”
Helsingin kaupunki tulisi investoida Guggenheim sijasta asunnottomuuden vähentämiseen 200 miljoonaa. Asia koskee koko pääkaupunkiseutua. Tähän hankkeeseen myös valtio varmaan antaisi lisärahoitusta. Koko pääkaupunkiseudulle tehtävä 600 miljoonan investointi toisi useammalle rakennusliikkeille töitä. Niin kauan, kun meillä on Pajusia johtamassa kaupunkeja rahat menevät ihmisten ja perheiden sijasta roskataiteen esiintymispaikkojen rakentamiseen. Jos kaupungit antaisivat pääkaupunkiseudulla ilmaisella tontit rakentavien asuntojen rakentamiseen, niin 600 miljoonalla saataisiin noin 6000 uutta kerrostaloasuntoa. Keskihinta rakennettavalle kerrostalohuoneistolle olisi 100 000 euroa. Noin 181 uutta kerrostalorakennusta. Näin suuren asuntomäärän rakentaminen 2-4 vuodessa tarvitsisi uudenlaista ajattelutapaa rakennuksien rakennuttamiseen. Yksityiset insinööritoimistot, jotka pystyvät rakennuttamaan, pitäisi olla mukana hankkeissa. Nykyiset systeemit ATT, VAV yms. ovat liian jäykkiä ja tehottomia asian hoitamiseen. Koko rakennuttamisasia pitäisi antaa yksityisten insinööritoimistojen tehtäväksi. Asunnottomista perheistä 40 prosenttia on maahanmuuttajia. EU:n ulkopuolelta tulevien maahanmuuttajien maahantulon rajoittamisesta kannattaisi vakavasti harkita, koska ei pystytä tarjoamaan työttömille tulijoille asuntoja. Turvapaikan hakijat ovat erikseen.
Edellisen kirjoittajan tekstiin kommentit. Rakennettavien vuokratalorakennuksien omistaminen ja vuokraaminen jäisi varmaan kaupungien vuokrataloyhtiöiden vastuulle ja vuokrien määritys tapahtuisi omakustannusperiaatteella. Vuokra-asuntotuotannossa muutenkin kiinteistöjen omistus pitäisi jäädä kaupungeille. Yksityiset insinööri- ja rakennuttajatoimistot voisivat hoitaa rakennuttamisen. Sato, VVO yms. toimijat, yhteiskunnan ei pitäisi antaa rahaa yhtään näiden yhtiöiden harjoittamaan vuokra-asuntotuotantoon. Korjaavat hyvät tulot yhtiöille korkeilla asuntovuokrilla, joiden rakentamisen yhteiskunta on rahoittanut. Esimerkiksi VVO ja Saton valtion lainottamat vuokrataloyhtiöt tulisi siirtää suoraan lakimuutoksella kaupunkien omistukseen. Kaupunkien kiinteistöyhtiöt määrittelisivät vuokrat uudelleen omakustan-nusperiaatteella. Vuokra-asuntotuotannossa rakentamiseen pitäisi päästä mukaan pienempien rakennusliikkeiden. 30-40 miljoonan liikevaihdon omaava rakennusliike pystyy rakentamaan vuodessa, kaksi asuinkerrostalokohdetta, jossa on yhteensä 100-120 asuntoa. Tämä tukisi aidosti työllisyyttä. Isommat rakennusliikeet eivät ajattele muuta, kuin isompia katteita oman asuntotuotannon kautta. Pienempi rakennusliikke voi tarjota urakkakohteen 10-12 % katteella. Tälläiseen katteeseen harva isompi rakennusliike tyytyy asuntokohteissa, edes lamassa. Helpompi laittaa porukka pihalle ja odottaa oman hyvätuottoisen gryndauksen alkamista. Pääasia, että kysyntä on aina suurempi, kuin tuotanto. Ei pääse uusien asuntojen hinnat laskemaan.
Kaupunkien antaessa ilmaisella tontit omaan vuokratalorakentamiseen ja rakennettavien vuokra-asuntojen määrän ollessa yhteensä 15 000-20 000 vuodessa kasvukeskuksissa. Kovanrahan asuntojen hinnat lähtevät tämän seurauksena laskuun, koska aina olisi valittavana kasvukeskuksissa kohtuuhintainen kaupungin omistama vuokrahuoneisto. Yksityiset insinööritoimistot hoitasivat rakennuttamispuolen. Lisäisi koko rakennusalalla työllisyyttä kummasti. Nyt koko vuokra-asuntojen vuokrahintataso ja kovarahan asuntojen hinnat määräytyvät suurempien rakennusliikkeiden Mafian kaltaisen otteen perusteella. Molempia asuntoja on liian vähän kysyntään nähden. Eiköhän siellä useamman poliittisten päättäjän vaalikassat ole täytetty niin hyvin, ettei vain yhtälö ikinä muutuisi toiseksi. Tulomenetykset olisivat isommille rakennusliikkeille muutoksen takia niin kovat, että vaikka useammalle ministereille antaa muutaman miljoona euroa vaalikäteistä, niin se on pieni menetys yhteisestä ”perhekassasta” saatuun hyötyyn nähden.
1) Kasvukeskuksiin kaupungien yhteensä 25 000 vuokra-asuntotuotanto vuosittain käyntiin seuraavan kymmenen vuoden ajaksi. Vuokrataloyhtiöt kaupunkien kiinteistöyhtiöiden omistukseen omakustannusperiatteella. Rakennuttaminen yksityisten insinööritoimistojen kautta. Ohjelmaa kannattaa jatkaa 10-vuotiskauden lopulla, uudella samanpituisella kaudella, koska tarvetta vuokra-asunnoille on. Jatkuvuus on rakentamissa ja koko yhteiskunnassa tärkeää.
2) Rahoitus kaupungien ottamalla lainarahalla, takaisinmaksu vuokratuotoilla 30 seuraavan vuoden aikana. Lainakorkoihin valtion tuki.
3) Tonttimaan kaupunki antaa ilmaisella, eikä siitä kohdistu maksettaviin vuokriin mitään maksurasitusta.
5) Vuokrakerrostaloyhtiöissä maksimi huoneistojen määrä 50 kpl. Tämä sen takia, että pienemmätkin 20-30 miljoonan liikevaihdon omaavat rakennusliikkeet voivat tarjota urakkakohteita.
6) Kerrostaloyhtiöissä maksimi rakentamiskustannus katteineen 1200-1300 euroa m2. Parketit huoneistojen lattioissa ja laatat kylpyhuoneissa. Julkisivut täysmuuratut tai betoni sandwich-rakenteiset. Rakenteet normaalien lämmineristysmääräyksien mukaisia.
7) Hyödyt, uusia pieniä rakennusliikkeitä tulisi merkittävästi lisää rakennusalalle, koska olisi vuokra-asuntotuotannossa olisi jatkuvuutta. Työllisyys koko rakennusalalla lisääntyisi. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja olisi saatavana kasvukeskuksissa. Kaupungit saisivat uusia veronmaksajia, koska vuokra-asuntoja olisi tarjolla. Uusien omistusasuntojen hinnat laskisivat. Käytettävissä olevat tulot suurella osalla ihmisillä lisääntyisivät, koska asumiskulut muodostavat ison osan pakollisista menoista kuukausittain.
Edellisiin kirjoituksiin voisi kommentoida. Kaavoituksella kaupungit säätelisivät asuntotuotantoa. Sitä ne tekevät tälläkin hetkellä. Asetelma olisi kuitenkin täysin muuttunut, koska kaupungeissa vuokra-asuntorakentamisen kaavoitus olisi etusijalla verattuna kovan rahan asuntorakentamiseen. Tietysti sekaan kannattaa kaavoittaa omistusasumista, että pelkästään yhtenäisiä vuokrataloalueita ei muodostuisi. Tonttien myymisestä gryndereille kaupungit saisivat edelleenkin hyviä tuloja.
”Asuntoministeri Jan Vapaavuoren puheenvuoro”
”Vuokraturvan tiedotustilaisuus, Helsinki, 7.5.2008”
”Suomessa on eurooppalaisittain tarkasteltuna varsin hyvät edellytykset vapaarahoitteiselle vuokra-asuntosijoittamiselle. Meillä ei ole yhteiskunnan vuokrasääntelyä, vaan vuokramarkkinat toimivat avoimessa markkinataloudessa”.
Voiko kaveri olla vielä enemmän sekaisin. Jutusta on jokunen vuosi aikaa, mutta tuskin entisellä asuntoministerillä ajatukset ovat muuttuneet. Aivan varmasti vuokramarkkinat toimivat Suomessa avoimessa markkinataloudessa. Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saanti on taloudellisen kasvun esteenä pääkaupunkiseudulla. Palveluammateissa töitä olisi tarjolla, mutta alalla työskentelevät eivät pääse asumaan, koska vuokrat ovat nousseet niin korkealle, että niiden maksaminen on vaikeaa. Suomen vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen omistuspohja on asuntomarkkinoille ongelma. Lähes 70 prosenttia kaikista vapaarahoitteisista vuokra-asunnoista omistaa tavallinen Matti tai Maija. Pankkien, vakuutusyhtiöiden ja muiden yritysten osuus on vain 10 prosenttia. Muita omistajia ovat esimerkiksi VVO ja Sato, pienessä määrin myös kaupungit. Keski-Euroopassa omistajia ovat tavallisesti kaupungit, kiinteistöyhtiöt ja yleishyödyllisten yhteisöjen tapaiset yritykset. Vuokramarkkinoiden ennustettavuus ja vakaus on paljon parempi kuin meillä. Suomen vuokra-asuntomarkkinoilta puuttuu pitkällä aikavälillä toimivat omistajatahot, kuten esimerkiksi kaupungit, jotka voisivat toimia paljon isommalla osuudella. Kaavoituksen avulla kaupungit pystyvät täysin dominoimaan kaikkea asuntora-kentamista, koska tonttimaa on pääsääntöisesti kaupunkien omistuksessa. Tontin omistaja päättää kenen omistukseen tontille rakennettava asuinrakennus jää.
”20 €/m2 – Kansanedustaja kypsyi ”sikavuokraan”
Julkaistu: 16.2.2012 9:29 UUSI SUOMI”
”Kansanedustaja Osmo Soininvaara (vihr.) on sitä mieltä, että VVO:n Helsingin arava-asunnoissa on ”sikavuokra”.
Miksi VVO:n vuokra Viikissä tavallisesta aravavuokra-asunnossa on 20 euroa neliöltä, kun kaupungin omassa tuotannossa täysin samoilla ehdoilla päädytään korkeintaan 13 euroon? Soininvaara kysyy blogissaan”.
”Soinivaaralla on asiaan tiukka kanta:
Tätä ei voi hyväksyä. Ellei tätä saada estetyksi, Helsinki ei mielestäni voi antaa tontteja valtakunnallisille vuokratalojen tuottajille, hän kirjoittaa”.
20 euroa neliölle on posketon vuokra. Sadan neliön vuokrahuoneiston kuukausivuokra on 2000 euroa. Varmaan pystyy rakentamaan järkevällä suunnittelulla kerrastalovuokrahuoneiston hintaan 1600 euroa neliö, jossa on mukana rakennusliikkeen kate 12%. Sadan neliön huoneisto maksaa 160 000 euroa. Kahdenkymmenen viiden vuoden maksuajalla ja 5 prosentin korolla hinnaksi tulee 280 603 euroa. Eli vuokraksi tulee 935 euroa kuukaudessa, lisäksi tulevat yhtiövastikkeet n. 150 euroa kuukaudessa, yhteensä 1085 euroa kuukaudessa. VVO lla vuokrakate on sadan neliön huoneistosta 915 euroa, eli 9,15 euroa neliölle. Yhtiö saa vielä kaupungilta tontin rakentamiseen ja tietenkin vielä rahoituksen valtiolta, jossa varmaan on pienempi korkokustannus, kuin 5 prosenttia. Laina-ajan jälkeen asuinrakennus jää maksettuna VVO lle, jonka se voi vaikka myydä tai nauttia puhtaasta vuokratuotosta ilman lainakuluja. Hyvin näyttää markkinatalous toimivan.
”Asuntoministeri Kiuru: Kuntien pidettävä kiinni aiesopimuksista julkaistu 27.9.2011 klo 15:02, päivitetty 27.9.2011 klo 15:40 YLE”
”Parhaillaan ympäristöministeriössä väännetään uutta versiota Helsingin seudun kuntien ja valtion välisestä maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimuksesta. Aiempi, vuonna 2008 solmittu sopimus raukeaa tämän 2011 vuoden lopussa”.
”Aiesopimuksessa Helsingin seudun 14 kuntaa sopivat tavoitteeksi, että seudulla aloitetaan 12 000 – 13 000 uuden asunnon rakentaminen vuodessa. Lukuihin ei ole päästy vielä kertaakaan sopimuskaudella ja tänäkin vuonna ollaan jäämässä jälkeen”. ”Esimerkiksi Mäntsälässä, Nurmijärvellä ja Pornaisissa ei käynnistynyt ainoatakaan ARA-vuokra-asuntohanketta”.
”Krista Kiuru sanoi Kaupunkitoimittajien yhdistyksen tilaisuudessa, että hän ei kuitenkaan kannata sanktioita kunnille, jotka lipsuvat sovituista tavoitteista”.
Ei kannata sanktioita. Sitten kyllä mikään ei ikinä muutu. Varmaan kaupunkien oma vuokra-asuntotuotanto lähitisi käyntiin, jos määritellään tarpeeksi iso sakkomaksu valtiolle vuosittain maksettavaksi. Sakkomaksua valtio saisi 40 000 euroa vuosittain, jokaisesta rakennettamattomasta vuokrahuoneistosta. Valtiolla olisi mahdollisuus saada vuosittain budjettiin 520 mijoonan euron lisätulot. Eiköhän lähtisi vuokra-asuntotuotanto käyntiin. Sakkomaksua voi nostaa, jos huomataan, ettei sillä ole vaikutusta. Nykyinen hallitus / asuntomisteri eivät saa pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotuotannon eteen mitään aikaan. Koska jatkavat entisen hallituksen linjauksilla. Vaikka Kokoomuslainen asuntoministeri vaihtuu vasemmistolaiseksi, niin muutoksella ei ole mitään vaikutusta vuokra-asuntorakentamiseen. Varmaan siellä isojen rakennusliikkeiden keskuudessa nauretaan tälle asialle maha kippurassa ja hierotaan käsiä. Grynderille vuokrahuoneisto on kilpailija asuntomarkkinoilla.
”STTK Lehti arkisto”
”Vapaavuori kiirehtii sosiaalista asuntotuotantoa”
”Voidaan tietenkin sanoa, että kuntien ydintehtävä ei ole omistaa vuokra-asuntoja. Tämä pitää varmasti paikkansa. Silti niiden ydintehtäviin kuuluu huolehtia, että vuokra-asuntoja on tarjolla. Omistaako kunta ne, ei ole kynnyskysymys, Vapaavuori huomauttaa”.
Luulisi Koomukselle olevan merkitystä kuka omistaa vuokrataloyhtiöt. Tietenkin, jos ajaa isompien rakennusliikkeiden etua, sillä ei ole merkitystä. Kunhan omistaja ei ole vain laajassa mitassa pitkäaikainen toimija esimerkiksi kaupunki. Silloin voisi tulla asuntomarkkinoille liikaa kilpailua ja myytävien asuntojen hinnat voisivat laskea.
Pääasiassa kaupungien raakamaan omistavat kaupungit, myös sen kaavoituksesta päättävät kaupungit.
Vuokratuotannon tulee perustua mielestäni kaupunkien omistamaan asuntotuotantoon. Nythän tilanne on, että suurin vuokra-asuntotuottaja 70 % on yksityiset ihmiset. Nämä pistävät rakennusliikkeen 40 % katteella rakentaman ylihintaisen omistusasunnon vuokralle. Vuokralle tulee tietenkin vielä tuottovaatimus. Koko asetelma on täysin kieroutunut. Kohtuuhintasista vuokria-asunnoista ei silloin, voida koskaan puhua.
”KK 206/2011 vp – Tuija Brax /vihr Eduskunta kyselytunti”
”Kunnallisten päättäjien ja rakennusliikkeiden välisten kytkösten selvittäminen”.
”Eduskunnan puhemiehelle”
”Ongelma on erityisen polttava pääkaupunkiseudulla. Yhtenä syynä alueen kalliisiin asuntojen hintoihin on aika ajoin esitetty kilpailun puutetta sekä markkinoilla toimivien harvojen suurten rakentajien läheisiä suhteita kunnallisiin päättäjiin. Helsingin Sanomissa sunnuntaina 23.10 2011 ilmestyneessä jutussa nousevat nämä kaksi tekijää jälleen kerran esille. Jutun mukaan Aalto-yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Christer Bengs syyttää asuntotuotantoa monopoleista. Jutun mukaan hintoja hallitsee kolme suurta rakennusfirmaa ja kaupunki kaavoittaa maata juuri niille, koska rakennusurakat ovat isoja”. Tunnettua on myös se, että viime vaalikaudella käytiin vilkasta keskustelua politiikan korruption vaaroista ja etenkin vaalirahoituksesta”.
”Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen”
”Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä korruptiontorjunnassa rakennusalalla etenkin siltä osin kuin on vaarana, että rakennusliikkeillä ja kunnallisilla päättäjillä on sidoksia ja
aikooko hallitus hallitusohjelmansa mukaisesti huolehtia siitä, että kunnallispäättäjien ja rakennusliikkeiden väliset sidokset, kytkökset ja osallisuudet selvitetään yleisesti ja etenkin Suomen suurimmissa kasvukeskuksissa?
”Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa”:
”Tiedossani ei ole, että Kilpailuvirastossa, ympäristöministeriössä tai muuallakaan olisi vireillä tutkimuksia tai nimenomaisia toimia kilpailun lisäämiseksi rakennusalalla pääkaupunkiseudulla”.Hallitusohjelmassa mainittuja korruptionvastaisen työn tehostamistoimia valmistellaan parhaillaan oikeusministeriön johdolla”.
”Helsingissä 15 päivänä marraskuuta 2011
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen”
”Transparency Suomi ry:n tilaama Kansallinen integriteettitutkimus 16.2.2012”
”Hyvä veli -verkostot yleisin korruption muoto.
Korruptio on ensi kertaa mukana hallitusohjelmassa. Korruptionvastaisen työn resursseja ei kuitenkaan olla lisätty. Poliisi voi Suomessa tutkia korruptiorikoksia vain silloin, kun lahjus- ja virkarikossäännöstön tunnusmerkit täyttyvät. Muun muassa tällaisia tuloksia sisältää Transparency Suomi ry:n tilaama Kansallinen integriteettitutkimus, jonka julkaisutilaisuus oli 16.2.2912 eduskunnan Pikkuparlamentissa. Tutkimus oli laaja katsaus suomalaiseen järjestelmään korruptionäkökulmasta”.
Eli se siitä hallitusohjelman korruptiokirjauksesta. Hyvä veli-verkosto on, joka on yleisin korruption muoto. Samanlainen hyvä-veli järjestelmä, kuin on Valko-Venäjällä. Muuten on kaikki kunnossa.
Transparency Suomi ry tekemästä korruptiotutkimuksesta voi päätellä. Hyvä-veliverkostot ovat isommilla rakennusyrityksillä toiminnassa. Omille poliitikkotahoille on jatkuva näkymätön henkilö- ja puoluerahoitus. Minkään korruptiorahan antaminen eri vaikuttajille, ei tule ikinä näissä tutkimuksissa esille. ”Sehän olisi uhka kansallisille turvallisuudelle ja yhtenäisyydelle”. Kiistaton tosiasia on, että tällä hetkellä ajetaan asuntorakentamisessa vain muutaman isomman rakennusliikkeen etuja, kasvukeskuksissa ja pääkaupunkiseudulla. Sen pystyy päättelemään vuokra-asuntojen tuotantomääristä. Uusia varmasti toimivia malleja ei oteta käyttöön tai tehtävät uudistukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Samalla tavalla poliitikot toimivat yrityselämän suuntaan Venäjällä ja Valko-Venäjällä.