Rakennusten korjaamisella vain puolen prosentin vuosisäästö lämmitysenergiassa
Tuore tutkimus kumoaa käsityksen, jonka mukaan nykyistä rakennuskantaa korjaamalla voisi saada huomattavasti enemmän ja nopeammin energiansäästöä aikaan kuin uudistuotannossa. Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) rakennustekniikan laitoksen tutkimuksen mukaan toteutettavissa oleva korjaustoimintaan liittyvä lämmitysenergian vuosittainen lisäsäästö voi olla nykyisessä Suomen asuin- ja palvelurakennuskannassa noin 0,5 prosenttia vuodessa. Rakennusten energiansäästötoimenpiteet ovat sidoksissa muuhun, rakennuksen elinkaareen liittyvään, suunnitelmalliseen korjaustoimintaan. Rakennustekniset energiansäästötoimenpiteet kannattaa tehdä pääsääntöisesti vain silloin, kun rakennuksessa on muutakin merkittävää korjaustarvetta.
Tuore tutkimus kumoaa käsityksen, jonka mukaan nykyistä rakennuskantaa korjaamalla voisi saada huomattavasti enemmän ja nopeammin energiansäästöä aikaan kuin uudistuotannossa. Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) rakennustekniikan laitoksen tutkimuksen mukaan toteutettavissa oleva korjaustoimintaan liittyvä lämmitysenergian vuosittainen lisäsäästö voi olla nykyisessä Suomen asuin- ja palvelurakennuskannassa noin 0,5 prosenttia vuodessa. Rakennusten energiansäästötoimenpiteet ovat sidoksissa muuhun, rakennuksen elinkaareen liittyvään, suunnitelmalliseen korjaustoimintaan. Rakennustekniset energiansäästötoimenpiteet kannattaa tehdä pääsääntöisesti vain silloin, kun rakennuksessa on muutakin merkittävää korjaustarvetta.
Tutkimuksen tärkeimpänä tavoitteena oli arvioida toteuttamiskelpoista korjaustoiminnalla aikaansaatavaa energiansäästöpotentiaalia Suomessa vuoteen 2050 mennessä. Kun vuotuinen korjaustoiminnalla saavutettava lämmitysenergian lisäsäästö voi olla noin 0,5 prosenttia vuodessa, vuoteen 2050 mennessä säästö kasvaisi siten noin 20 prosenttiin (10 TWh/a). Säästö voi jäädä käytännössä vähäisemmäksikin, ehkä vain puoleen tästä.
Syynä suhteellisen vähäiseen saavutettavaan lämmitysenergian säästöön on se, että osa rakennuksista ja rakennusosista on jo korjattu ja osa jää useista syistä korjaamatta. Korjaamista estävät muun muassa tekniset, taloudelliset, toiminnalliset ja päätöksentekoon liittyvät syyt.
Merkittävin epävarmuus koko rakennuskannan säästömahdollisuuksien arvioinnissa liittyy ilmanvaihdon lämmöntalteenoton toteuttamiseen. Sen edellyttämien uusien ilmanvaihtokanavien sijoittaminen on usein hankalaa ja kustannukset voivat muodostua korkeiksi. Yläpohjien lisäeristäminen sekä ikkunoiden uusiminen ja parantaminen ovat helpompia toteuttaa. Niiden osalta voidaan energiansäästötoimenpiteitä jonkin verran lisätä.
Osa energia- ja ilmastopoliittisten toimien valmistelua
Ympäristöministeriön TTY:llä teettämä tutkimus ”Energiatehokkuuden parantamisen menetelmät olemassa olevassa rakennuskannassa (EPAT)” on osa energia- ja ilmasto-poliittisten toimenpiteiden valmistelua, ja sen tärkeimpänä tavoitteena oli arvioida toteuttamiskelpoinen korjaustoiminnalla aikaansaatava energiansäästöpotentiaali Suomessa vuoteen 2050 mennessä.
Toteuttamiskelpoinen säästöpotentiaali tarkoittaa säästömahdollisuutta, joka syntyy kun suunnitelmallisen kiinteistönpidon mukaisten korjausten yhteydessä tehdään myös teknisesti ja taloudellisesti järkevät energiansäästötoimenpiteet rakennuksen eri ominaisuudet ja elinkaari huomioon ottaen.
Tutkimusprojektin johtajana ja tutkijana toimi TTY:llä Juhani Heljo ja tutkijoina Antti Kurvinen ja Jaakko Vihola. Eero Nippala Tampereen ammattikorkeakoulusta toimi rakennuskannan, poistuman ja korjaustoiminnan asiantuntijana. Martti Hekkanen Oulun ammattikorkeakoulusta toimi korjausasiantuntijana.
Hankkeen loppuraportti ja sen liitteet löytyvät tältä verkkosivulta.
Tätä artikkelia on kommentoitu 9 kertaa
9 vastausta artikkeliin “Rakennusten korjaamisella vain puolen prosentin vuosisäästö lämmitysenergiassa”
Mtä rakennustekniikassa on oikeasti kehitetty viime vuosisadalla ?
Nyt korjataan esimerkiksi 80-90 vuotta vanhoja lv-putkia ja perinteiselle saneeraukselle luvataan vuonna 2012 30-40 vuotta käyttöikää !
Jos ikkunoiden vaihdolla ja lisälämmöneristämisellä tai lämmöntalteenotolla ei saavuteta juurikaan kustannussäästöjä, niin miksi niiden merkitystä korostetaan uusissa rakennusmääräyksissä. Eihän se toimi uusissakaan rakennuksissa ellei vanhoissakaan.
”Jos ikkunoiden vaihdolla ja lisälämmöneristämisellä tai lämmöntalteenotolla ei saavuteta juurikaan kustannussäästöjä, niin miksi niiden merkitystä korostetaan uusissa rakennusmääräyksissä. Eihän se toimi uusissakaan rakennuksissa ellei vanhoissakaan.”
Lämmöntalteenoton rakentamiskustannus taitaa olla aika erilainen, jos lämmöntalteenotto toteutetaan rakennettaessa, tai jos sellaista yritetään jälkikäteen rakentaa kohteeseen, joka on jo rakennettu, ja jonka suunnittelussa ei ole aikoinaan huomioitu mitenkään lämmöntalteenoton myöhempää lisäämistä.
Esim. omassa asunnossani, jossa on keittiössä koko asunnon ilmanvaihdosta vastaava talotuuletin, ei ole lämmöntalteenottoa. Sen asentaminen jälkikäteen tulisi kalliiksi, koska (1) asuntoon ei ole varattu tilaa lämmöntalteenottolaitteelle, (2) ennen kuin sellaista pääsisi edes asentamaan, pitäisi purkaa monenlaista, (3) ei riittäisi, että hankkisi lämmöntalteenottolaitteen, vaan pitäisi rakentaa myös tuloilmaa varten omat kanavat, joita ei nyt ole, kun tuloilma tulee suoraan ulkoseinien aukoista, mikä maksaisi melkoisesti ja aiheuttaisi myös esteettisiä haasteita jälkikäteisasennuksena… toisin sanoen, jälkikäteisasennuksena lämmöntalteenoton järjestäminen tulisi aika kalliiksi asuntoon, jonka suunnittelussa ei lämmöntalteenottoasiaa ole aikoinaan mitenkään huomioitu. Uusiin rakennuksiin sellainen kannattaa toki silti asentaa, eikä kuluttaa energiaa ulkoilman lämmittämiseen.
Lämmöneristeet ovat ”tyhmää tekniikkaa”. Ne vain ovat, eivätkä mukaudu tilanteisiin. Pitäisi löytää parempia ratkaisuja kuin kuidut ja kaasukuplat. Markkinoita varmasti olisi sekä kylmän että kuuman suhteen, joten perustutkimus käyntiin.
Syydetään rahaa miten paljon hyvänsä tutkimuslaitoksille, on lopputulos ihan jotain muuta, mitä rahaa hakiessaan lupaaat (”uuden sukupolven korjauskonseptit”). Suora korjausrakentamista kiihdyttävä tuki rakennuttajille ja korjausmääräykset kuntoon.
Ihmettelen tätä kanavistojen rakentamisintoa alkuperäisessä artikelissa ja näissä mielipiteissä. Eiköhän jokaisessa talossa ole tälläkin hetkellä ne poistoilmahormit olemassa, oli toteutus sitten tiilistä muurattu tai kierresaumattu pelti. LTO-laite tulee tietysti sinne minne nykyinen hormi päättyy, eli katolle. Energia putkitetaan sieltä nykyiseen lämpökeskukseen.
Tuloilmakanaviston rakentamisella ei ole mitään tekemistä poistoilman lämmöntalteenoton kanssa. Ihan samalla tavoin voi korvausilma tulla seinästä kuten tähänkin asti.
En ole LVI- tai korjausrakentamisen asioissa minkäänlainen asiantuntija, vaan päinvastoin täysin maallikko. Lähinnä oman ja tuttavieni asuntojen lähimenneisyydessä olleiden remonttien yhteydessä on tullut LTO-asiaa mietittyä. Pääpointtini ei ollut teknisissä yksityiskohdissa, vaan siinä, että LTO:n rakentaminen jälkikäteen ei ainakaan omassa asunnossani ihan helposti onnistuisi, vaan edellyttäisi aika olennaisia muutoksia.
Omassa asunnossani on toki valmiina poistoilmahormit. Eri valmistajilla on tosiaan sekä sisälle että ulos asennettavia LTO-laitteita. Oletettavasti lähinnä visuaalisista syistä johtuen en ole miettinyt juuri tuota ulkoista vaihtoehtoa (sellainen ei menisi aika isolla todennäköisyydellä taloyhtiössä läpi, koska pönttö tulisi harjakatoilla erittäin näkyvään paikkaan: toki siinä on jo nyt pieni putki, mutta LTO-pönttö olisi aika lailla eri kokoluokkaa).
”Lämpökeskukseen” on aika vaikea mitään putkea ainakaan omassa asunnossani katolta vetää, koska rivitaloasunnossani ei lämpökeskusta ole. Kyllä kai tuloilmajärjestelmällä on kuitenkin jotain tekemistä poistoilman lämpöönoton talteenoton kanssa? Jollain tavalla talteenotettu poistoilma kun pitää saada levitettyä asuntoon. Vaihtoehtoina ovat joko vesi tai ilma. Tässä asunnossa ilma olisi käytännössä ainoa realistinen vaihtoehto. Ja se taas tarkoittaisi sitä, että tuloilmaa pitäisi siirtää talteenotettua lämpöä hyödyntäen, mikä taas tarkoittaa jonkinlaisen koneellisen tuloilmajärjestelmän (ja kanaviston) rakentamista. Vai ymmärränkö jotain väärin?
Peruskorjauksessa rakentamiskustannukset nousevat nopeasti 60-70 % tasolle uuden rakennuksen hinnasta.
Ei näitä miljoonien eurojen investointeja pystytä lämmitysenergian säästöllä takaisinmaksamaan. Lämmitysenergiaa tarvitaan rakennuksissa syyskuusta -huhtikuun puoliväliin. Rakennuksen korjaustarpeen ratkaisevat yleensä LV-tekniikan huonokuntoisuus, esimerkiksi vuotoriskillä olevat vesijohdot ja syöpyneet viemäriputket. Myös ongelmat vesikaton vedenpitävyydessä ja julkisivujen huono kunto aiheuttavat, että korjauksia on tehtävä. Puuttuvat vedeneristeet märkätiloista aiheuttavat rakenteille myös kosteus- ja homevaurioita. Pelkästään energian säästämisen takia ei rakennuksien korjauksia kannata aloittaa. Tietenkin rakennukset tulevat tiiviimmäksi korjaustöiden jälkeen. Lämmityskautena aikana paikalliset vuotoilmakohdat aiheuttavat kosteuden tiivistymistä rakenteisiin ja paikallisia kylmiä rakenteita. Veto ei tunnu ihmisestäkään mukavalta esimerkiksi huonosti eristetyn ikkunan lähellä. Vuotokohtien korjaaminen on tärkeä korjaustoimenpide vanhassa rakennuksessa. Rakennuksessa, jossa on painovoimainen ilmanvaihto on liian monimutkaista ja kallista ruveta ottamaan lämpöä talteen poistoilmasta. Tämä aiheuttaa liian suuria kustannuksia saatavaan hyötyyn nähden. Samoin on koneellisen ilmanvaihdon rakentaminen LTO lla vanhaan rakennukseen.
Onhan selvää (viimeistään tulevissa korjaus-määräyksissä), että rakennuksen peruskorjaukseen kytketään energiatehokkuuden parantaminen. Muutenhan sen toteutusmahdollisuus menetetään taas seuraaviksi vuosikymmeniksi. Hervantalaisten ei pidä jälleen kerran yrittää meitä vedättää energiakorjausten merkityksettömyyden suuntaan. Kantataoiset pitkäjänteiset kantatarkastelut on aina tehtävä ottaen huomioon surkeimpien talojen purku, uudisrakentaminen sekä kevyet ja perusteelliset korjaukset!