Asuntopolitiikka on tuttua uudelle asuntoministerille
Pia Viitanen, 46, nousee demarien ministerikierrätyksessä asunto- ja viestintäministeriksi, kun tehtävien nykyinen hoitaja Krista Kiuru siirtyy opetusministeriksi. Viitanen ei tule asuntoasioiden johtoon pystymetsästä, sillä hän hän toimi lähes kymmenen vuotta puolueensa asuntopoliittisen työryhmän puheenjohtajana. Hän on toiminut myös valtion asuntoasianneuvottelukunnan puheenjohtajana.
Viitasen myötä on tuskin odotettavissa suuria muutoksia Kiurun harjoittamaan asuntopolitiikkaan. Näin voi päätellä vastauksista, joita Viitanen puolueensa nimissä antoi Rakennuslehden tekemään asuntopoliittiseen kyselyyn viime eduskuntavaalien alla vuonna 2011. Suurimpana sen hetken asuntopoliittisena ongelmana hän piti asumisen kalleutta. Yksi syy siihen oli se, että kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja oli rakennettu liian vähän. Myös hallituksen tekemät energiaverojen korotukset ovat nostaneet ikävästi asumisen hintaa.
”Ensi kaudella asumiseen liittyvää verotusta, energiaveroja tai kiinteistöveroa, ei saa kiristää”, Viitanen totesi.
Viitanen otti kyselyssä kantaa myös tärkeimpiin keinoihin, joilla asumisen kustannuksia voitaisiin kohtuullistaa pääkaupunkiseudulla.
”Valtion korkotuen ehtoja on parannettava niin, että kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja rakennetaan enemmän. Lisäksi valtion tukea voitaisiin käyttää myös kohtuuhintaisten omistusasuntojen rakentamiseen erityisesti nuorten lapsiperheiden käyttöön”, Viitanen ehdotti.
Pois turhia määräyksiä
Hänen mukaansa olisi myös tärkeää osoittaa riittävästi tonttimaata kohtuuhintaiseen rakentamiseen. Myös kuntien kaavoitusta on tehostettava.
”Kaavoituksen on oltava ripeää, jotta uusien asuntoalueiden rakentaminen saadaan nopeasti käyntiin. On myös poistettava turhia asumisen hintaa nostavia rakennusmääräyksiä, esimerkiksi väestönsuojien rakentamiseen liittyen”, Viitanen totesi.
Kyselyssä tiedusteltiin myös sitä, tulisiko tyhjien tonttien kiinteistöveroa nostaa, jotta tontteja saataisiin asuntorakentamiseen. ”Kiinteistöveroa voi muuttaa niin, että se kohdistuu voimakkaammin tyhjään tonttimaahan. Sen sijaan asumiseen kohdistuvaa kiinteistöveroa ei pidä nostaa”, Viitanen totesi.
Viitanen vastasi myös siihen, voidaanko asuntojen omistajat pakottaa korjaamaan asuntojaan energiatehokkaammiksi korjausrakentamisen normeilla. ”Asuntojen omistajia tulee kannustaa energiatehokkaisiin remontteihin. Asuntojen peruskorjaamiseen liittyvää valtion tukea tulee parantaa ja tuki tulee sitoa remontin energiatehokkuuden mukaan. Pienituloisten mahdollisuuksia tehdä energiatehokkaita remontteja on tuettava. Mikäli korjausrakentamisessa otetaan käyttöön sitovat normit, on huolehdittava riittävästä siirtymäajasta niiden voimaantulossa”, Viitanen totesi.
Korjausrakentamisen energianormit tulevat voimaan tänä kesänä.
Asuntolainakorkojen verovähennyksen poistamista Viitanen ei kyselyssä kannattanut.
Viitanen on koulutukseltaan hallintotieteiden maisteri. Eduskunnassa hän on ollut vuodesta 1995 ja Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1997. Julkisuudessa hänet on opittu tuntemaan ärhäköistä kommenteistaan.
Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa
8 vastausta artikkeliin “Asuntopolitiikka on tuttua uudelle asuntoministerille”
Ei muuta kuin tonneja onnea Viitaselle tehtävään. Ei ole helppo homma, mutta asia kerrallaan. Korkotuesta ei kuitenkaan saa tehdä vastikkeetonta yritystukea niin kuin Vapaavuori teki. Jakakoon TEM suoraan budjettivaroista yritystuet Satolle, VVOlle ja eläkevakuutusyhtiöille. Pienituloisten kartuttamista asuntorahaston varoista ei pidä rikkaille, röyhkeille ja ahneille yritystukea kylvää.
Korkotukituotanto olkoon säänneltyä asukasvalinnan, omakustannusvuokran ym. osalta. Asukas ja asumisen turva on köyhälle tärkeä, eikä vanhempien köyhyydestä heidä lapsiaan tarvitse rangaista.
Muutoinhan asuntopolitiikan suunta näyttäisi valitulle ja Viitanen ärhennelköön vuorostaan seuraavat kaksi vuotta. On hänellä sisua, kanttia ja kokemusta, katsoin Eduskunnan netti-cv:stä.
Ei muuten olisi ollenkaan hassunpaa nostaa uudelleen esille pienituloisille ja vähävaraisille tarkoitetut korkotukilainat hankkia omakotitalo tai osake rivi- tai kerrostalosta. Vanhakantaisen aravan avulla meidän isojen ikäluokkien vanhemmat saivat rintamamiestalonsa ja me jälkeläiset ensimmäiset osakeasuntomme. Eivätkö ahkerat ja fiksut nykynuoretkin muka sitä hyvää ansaitsisi?
Nuorten ongelmana on eri tahojen riitaisuus asuntosektorin sisällä riidellään ja väitellään mutu-tiedon varassa.
Omakustannusvuokran määrityksessä ja valvontaa koskevassa selvityksessä todettiin että on omistajia jotka kassaa korjauspommia ja sitten on omistajia jotka varautuvat ennakkoon edessä oleviin korjauksiin.
ARA ja Kunnat kävivät julkisuudessa väittelyä kummalle kuuluu seurantavastuu ohjetta tästäkään ei ole kuulunut.
Ohjeella saisi tämänkin turhan riidan aiheen pois päiväjärjestyksestä toinen joutuisi purkamaan varauksensa tai toinen varautumaan remontteihin.
Ministeri toisensa jälkeen antaa kupata aravalainojen ylikorkoina 130 miljoonaa vuosi toisensa jälkeen valtion kassaan jaettavaksi vaikkapa konkurssikypsän telakan rakennusten hankintaan tai johonkin muuhun asuntosektorin ulkopuolelle. Koomista on että näistä isoista linjoista ei puhu muut kuin Rossilahti.
Asukkaiden ääntä pitävät lobbarit keskittyvät vahtimaan että oma vuokra pysyy alhaisena ja ”omaksi” maksetut vuokra ja ASO asunnot tulisivat ikiomiksi.
Nykyisillä tuotantomäärillä ei riitä asuntoja työuransa alussa oleville nuorille perheille. Kaikki rahoitusresurssit ja tontit ohjataan erityisryhmille. Kunnat säästävät näin laitosten hoitopaikkamaksuissa ja kiinteistöjen omistajina toimii kolmannen sektorin säätiöt joilla ei ole omaa rahaa kiinni senttiäkään. Vuokrat hipovat pilviä ja kohteet ovat ylivarusteltuja toivottavasti niillä on käyttöä vielä 40-vuoden päästä.
Kun ARA-tuotantoon korvamerkittyjä tontteja ei ole saatavilla tavallisiin vuokra-asuntohin ja ARA:n rahoitusehdot ovat ennalta-arvaamattomat ei niitä asuntoja tule jalkaa polkemalla, se on jo nähty.
”” Omakustannusvuokran määrityksessä ja valvontaa koskevassa selvityksessä todettiin että on omistajia jotka kassaa korjauspommia ja sitten on omistajia jotka varautuvat ennakkoon edessä oleviin korjauksiin.””
Tämä on taas niitä höpötyksiä. Nythän on niin, että valtakunnalliset ”yleishyödylliset” ehkä keräävät peruskorjauksiin, ehkä eivät, mutta ei ne peruskorjaa taloja niin kauan kuin ne ovat rajoitusen alaisia. Eivät korjaa sen vuoksi, että talot eivät kelpaa pankeille lainojaen takauksiksi ja ”yleishödylliset” eivät ota valtion peruskorjauslainaa, koska säätely jatkuisi. Sitten kun talot ovat vapautuneet rajoituksisa ”yleishyödylliset” vievät köyhiltä kerätyt roposet mukanaan, nostavat vuokrat pilviin, ottavat pankkilainaa ja korjaavat jos korjaavat. Tai myyvät ARAn luvalla, ja ARAhan on perin höveli ”yleishyödyllisille”, jotka järjestävät parhaimmat pippalot 😉
Kunnat eivät kisko vuokrissa talovarauksia silmittömiä määriä, koska ne ottavat valtion tuen peruskorjauksiin ja pitävät vuokra-asunnot ara-asuntoihin pitkällä tähtäimellä asiat hyvin hoitaen. Minkä vuoksi pienituloisen vuokralaisen pitäisi uhrautua ja maksaa mansikoita peruskorjauksiin, jotka tehdään, kun hän on mahdollisesti muuttanut palvelutaloon tai muualle tai kuollut ja kuopattu? Se maksaa joka asuu. Vuosikorjauksiin ja joihinkin pienimuotoisiin peruskorjauksiin voi kunnan yhtiö lyhyen aikaa talovarauksia kerätä.
””ARA ja Kunnat kävivät julkisuudessa väittelyä kummalle kuuluu seurantavastuu ohjetta tästäkään ei ole kuulunut. Ohjeella saisi tämänkin turhan riidan aiheen pois päiväjärjestyksestä toinen joutuisi purkamaan varauksensa tai toinen varautumaan remontteihin.””
Ohje voi riittää tai sitten ei. Kyllähän laissa omakustannusvuokran valvojaksi on määritelty kunta. Kunnalla ei kuitenkaan ole toimivaltaa kuin oman kunnan alueella, joten valtakunnallisten valtakunnallista vuokrien tasausta on kunnassa vaikea valvoa. Ei tässä ole muut sekoilleet kuin ARA, joka vuosia sitten antoi ymmärtää, että ottaa valvonnan itselleen vaan ei ottanut.
”” Ministeri toisensa jälkeen antaa kupata aravalainojen ylikorkoina 130 miljoonaa vuosi toisensa jälkeen valtion kassaan jaettavaksi vaikkapa konkurssikypsän telakan rakennusten hankintaan tai johonkin muuhun asuntosektorin ulkopuolelle. Koomista on että näistä isoista linjoista ei puhu muut kuin Rossilahti.””
Eivät puhu, koska 130 millillä meuhkaaminen hymyilyttää. Valtion asuntorahasto kuuluu valtion talouteen. Sen tuotot on jotain yli 600 milliä vuodessa. Tuottoja on turha makuuttaa jossain rahastossa, kun korkotukilainat eivät ”yleishyödyllisille” kelpaa ja kunnatkaan eivät kaikkea jaksa käyttää. Älyllistä epärehellisyyttä 130 millin käyttäminen keppihevosena, vai?
”” Asukkaiden ääntä pitävät lobbarit keskittyvät vahtimaan että oma vuokra pysyy alhaisena ja ”omaksi” maksetut vuokra ja ASO asunnot tulisivat ikiomiksi.””
Selkokielellä voisi olla parempi. Tuommoinen ei koske ARA-tuotantoa, kun asumisoikeusasuntoja ei saa kukaan asukas omaksi vaikka itkisi. Vuokra-asuntoja voidaan tarjota vuokralaisille, mutta se systeemi on onnistunut vain jossain Lapin ja Itä-Suomen kuolevilla paikkakunnilla.
”” Nykyisillä tuotantomäärillä ei riitä asuntoja työuransa alussa oleville nuorille perheille. Kaikki rahoitusresurssit ja tontit ohjataan erityisryhmille. Kunnat säästävät näin laitosten hoitopaikkamaksuissa ja kiinteistöjen omistajina toimii kolmannen sektorin säätiöt joilla ei ole omaa rahaa kiinni senttiäkään. Vuokrat hipovat pilviä ja kohteet ovat ylivarusteltuja toivottavasti niillä on käyttöä vielä 40-vuoden päästä.””
Ei niillä ”yleishyödyllisilläkään” tarvitse olla pääomasijoituksia yhteisössään senttiäkään. Kaiken maksavat vuokralaiset. Vuokralaiset ovat tähän mennessä maksaneet kaiken ja tulevat maksamaan tulevaisuudessakin.
””Kun ARA-tuotantoon korvamerkittyjä tontteja ei ole saatavilla tavallisiin vuokra-asuntohin ja ARA:n rahoitusehdot ovat ennalta-arvaamattomat ei niitä asuntoja tule jalkaa polkemalla, se on jo nähty. ””
Kunnat voisivat todellakin korvamerkitä vissejä tontteja ara-vuokrataloille. Kaikki kunnat eivät vain halua pienituloisia ja vähävaraisia asukkaikseen. Oikean jalan polkeminen voi tonttiasiaan hyvinkin onnistua, jos vasemman jalan alle tallaa valtion tuet, joita kunnille on hölvätty infran rakentamiseen. Miksi valtion pitäisi myöntää tukea kunnille, jotka eivät huolehdi maankäytöstään niin, että ara-vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja syntyy?
Nimimerkki qwerty kirjoittaa mm.:
Kyseiselle nimimerkille!
Kirjoitat täyttä paskaa! Suurin osa asumisoikeusasukkaista ja heidän edustajistaan yrittää vain saada yhtiöidensä härskejä johtajia ja omistajia noudattamaan edes voimassaolevaa lainsäädäntöä. Kun tässä ei ole onnistuttu, niin joku on esittänyt viimeisenä keinona, että asukkaat voisivat lunastaa asuntonsa/talonsa omakseen. Joku puolestaan on esittänyt toimenpiteitä asukkaiden äänen paremmin kuulumiseksi asumisoikeusyhtiöissä. Ennen vuoden 2010 asumisoikeuslain muutosta esimerkiksi AVAIN Asumisoikeus Oy antoi asukkaille tietoja vain ns. suoriin hoitomenoihin kerätyn tuoton käytöstä (noin 16 % käyttövastikkeilla kerätyistä varoista). Noin 84 %:n käytöstä ei annettu mitään tietoa. Lakimuutoksen jälkeen tänä päivänä nuo luvut ovat noin 25 % ja 75 %, joten tilanne ei ole paljoakaan parantunut.
AVAIN Asumisoikeus Oy on se surullisen kuuluisa yhtiö, joka nykyisen pääomistajansa Perttu Liukun johdolla siirsi vuosina 2006-2007 noin 8,5 miljoonaa euroa asukkailta käyttövastikkeissa kerättyjä korjausvaroja salaisen tytäryhtiön kautta vapaarahoitteiseen asuntotuotantoon. Liukun yhtenä ”strategiana” Avara-konsernin (ent. YH-Suomi) tuolloisena toimitusjohtajana oli ”etäisyyden ottaminen yleishyödyllisyyteen. Kukaan ei kuitenkaan osannut kuvitella, että hän noin härskisti toteutti ”visioitaan” ja ”strategioitaan”. Aran valvonta petti pahasti. Laiton varainsiirto tuli ilmi vuonna 2009 sattumalta ARAn tutkiessa erään asukkaan kantelua. Liukku oli mukana myös vuosien 2007 ja 2008 AVAIN Asumisoikeus Oy:n mitättömissä ja laittomissa osakekaupoissa. Nämä kaupat mahdollistivat syksyn 2010 salaisen Liukku-kaupan, jolla Liukku ja hänen Avara-aikainen kaverinsa nyt yksityisinä liikemiehinä saivat enemmistöomistuksen ja määräysvallan yleishyödyllisessä asumisoikeusyhtiössä. Näistä ja muistakin AVAIN Asumisoikeus Oy:öön liittyvistä kummallisuuksista on kirjoitettu paljon. Kirjoittajat on leimattu nimimerkki qwerty’n kaltaisten toimesta häiriköiksi ja hörhöiksi tai ”lobbareiksi” kuten ko. nimimerkki. Näitä henkilöitä ja tahoja ei tosiasiassa kiinnosta ”yleishyödyllisten yhteisöjen” (olipa ne vuokra- tai asumisoikeusyhtiöitä) toiminnan eettisyys eikä niiden asukkaiden kohtalo kaiken maksajina. Leimakirvestä he kyllä osaavat heiluttaa leimaamalla asukkaiden harvat edustajat, jotka uskaltavat tuoda epäkohtia esille.
Avain asumisoikeus on muuten suurimpia uusien korkotukilainoitettujen uudiskohteiden tuottajia nykyisin.
Siellä on ainakin selvä kasvustrategia. Muut rakennuttajat ovatkin kaupungin omia yhtiöitä tai bulvaaneina toimivia säätiöitä joille kaupunki antaa omat varatkin käytännössä ilmaiseksi js tietysti tonttikin ohi jonojen kun ovat puheidensa mukaan hyvällä asialla.
Oletkos ihmetteliä huomannut että Kalasatamassa operoivan säätiön vuokrissa ei kaupungin tuki näy mitenkään.
Puskaradio kertoo, että aso-asukkaita kupataan aso-talojen omistajien isännöitsijä- ja rakennustoimistojen kautta. Toimistoja ei kilpailuteta, vaan aso-asukkailla maksatetaan sellaiset laskut, jotka omistaja esittää kulloisenkin henkilökohtaisen rahantarpeensa mukaisesti. Summia voidaan peitellä vaikkapa valtakunnallisen vastiketasauksen nimikkeellä. Yhtiöiden kytkökset pidetään pimeinä. Yhtiöitä ja huijareiden nimiä tässä mainitsematta.
Löysin netistä ARAn ylitarkastaja Mirja Suopankin tekstin:
””Asumisoikeusasunnoille annetun lain (650/1990) mukaan asumisoikeustalon omistajan on toimittajatahosta riippumatta kilpailutettava keskeiset ja arvoltaan merkittävimmät hankkimansa isännöinti-, huolto- ja muut kiinteistönhoitopalvelut sekä kunnossapitotyöt, joiden kattamista varten peritään tai on tarkoitus periä käyttövastiketta. Jos hankinnan arvo ilman arvonlisäveroa ylittää julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007) 15 §:n 1 kohdassa säädetyn kansallisen kynnysarvon, se on kilpailutettava, jollei pakottavista kiireellisistä syistä tai muusta laista muuta johdu.
ARA huomioi asumisoikeustalojen asukkaiden esille tuomat ongelmat kohdistaessaan valvonta- ja ohjaustoimenpiteitään asumisoikeusyhteisöihin. Mikäli ARA havaitsee lainvastaista menettelyä, se ilmoittaa, miltä osin yhteisön on muutettava käytäntöjään tai menettelytapojaan. ARA myös seuraa, noudatetaanko sen antamia suosituksia. ””
Enpä usko, että ARAa kiinnostaa käytännössä tarkistaa vastikkeiden muodostuminen. ARAn aktiivisuus lienee aso-asukkaiden varassa. Jos tietoja vastikkeiden muodostumisen perusteista ei anneta asukkaille selkeässä muodossa, niin eivät asukkaat osaa tehdä ilmiantoja lain vastaisesta menettelystä.
Rehelliset aso-yhtiöt ja etenkin kaupunkien aso-yhtiöt ymmärtääkseni kilpailuttavat kaiken tarvitsemansa porrashuoneiden siivoojia myöten. Markkinataloudessa kilpailu pitää hinnat kurissa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin asumisoikeusasunnoissa vastikkeet näyttävät ihan kohtuullisille, ara-vuokrien luokkaa ovat. Stadin aso-yhtiö taitaa olla asukkaalleen turvallinen ja samalla avoin, läpinäkyvä järjestelmä.
Keitä muuten hyödyttää se, että ARAn valvonta ei toimi?
Kas kummaa! Kommenttini valtakunnallisten ”yleishyödyllisten” aso-yhteisöjen ilmeisistä väärinkäytöksistä on kadonnut. Mikä hermostutti sensorin?
Tämä keskustelusysteemi käyttäytyy oudosti, olisiko päivitetty 🙂