Keskuskauppakamari on koonnut Ylisääntelyn seuraukset – Pykälämyrsky vaikeuttaa yritysten toimintaa -raporttiin jäsenyrityksiltään tulleet viestit sääntelyn vaikutuksista eri puolilta Suomea. Raportti kiinnittää huomiota siihen, että ylisääntelystä aiheutuu yrityksille hallinnollista taakkaa. Kauppakamarin mukaan finanssikriisin jälkeinen sääntelytsunami kurittaa erityisesti finassialan toimijoita ja pörssiyhtiöitä. Pikkutarkat rakentamismääräykset ja suunnitteluohjeet nostavat asuntojen hintoja.
Raporttiin haastatellun rakennusyhtiö SRV:n toimitusjohtaja Jukka Hienosen mukaan kaupunkien kaavoitusprosessit kärsivät ammattitaitoisen henkilökunnan vähyydestä. Lisäksi valitusprosesseista on tullut pääsääntö.
“Kunnat pahentavat kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa ja nostavat kustannuksia asunto- ja rakennustuotannossa moninaisilla kaavamääräyksillä ja erilaisilla ehdoilla sekä ohjeilla. Uusia määräyksiä tehtaillaan ennen kuin edes tunnetaan niiden vaikutusta rakennusten käytettävyyteen tai elinkaareen”, Hienonen sanoo.
Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Leena Linnainmaan mukaan yritysjohtajien viesti on selvä. Kaavoitus ei toimi ja liian yksityiskohtaiset rakentamismääräykset nostavat hintoja.
“Pitkistä valitusprosesseista aiheutuvat viivästykset rakentamisessa haittaavat investointeja kaikkialla Suomessa. Ylettömän yksityiskohtaiset rakentamismääräykset nostavat asuntojen hintoja. Rakentamista koskevan sääntelyn lähtökohdaksi on otettava, ettei säännöksillä ja viranomaismääräyksillä nosteta asuntojen hintoja”, Leena Linnainmaa.
Maanantaina julkistettuun raporttiin on koottu 25 kohtaa, joilla rakentamisen tehokkuutta olisi mahdollista parantaa ja kustannuksia alentaa. Keskeisimpiin kohtiin kuuluvat esimerkiksi asuntojen koon sekä autopaikka- ja väestönsuojavaatimusten vähentäminen, rakennuslupien käsittelyn maksimiajan säätäminen, valitusoikeuksien rajaus ja valitusprosessin käsittelyn maksimiajan määrittely sekä viranomaisten keskinäisten lupavalitusten kieltäminen.
Raportti on osa kauppakamarien yhteistä Helppo hallinto – Sujuva Suomi -hanketta.
Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa
7 vastausta artikkeliin “Keskuskauppakamari: Kaavoitus ei toimi ja sääntely nostaa asuntojen hintoja”
”Maanantaina julkistettuun raporttiin on koottu 25 kohtaa, joilla rakentamisen tehokkuutta olisi mahdollista parantaa ja kustannuksia alentaa.”
Rakentamisen kustannuksiakin on hyvä rakentaa. Pääkaupunkiseudulla rakentamisen kustannusten osuus kiinteistön hinnasta on noin 30-40% luokkaa, riippuen vähän siitä, mitä kaikkea rakentamiskustannuksiin lukee. Loppu on veroja, viranomaismaksuja, tontista maksettavia kuluja, markkinointi- ja myyntikuluja sekä toimijoille jäävää voittoa. Jos halutaan alentaa vaikkapa asumisen hintaa, pitäisi verotusta muuttaa.
Nykysysteemissä ensin verotetaan rajusti, ja nostetaan sitä kautta rakentamisen ja asuntojen hinnat pilviin. Asuntojen vaihdon kustannus pidetään kalliina varainsiirtoveron kautta. Sen jälkeen valtio ja kunnat tukevat huomattavaa osaa asuntokunnista vuokratukien kautta, joiden tarve osaltaan johtuu siitä, että asuminen on niin kallista. Tuo on tulonsiirtoautomaatti, mutta systeemi voisi olla toisenlainenkin.
SRV Yhtiöiden toimitusjohtaja Jukka Hienonen propagoi lisää valtaa rakennusliikkeille.
Hienosen retoriikan ymmärtää kyllä: ”Sen lauluja laulat kenen leipää syöt”. Karrikoidusti Hienonen yrittää saada rakennusliikkeille vapaammat kädet rakentaa säädöksistä ja määräyksistä joustamalla ”halvemmalla” käyttämällä populistisesti rakentamisen kalleutta keppihevosenaan. Syy rakentamisen kalleudesta vieritetään säädösten syyksi.
Miksi sitten täsmälleen samoja määräyksiä noudattamalla muualle Suomeen voidaan rakentaa aivan saman laatuisia asuntoja huomattavasti halvemmalla?
Asuntojen hintakeskustelussa unohtuu hyvin usein se, että rakentamiskustannuksilla ja asuntojen markkinahinnoilla on hyvin vähän mitään tekemistä keskenään.
”Mistä pienten asuntojen kysyntä johtuu?” on olennainen kysymys. Johtuuko pienten asuntojen kysyntä siitä, että pienet asunnot ovat joteknkin parempia tai toimivampia vai johtuuko se siitä, että vain pieneen asuntoon on pääkaupunkiseudulla varaa? Kuluttajan lompakosta otetaan pois kaikki mikä sieltä lähtee.
Miksi rakennusliike sitten lobbaisi pienten asuntojen puolesta? Syy on yksinkertainen: rakentamalla 150 kpl 20 m2 yksiötä saa enemmän rahaa kuin rakentamalla 40 kpl 75 m2 kolmioita. Asuntojen keskihintojen mukaan yksi neilö yksiössä on noin 30% kalliimpi kuin kolmiossa.
Myös kohtuuhintaisesta asumisesta puhuttaessa unohtuu moni asia, esimerkiksi se että oikeastaan kukaan ei halua asuntojen hintojen kohtuullistumista. Vai haluatko sinä aloittaa: myy asuntosi eteenpäin mahdollisimman halvalla. Toisaalta, haluavatko pankit että lainojen vakuutena olevien asuntojen hinnat laskisivat? Eivät halua. Mitä sitten on kohtuuttoman hintainen asuminen? Markkinahintaista?
Kumpikaan noista ei suostuisi asumaan alueella, jonka SRV on päässyt vapaasti tekemään. Ei yhtään autopaikkaa, työpaikkaa, puistoa, lähikauppaa, koulua, kapakkaa tai muutakaan palvelua. Pelkkiä myytäviä asuntoneliöitä ja harmaata betoniseinää.
Markkinataloudessa asuntojen hinnat määräytyvät markkinoilla.
Tietenkin on rakennusliikkeen edun mukaista lobata rakentamista koskevia vaatimuksia pienemmiksi.
Kun vaatimukset saadaan pienemmiksi, rakennetaan halvemmalla – ja kuitenkin myydään markkinahinnalla. Kukas tässä voittaakaan?
Sivutuotteena ovelasta retoriikasta lukijalle syntyy käsitys että ikäänkuin rakennusliikkeessä oltaisiin tavallisen kuluttajan asialla, näinhän asia ei tietenkään ole.
Määräyksiä ja virkamiehiä mollaava retoriikka vain uppoaa herroja inhoavaan kansaan hyvin.
Ihmiset maksavat asumisestaan liikaa. Suurin syypää on se, että kaupungit tekevät liiketoimintaa kaavoittamisella, johon niillä on monopoliasema. Just kuulin, että maasta maksetaan maanomistajille ihan yleisesti pari euroa neliöltä pääkaupunkiseudullakin. Samalla kaupungit myyvät itse tontteja 50 kertaisella hinnalla ja rakennusyritykset vieläkin isommilla tuotoilla. Kuitenkin se kunnallistekniikan rakentaminen maksaa korkeintaan noin 20 tuhatta euroa tonttia kohden. Jotenkin tässä vedetään se hintataso jonkun yksityisten omakotitalotonteista kirvesvarsitonttien lohkomisen mukaan. Eihän kukaan omasta puutarhastaan voi luopua samalla hintatasolla kuin jolla peltoja kaavoitetaan. Miksi kaupunkien annetaan tehdä tälläistä? Eikö olisi viisaampaa tukea elinkeinoelämää ja kuluttajien ostovoimaa yleisesti, eikä vain rakennusyrityksiä tai kaupunkien byrokratiaa? Miten kauan veronmaksajat kestävät tässä ruuvipenkissä?
Ei kai Hienonkaan sitä vaatinut, että rakennusliikkeet vastaisivat kaavoituksesta. Hienosen tavoin itse olen usein ihmetellyt, miksi pääkaupunkiseudulla teollisuusalueetkin ovat jo kaupunkikuvallisesti tärkeitä. Kaikkien asuntojen ja rakentamisen hintoja ihmettelevien on hyvä tiedostaa rakentamisen kustannustekijöitä. Mielestäni rakennusliikkeen edustajan on oikeutettua kyseenalaistaa kaavoituksen tehokkuus ja toimivuus, kaavamääräysten tarkoituksenmukaisuus sekä muu sääntely ja sen pikkutarkka valvonta. Veronmaksajat maksavat kaavoittajien, sääntelijöiden ja säännösten valvojien palkat sekä muut kulut. Mielestäni edellä mainitut ovat vastuussa veronmaksajille oman toimintansa tehokkuudesta.