Vuoteen 2011 saakka korot sai vähentää sataprosenttisesti, mutta sen jälkeen leikkuri on alkanut pienentää etuutta. Vuonna 2012 koroista kelpasi vähennykseksi 85 prosenttia, viime vuonna 80 ja tänä vuonna enää 75 prosenttia.
Viime kevään kehysriihessä hallitus päätti nopeuttaa korkovähennyksen leikkausta. Aikaisempien päätösten mukaan vähennys olisi pienentynyt jatkossa 5 prosenttiyksiköllä vuodessa, mutta ensi vuonna verovähennystä leikataankin kymmenellä prosenttiyksiköllä. Päätös näkyy valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa, jonka mukaan korkomenojen vähennyskelpoisuutta rajoitetaan ensi vuonna 5 prosenttiyksiköllä jo aiemmin päätetyn 5 prosenttiyksikön lisäksi. Asuntolainojen koroista on leikkauskuurin jälkeen vähennyskelpoista enää 50 prosenttia vuonna 2018. Etenkin korkotason noustessa kysymys on satojen miljoonien eurojen leikkauksesta vuodessa.
Hallituksen leikkausoperaation merkittävyys paljastuu kun muistaa, millainen poliittinen mörkö asuntolainojen korkovähennyksen leikkaus on ollut. Suuri osa poliitikoista ei ole suostunut koskemaan siihen edes kepillä. Asuntoasioita hoitanut toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes (vas.) yritti vuonna 1999 poistaa verovähennyksen lapsiperheitä armahtaen, mutta koki poliittisen tyrmäyksen. Myöhemmin Siimes oli jo oppinut läksynsä. Suomen asuntopolitiikkaa arvioinut kansainvälinen ryhmä esitti joulukuussa 2002 asuntolainojen verovähennysoikeuden remonttia, mutta Siimes ei enää tuonut asiaa hallituksen käsittelyyn.
Verotuen leikkaamisen vaikeutta kuvastaa hyvin se, ettei Suomen Pankin osastopäällikkö Antti Suvantokaan uskonut siihen vielä vuonna 2010. ”Korkojen verovähennykselle ei löydy taloudellisia perusteluja, mutta tuskin siihen tullaan puuttumaan”, hän totesi.
Valtiovarainministeriössä ja ekonomistien keskuudessa on kannatettu asuntolainakorkojen verovähennyksen poistamista. Verotuen katsotaan nostavan asuntojen hintoja. Voikin kysyä, mitä järkeä on ollut kiihdyttää asuntomarkkinoita verorahoilla, kun korkotaso on lähennellyt nollaa. Asuntovelallinen kokee hyötyvänsä verotuesta, mutta joutuukin asunnon ostotilanteessa maksamaan korkeamman hinnan.
Jos Siimeksen esitys olisi toteutuessaan leikannut pääkaupunkiseudun asuntohintojen nousua, monen kuluttajan asuntovelka olisi selvästi nykyistä pienempi. Sitä kelpaisi lyhentää ilman verotukeakin.
Korkojen verovähennys tehdään ensisijaisesti pääomatulosta. Jos niitä ei ole, koroista vähennetään tällä hetkellä vain 30 prosenttia ansiotulojen verosta.
Twitter:@toimittaja1
Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa
4 vastausta artikkeliin “Hallitukselta jättimäinen tukileikkaus ilman isoa kohua”
Tämä vähennys ja sen merkitys verovelvolliselle on yksi henkilöverotuksen kesto -myyteistä. Vähennyksen alasajosta on päätetty jo vuosia sitten ja verovuonna 2014 sen reaalinen vaikutus tavalliselle asuntovelkaiselle palkannauttijalle on 1/4 kokorkokuluista. Siis valtio ’maksaa’ joka 4. korkoeuron vielä ja alenee taas 2015…..
Mediakin voisi keskittyä ajankohtaisempiin asioihin verotuksessa.
YLe kuitenkin uutisoi eilen miten omistusasuminen on edullisempaa vähennysten ansiosta kuin vuokra-asuminen jossa pääomalle halutaan tuottoa.
Keskustelu on taas laput silmillä uutisointia.Kuka olisi valmis investoimaan vuokra-asuntoihin koko kansalle jos nykyinen 30v asuntovelkavankeus onnistutaan lopettamaan verovähennyspoistolla.Kestävyysvajeinen valtio vai kriisikunnat?
Kansaiväliset pääomasijoittajat?
Tämän vähennyksen poistaminen ja työmarkkinoiden jäsenmaksujen
vähennysoikeuden pitäminen antaa selvän kuvan demarien moraalittomasta politiikasta.
Kyllä nuorten lapsiperheiden tulisi tämä huomata.
Just niin. Se olisi pitänyt poistaa jo aikoja sitten. Tämä on varainsiirtoja rikkaille omistusasujille vuokralla-asujien kustannuksella. Samalle viivalle vaan. Myös ammattiyhdistysmaksujen vähentäminen verotuksessa turhaa. Niinkuin liikuntaseteleiden… Jos työnantaja kokee, että liikkuvat työntekijät ovat hyväksi yritykselle, tukekoon. Veroihin ei tämmöisillä pidä olla mitään linkkiä. Joku sen kuitenkin aina maksaa. maksakoon se liikkuja itse tai hänen työnantajansa, ei liikkujan naapuri.