Telineasentajista 70 prosenttia on meillä ulkomaalaisia, Ruotsissa vain 10 prosenttia

Suomessa on kesäsesongin huipulla noin 1500 telineasentajaa teollisuudessa ja rakennustyömailla, kertoo toimialajohtaja Jorma Korhonen Ramirentistä. Noin 70 prosenttia heistä on ulkomaalaisia, lähinnä virolaisia tai puolalaisia. Ruotsissa tilanne on toinen: asentajista 90 prosenttia on ruotsalaisia. Eron syynä on se, että Ruotsissa telineasennus on sertifioitua, koulutusta vaativaa ammattimiestyötä.

Tällaisia telinetöitä ei onneksi enää näe Suomessa, vaikka kotimaisesta rakentajasta onkin kyse.

Eron syynä voi osin olla se, että virolaisten on ollut helppo omaksua suomen kieli ja moni virolainen on siten kotiutunut Suomeen.

Ruotsissa telineasentajan työ on jo pitkään ollut sertifioitua, mikä on nostanut alan arvostusta ja palkkatasoa. Ruotsissa järjestelmä on kaksiportainen siten, että ensimmäinen taso antaa luvan työskennellä 9 metriin saakka. Sitä vaativammat työt edellyttävät kolmen viikon kurssia.

Meilläkin haluttaisiin nostaa alan arvostusta koulutuksen kautta, sillä hyvien miesten pitäminen telinetöissä on hankalaa. Ahti Niskanen Talonrakennusteollisuus ry:stä sanoo, että paineita asentajien sertifiointiin tuli englantilaisilta tilaajilta off-shore-puolelta. He ihmettelivät, miksi Suomessa asentajille ei ole ammattitaitovaatimuksia eikä Englannin tapaan koulutusjärjestelmää, jolla osoittaa pätevyys.

Asia on otettu vakavasti Talonrakennusteollisuuden telinejaoksessa, sillä sen havaintojen mukaan alalla on yhä toimijoita, jotka eivät kiinnitä mitään huomiota turvamääräyksiin. Isoimmat ongelmat ovat asuntoyhtiöiden remonteissa, joissa tilaajankin ammattitaito voi olla heikko.

Koulutetuille asentajille pätevyystodistuksia

Asentajille on nyt luotu kolmiportainen koulutusohjelma. Telineasentajan koulutukseen vaaditaan 18 kuukauden kokemus, josta puolet pitää olla telinetöistä. Koulutuksen kesto on 32 tuntia eli neljä päivää. Esimiestehtäviin vaaditaan 24 tunnin lisäkoulutus ja kahden vuoden kokemus. Valvojalle ja asiantuntijalle vaaditaan tämän lisäksi vielä 16 tunnin lisäkoulutus ja kokemusvaatimus on kolme vuotta.

Pitkään töissä olleille asentajille on riittänyt tässä siirtymäkautena päivän koulutus ja Inspectan valvoma näyttökoe sääsuojarakennelman teosta. Tähän mennessä 220 henkilöä on suorittanut tuon ykköstason.

Telineyrittäjät eivät pidä henkilösertifiointia kilpailun rajoituksena, sillä kyse on lisä- ja täydennyskoulutuksesta. Asia on viime kädessä tilaajasta kiinni, haluaako hän lisää ammattitaitoa.

Telinasentajan henkilösertifiointi on meillä vapaaehtoinen lisä- ja täydennyskoulutus, jota ei ole sidottu ammattitutkintoihin. Koska niin iso asentajista on ulkomaalaisia, pitää tämä ottaa huomioon koulutuksessa. Koulutusaineisto on tarkoitus kääntää useille kielille, mutta samalla kouluttajat pitävät tärkeänä, että oppilaat osaavat telinetöissä tarvittavat termit myös suomeksi, sillä telineitä kasataan suomenkielisten suunnitelmien pohjalta. Niistä on osattava lukea muun muassa jäykisteiden ja kiinnikkeiden määrä ja pystytysjärjestys.

Viimeksi neljä vuotta sitten yksi teline kaatui, kun pystysjärjestys oli väärä. Varsinkin vanhoilla Haki-telineillä tämä riski on iso, ja niitä käytetään edelleen esimerkiksi julkisivutöissä.

Lähtökohtana on, että asennustöissä olisi aina vähintään yksi sertifoitu, suomea taitava asentaja.  Ihannetilanteena pidetään sitä, että tämä olisi jatkuvasti työmaalla pitämässä telineitä kunnossa.

Telineasennuksia tehdään liian kiireellä

Telinetyöt ovat rakennustyömailla usein tiukkoja, kiireisiä urakkatöitä. Teollisuudessa asiat hoidetaan turvallisemmin tuntitöinä. Keskustojen julkisivuremonteissa tilaaja ei aina ymmärrä katujen turva-alueista mitään vaan telinetoimittajan, joka on usein esimmäisenä urakoitsijana paikalla, pitää näistä kertoa.

Isotkin tilaajat voivat olla piittaamattomia turvallisuusasioista. Esimerkkinä mainittiin Senaatin rakennuttama Metsätalon urakka, jossa säästösyistä Senaatti tilasi telinetyöt sivu-urakkana. Pääurakoitsijalla ei alistussopimuksesta huolimatta ollut telineurakoitsijaan käskyvaltaa.

Telineasennusten vaarallisuus tiedetään hyvin, ja osin siitä syystä tapaturmien määrä on pieni. Tyypillisimmät vammat ovat alamiehen liukastumisia. Vakavilta tapaturmilta ei ole kuitenkaan kokonaan vältytty.

Tuomio kuolemantuottamuksesta

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi viime vuonna Arme Oy:n 20 000 euron yhteisösakkoon ja telineiden asennustyötä johtaneen aluepäällikön 60 päiväsakkoon kuolemantuottamuksesta.

Tapaturma tapahtui Porvoossa 17.3.2011 säiliötyömaalla tehdyssä riipputelineiden asennustyössä. Telineasentaja putosi 18 metrin korkeudesta. Teline-elementtien väliin jääneitä aukkoja ei ollut suojattu putoamista vastaan eikä työntekijän turvavaljaat olleet kiinni, joten hän pääsi putoamaan suojaamattomasta aukosta.

Työnantaja oli ohjeistanut asentajia liikkumaan yhden köyden varassa katolta telineille. Tämä ohjeistus ei ole turvallinen. Suunnitelmista oli myös kokonaan puuttunut se, miten estetään kulku telineeltä toiselle aukkojen yli, kun telineiden pystyttäminen on kesken. Lisäksi asentajien todellisia työtapoja ei ollut riittävällä tavalla ohjeistettu ja valvottu, ja työntekijät kulkivat suoraan telineiltä toiselle aukkojen yli.

Oikeuden mukaan korkealla tehtävässä työssä putoaminen on estettävä ensisijaisesti rakenteellisilla ratkaisuilla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi telineiden pystytystyön suunnittelemista siten, ettei pystytysvaiheessa pääse muodostumaan vaarallisia aukkoja. Kun joudutaan työskentelemään köysien varassa, tulee käyttää vähintään kahta erikseen kiinnitettyä köyttä, joista toista käytetään varmistukseen.

Riskeinä tuuli ja omatekoiset viritykset

”Tuuli on pahin riski asennustöissä, mutta myös sade ja pakkanen lisäävät riskejä”, sanoo asennuspäällikkö Niko Korsow  Cramosta
Lähtökohtana on, että telineet tehdään kuitenkin kerralla valmiiksi, jotta peitteet eivät repsota tai telineen pää jää auki tuulen armoille. Keskeneräinen teline on voinut tuulen voimasta jopa kaatua.

Telineillä työskenteleville sattuu enemmän tapaturmia kuin telineasentajille. Viime keväänä uusimaalaisen rakentajan telineistä oli jäänyt kaide pois sillä seurauksella, että työmies putosi kaksi kerrosta murtaen luitansa.

Isoimmat riskitekijät aiheutuvat usein siitä, että työmaalla työntekijät muuttavat telineitä, kun ne ovat haitanneet jotain työvaihetta. Ahtaat ja ruuhkaiset työmaat ovat tässä suhteessa ongelmallisimpia. Kaiteita irrotetaan niin usein, että niissä on jatkuvasti puutteita.

”Työmaalta löytyy aina vasara kaiteen pois ottamiseen, mutta ei sen takaisin laittamiseen”, Ramirentin työpäällikkö Jani Bolotin sanoo.

Muuraustelineissä riskinä on, että telineelle kasataan liiaksi painoa. Telineen ohjearvo tarkoittaa  vain yhdelle tason kestävää kuormaa. Muille tasoille ei kuormaa samanaikaisesti. Usein telineillä voi olla kuitenkin sekä tiiliä että raskaita rappausjätesäkkejä. Tasot ovat menneet mutkalle ylikuormituksen takia ja kuolemaan johtaneita onnettomuuksiakin on sattunut.

Telineet tarkastetaan viikoittain TR-mittausten yhteydessä. Kaiteiden puutteet on helppo havaita, mutta ankkureiden ja peittojen tarkastus vaatii ammattitaitoa. Työmaalla käydään jatkuvaa vääntöä siitä, montako ankkuria voi ottaa pois. Seinään ruuvattavia lenkkejä on katkeillut osin tuulen aiheuttaman rasituksen vuoksi ja osin valmistusvikojen vuoksi.

Puolelle huomautuksia tarkastuksessa

Otto Veijola Etelä-Suomen aluehallintovirasto sanoo, että tänä vuonna tarkastetuista 1300 telineestä puolessa oli huomautettavaa. Telinesuunnitelmaa, telineiden käyttösuunnitelmaa tai valmistajan ohjeita ei useinkaan löydy työmaalta.

Yleinen huomautuksen kohde on käsijohde, sillä systeemitelineiden yläpäässä se voi alittaa joillakin senteillä metrin vaatimusrajan. Tässä asiassa tarkastajilla on erilaisia käytäntöjä. Jotkut mittaavat kaiteet mittanauhan kanssa ja toiset katsovat herrasmiesmäisesti, että turvallisuus ei ole senteistä kiinni. Ongelma on myös portaiden käsijohteissa, jos ne tehdään vinotukia hyväksi käyttäen. Oikeilla kaideosilla tai suunnitteluratkaisulla tästäkin ongelmasta päästään.

Isompi periaatteellinen kysymys on se, että ihmiset ovat nykyisin paljon pidempiä kuin silloin, kun noita mittasuosituksia tehtiin.

Asentajien työturvallisuus on parantunut

Näistä puutteista huolimatta asennustöiden työturvallisuus on parantunut koko ajan. Esimerkiksi Telinekataja on tänä vuonna pääsemässä tapaturmataajuudessa jo alle kymmeneen tapaturmaan miljoonaa työtuntia kohden.

”Asennekasvatus on ollut tärkeässä roolissa siinä, että tähän on päästy. Katajalla luotetaan positiivisten kannusteiden voimaan. Niillä saa enemmän aikaan kuin sanktioilla”, sanoo Telinekatajan suunnittelija Jyrki Furuholm.

Tärkeää myös on, että kaikki tietävät jo säännöt ja miten pitää toimia. Silloin työnjohtaja voi olla tiukka pelkäämättä saavansa ikävän ihmisen mainetta. Jokainen ymmärtää, että tapaturman sattuessa suurin kärsijä on työntekijä itse.

”Jos joku ulkopuolinen lähettää kuvan Telinekatajan miehistä ilman valjaita tai työssä on muita puutteita, niin asia menee heti johtoryhmän käsittelyyn ja seurauksena on tiukka keskustelu työntekijän kanssa”, Telinekatajan aluejohtaja Jari Liitomaa linjaa.

Työmies välttyy sakoilta, mutta ei potkuilta

Oikeus voi antaa vakavista rikkeistä sakkoja, vaikka mitään ei olisi sattunutkaan. Hämeenlinnassa  oikeus antoi jokin aika sitten yhteisösakot eräälle yritykselle ja henkilökohtaiset sakot toimitusjohtajalle ja vastaavalle mestarille henkilökohtaisesti. Töppäilevään työntekijään tällaisilla firmaan ja johtajiin kohdistuvilla sakoilla ei ole merkitystä. Ay-liike ei salli työntekijän sakottamista, joten ainoa mikä tuntuu, on työntekijän poistaminen työmaalta. Tosin hän voi jo seuraavana päivänä olla toisen työnantajan työmaalla, koska työvoimasta on pulaa.

Halvin osa määrittää telineen turvallisuuden

”Suomen telinemarkkinoiden koko on 170 miljoonaa euroa. Neljä suurinta telineyritystä kattaa 60 prosenttia markkinoista”, kertoo työpäällikkö Jani Bolotin.

Ennen julkisivutöihin kelpasivat 60 senttiä leveä telineet. Siitä ne kasvoivat metrisiksi ja nyt pitää usein olla jopa 1,4 metriä leveitä telineitä, joissa ulokkeita joka suuntaan. Osin näistä syistä Haki-telineet ovat Bolotinin mukaan ammattipuolella pitkälti korvautuneet saksalaisilla Layher-tyyppisillä telineillä.

Uudet telineet voittavat vanhat niin asennusnopeudessa kuin tolppien kantavuudessakin. Vanhat telineet huojuvat ja niitä on vaikea saada jäykäksi ja niillä on rajoitteita myös sääsuojien suhteen. Väärässä järjestyksessä asennettuna ne voivat jopa kaatua. Niitä on kuitenkin edelleen paljon käytössä pienillä julkisivu-urakoitsijoilla ja pientalotyömailla.

Kiinalaisia halpakopioita jopa Saksasta

Markkinoilla on myös Kiinasta tuotuja kopioita esimerkiksi nimellä Qindao ja Uniround. Niissä voi olla laatuongelmia. ”VTT:n testeissä ensimmäinen erä voi hyvinkin mennä testeistä läpi, mutta seuraavissa laatu voi olla mitä sattuu koska telineitä hitsataan Kiinassa käsin”, Bolotin sanoo.

Hänen mukaansa saksalaiset haluaisivat standardisoida valmistuksen kampittaakseen kiinalaisia valmistajia. Toisaalta saksalaisetkin käyttävät kiinalaisia osia. ”Yksi sauma hitsataan Saksassa ja niin tuote on muuttunut saksalaiseksi.”

Bolotinin mukaan Layerin KH sääsuoja on käytännössä kaikilla isoilla valmistajilla. ”Sen kiinalainen kopio saattaa paperilla olla jopa parempi, mutta ei käytännössä.”

Telineitä ei CE-merkitä

Telineet eivät ole rakennustuotteita vaan väliaikaisrakenteista. Siksi ne eivät ole CE-merkittyjä. Joissakin maissa, kuten Ruotsissa ja Saksassa on käytössä vapaaehtoisia standardeja. Näissä maakohtaisissa standardeissakin on kuitenkin eroja. Ruotsalainen SP-hyväksyntä kohdistuu ainoastaan kuormitukseen eikä raaka-aineeseen kuten Saksassa.

Suomessa saa käyttää sellaisia telineitä, joka on hyväksytty toisessa EU-maassa. Vaarana on se aika yleinen käytäntö, että telineet kootaan eri valmistajien tuotteista. Osalla valmistajista on ohjeet, siitä mitkä tuotteet ovat yhteensopia ja mikä on silloin kantavuus. Silloin kun valmistajat eivät ole todenneet tällaista yhteensopivuutta, pitäisi telineestä tehdä aina rakennesuunnitelma.

Nettisivulla vääriä tietoja

Tästä asiasta yrityksillä on jopa täysin harhaanjohtavaa tietoa. Ahti Niskanen kertoo, että Talhu Oy:n nettisivulla neuvotaan virheellisesti käyttämään sen valmistajan ohjeita, jonka osia telinessä on eniten. Oikeasti telineet mitoittaa sen heikoin osa. Telinesuunnitelmassa lasketaan, missä on suurin vaarakohta eli missä tarvitaan parasta kestäyyttä. Tavallisissa muuraustelineissä sisin ja alin pystytolppa on yleensä lujimmilla.

Myös telinetöissä käytettävien valjaiden valinnassa on syytä olla tarkka. Alumiinihaat eivät välttämättä kestä sellaista tippumistapausta, jossa hakaan tulee vääntöä. Turvavaljaita ei ole tarkoitettu työskentelyyn eli niihin ei saa nojata eikä niiden varassa saa siirtyä tai roikkua telineillä.

 Sääsuojien koko on kasvanut, samoin tuulikuormat

Sääsuojien käyttö on yleistynyt meillä niin paljon, että Suomi on ainakin saksalaisten telinetoimittajien mukaan tässä asiassa Euroopan kärkimaa.

Sääsuojien jännevälit ovat kasvaneet jopa 40 metriin. Sääsuojien nosto luokitellaankin vaikeaksi nostotyöksi, joka vaatii kirjallisen nostosuunnitelman. Kaikilla työmailla näin ei vielä menetellä.

Sääsuojien tuuli- ja lumikuormat ovat isot. Lisäksi lumi tai vesi voi kasautua sääsuojan päälle, mistä ne on poistettava pikaisesti. Siltatyömailla autot ajavat usein liian kovaa vauhtia suojan ohi, jolloin suojaan kohdistuu isoja painevaihteluita.

Sääsuojissa ylimmälle ankkurille tuleva rasitus on kova. Siksi sääsuojasta pitäisi yleensä olla rakennesuunnitelma, josta käy ilmi mille lumi- ja tuulikuormalle se on suunniteltu.

Sääsuojan aukot ovat vaarallisia

Ison ongelman muodostavat peitteissä oleva aukot. Paloviranomaiset saattavat vaatia niitä savunpoiston takia, miettimättä, että samalla ne lisäävät tuuliriskiä. Jos hissiaukossa ei ole ovea, niin tuuli saattaa päästä sitä kautta puhaltamaan peitteet rikki. Tästä on aiheutunut telineiden kaatumisiakin.

Pääkaupunkiseudulla sääsuojien käyttöön on jo totuttu, vaikka rakennusvalvonta on joutunutkin niistä vääntämään kättä rakennusliikkeiden kanssa muun muassa tuulisessa Jätkäsaaressa. Maakunnissa niiden käyttöä vielä opetellaan. Juuassa mestari huomasi, että yöksi on tulossa lunta. Vaikka telineitä ei ollut ehditty vielä asentaa loppuun, hän määräsi vetämään peitteet päälle. Aamulla sääsuoja oli sitten kasassa lumen painosta.

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Telineasentajista 70 prosenttia on meillä ulkomaalaisia, Ruotsissa vain 10 prosenttia”

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi