Kokeile kuukausi maksutta

Miksi julkisten rakennushankkeiden hinta räjähtää? Syy on surkeassa johtamisessa, sanoo selvitysmies ja vaatii valtion väliintuloa

Raportin tilanneen pääministeri Juha Sipilän mielestä on hyvä ajatus, että valtion rahoitusosuudelle asetettaisiin julkisissa hankkeissa hintakatto, joka määriteltäisiin sekä euroissa että prosenteissa.

Länsimetron kustannuksissakin on ollut hankaluuksia, sillä ne ovat nousseet hankesuunnitelman 714 miljoonasta 1186 miljoonaan euroon.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) pyysi vuoden vaihteessa työ- ja elinkeinoministeriön entistä kansliapäällikköä Erkki Virtasta selvittämään syitä julkisen rakentamiseen surkeaan kustannushallintaan. Virtanen jätti Sipilälle selvityksensä torstaina puolilta päivin.

Räikeimpiä esimerkkejä kustannuksiltaan käsistä levinneistä rakennus- ja väylähankkeista ovat esimerkiksi länsimetro ja Olympiastadion. Virtanen nosti tiedotustilaisuudessa epäonnistuneina esille myös Musiikkitalon ja kehäradan.

Onnistuneena hän pitää Tampereen rantatunnelia, joka valmistui puoli vuotta etuajassa, ja ”kohtuuonnistuneena” Lastensairaalaa.

Virtasen mukaan heikko johtajuus on keskeinen syy monen isännän, eli valtion, kuntien ja muiden toimijoiden taskusta rahoitettujen hankkeiden kustannusten karkaamiseen. Myös periaatteet, joilla valtio rahoitustaan julkisille hankkeille myöntää, kaipaavat Virtasen mukaan täsmennystä.

Esimerkiksi Veikkauksesta saatujen rahojen käyttöä julkisessa rakentamisessa pitäisi valvoa yhtä tehokkaasti kuin muutakin julkista rahaa.

Virtanen esittää, että valtion osittain rahoittamien rakennus­hankkeiden tehostamiseksi valtion rahoitukselle tulisi yhteishankkeissa aina määritellä katto sekä euroina että prosentuaalisesti. Pääministeri Sipilä sanoi puoltavansa ajatusta.

Valtiolle tulisi Virtasen mukaan antaa myös oikeus laittaa projekti poikki, mikäli hanke poikkeaa kohtuuttomasti ja perusteettomasti alkuperäisestä suunnitelmasta.

Lisäksi hän suosittaa, että valtio laittaisi vastedes omat miehensä valtionapua saavien projektien hallintoon vartioimaan rakentamista ja rakentamisen budjettia. Byrokratian Virtanen ei usko lisääntyvän: rakentamis- ja talousosaamista valtiolla on jo riittävästi valtion tiloja hallitsevassa Senaatti-yhtiössä, liikennevirastossa ja valtiovarainministeriössä, hän sanoo.

Ongelma on, että osaamista ei ole valjastettu riittävästi julkisten hankkeiden käyttöön, eikä hankkeissa istuville valtion edustajille ole annettu niin sanotusti ”natsoja” eli valtuuksia toimia.

Selvityksen tilannut pääministeri Sipilä kiitteli työtä tiedotustilaisuudessa. ”Hyvin laadittu ja ajankohtainen. Laukaiseva tekijä raporttiin oli Stadionin lisärahoitus”, hän kertoi.

Helsingin Olympiastadionin remonttikustannukset ovat paisuneet alunperin arvioiduista 197 miljoonasta eurosta noin kolmanneksella 261 miljoonaan euroon.

Ylitykset ja aikataulujen pettäminen kertovat Sipilän mukaan projektihallinnan pettämisestä jo suunnitteluvaiheessa.

”Voin allekirjoittaa, 90 prosenttia ongelmista lähtee puutteellisesta suunnittelusta”, Sipilä sanoo. Hänen mukaansa hankkeissa pitäisi olla ”selkeä omistajuus”.

”Omistajuuden puute on suurin osarahoitteisissa hankkeissa. Siihen pitää löytää ja on löydettävissä uusia lääkkeitä.”

Sipilä pitää myös Virtasen laatimaa suosituslistaa hyvänä, ja hänen mukaansa osa suosituksista voidaan ottaa käyttöön välittömästi.

Sipilä uskoo, että esimerkiksi valtion oikeus puhaltaa hanke poikki, jos kustannukset kasvavat kohtuuttomasti, on tehokas keppi.

”Jo tieto tästä lisää varmasti rakentamisen huolellisuutta.”

Virtanen pohti selvitystyönsä kyljessä myös julkisen rakentamisen homeongelmaa. Virtanen korjaisi ongelmaa väylähankkeissa käytetyllä elinkaarimallilla. Siinä rakentaja vastaisi rakennuksesta 10–20 vuotta vielä rakentamisen jälkeen.

Virtanen totesi jo työtä aloittaessaan, että hänen tehtävänsä ei ole etsiä syyllisiä.

”Tehtäväni on löytää säännönmukaisuuksia sille, miksi suurissa hankkeissa kustannusarviot niin usein pettävät. Teen myös ehdotuksia tavasta, jolla budjetit saadaan pitäviksi, ettei budjetoida yli eikä ali, vaan oikein.”

Virtanen kertoo pyytäneensä työstään 10 000 euron korvauksen. ”Tein työn rakkaudesta lajiin.”

Voit lukea koko selvityksen tästä linkistä.

EHDOTUKSET:

Virtasen suosituksista tärkein on ehdotus, että Suomessa alettaisiin väyläpolitiikassa noudattaa Ruotsin ja Norjan käytäntöjä. Näissä maissa laaditaan jokaisella vaalikaudella parlamentaarisesti pidemmän aikavälin väyläsuunnitelma.

Yhteisrakennushankkeisiin liittyen esitetään, että valtion rahoitus tulee aina määritellä ”enimmäisenä” sekä euromääräisesti että prosentuaalisesti. Valtion osallistumisen pelisäännöt näiden hankkeiden ohjaukseen tulee selkiyttää ja vaikutusmahdollisuuksia lisätä.

Allianssimallin käyttöä tulee lisätä. Allianssi-elinkaari-mallin käyttöä tulee tehostaa erityisesti julkisten rakennusten sisäilmaongelmien ehkäisemiseksi.

Budjetoinnissa esitetään väyläverkon kehittämisessä siirtymistä viisivuotisen siirtomäärärahan käyttöön. Väylähankkeita ei tulisi aloittaa lisäbudjettipäätöksin.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “Miksi julkisten rakennushankkeiden hinta räjähtää? Syy on surkeassa johtamisessa, sanoo selvitysmies ja vaatii valtion väliintuloa”

  1. Suomalaiseen tapaan kuuluu laittaa kovin itsensä esille tuoja suunnittelun johtoon ja kovaäänisin/organisointikyvyttömin tilaajan rakennuttajaksi. Tähän keitokseen lisätään sitten iso delegaatio rakennuttajakonsultteja. Hyvä keitos siitä syntyy.

  2. Eipä kai kustannukset ja aikataulut voi pitää paikkaansa, kun ensin hanke on pari vuotta valituskierroksella, mutta toteuttamisen takarajaa ei voi muuttaa, koska jonkun poliittinen puku saisi siitä tahran.
    Hankkeet onnistuvat sitä paremmin, mitä vähemmän niissä on poliitikkoja ja muita ”itsensä esiin tuojia” mukana.

  3. Selvityksessä on kysymys pelkästä vaalienalushurskastelusta. Suunnittelun osuudesta on tutkimuksia paljon, julkisissa hankkeissa yleensä suunnitellaan ja muutellaan suunnitelmia paljon kaikkein kalleimmilla järjestelmillä, Ajatus, että keskeneräistä työmaata voisi hallita katkaisemalla maksatuksen on mieletön, urakoitsijat vain nostaisivat kytkintä.

  4. Suuri ongelma piilee Senaatti-kiinteistöjen monopoliasemassa Sen henkilöstön ei nähtävästi tarvitse pelätä yt-neuvotteluja, kävi hankkeissa miten kävi? Kilpailun puute merkinnee leppoisaa mieltä; antaa poikien tehdä työt? Valtio maksaa viulut.

  5. Lukaisin raportin läpi. Allianssi ratkaisee (taas) kaiken. Näin helppoako tämä oli?

  6. Julkisen sektorin tilaajapuolelle yksityiseltä siirtyneenä voi sanoa, että liian ohueksi on miehitys höylätty. Tavallisesti yksi ihminen joutuu hoitamaan montaa pienempää hanketta. Erilaisia ympäristövaikutuksia saatetaan suunnitteluvaiheessa pohtia saivartelevan tarkasti, mutta kustannustarkasteluihin jää eniten riskejä.

  7. Ainakin Länsimetrolla on ’selkeä’ omistaja: Espoo 85 %.

  8. Kirjoitin artikkelin ”Anne Berner: Uuden lastensairaalan rakentamisessa on tiukka kustannuskuri” yhteydessä suunnittelun ohjauksen merkityksestä. On ilahduttava havaita, että Sipilä on päätynyt samaan tulokseen: ”Ylitykset ja aikataulujen pettäminen kertovat Sipilän mukaan projektihallinnan pettämisestä jo suunnitteluvaiheessa.”

    Rakennuttajien pitää ymmärtää, että suunnittelua pitää ohjata. Tätä ei ole se, että pyydetään konsultilta suunnitelmat ja hoputetaan suunnittelupalavereissa myöhässä olevaa suunnittelua ja katsotaan, mihin se johtaa. Suunnittelun ohjaus on sitä, että annetaan suunnitteluun riittävät lähtötiedot, vaatimukset lopputulokselle ja hankitaan puuttuvat tiedot myös urakoitsijan ja tarjouskilpailun näkökulmasta. Muussa tapauksessa konsultti pesee kätensä kirjoittamalla suunnitelmaan ”tarkistettava työmaalla” tai muuta vastaavaa tuubaa, koska konsulttisopimus tämän mahdollistaa. Toteutusvaiheessa sitten ongelmien eli muutostarpeen kaatuessa syliin aletaan tehdä korjaavia liikkeitä ja sehän on hankkeen kannalta kaikkein huonoin tapa hoitaa nämä asiat.

    Jos tilaajalla tai konsultilla ei ole osaamista kustannuslaskennassa, kannattaisi hankkia sitä sieltä missä on. Arvaako kukaan, mistä osaamista löytyy? Hiljattain laskin tarjouksen hankkeeseen, johon oli budjetoitu noin puolet halvimman tarjouksen tehneen urakkasummasta. Suurta vahinkoa ei syntynyt, kun hanke saatiin ajoissa jäihin. Täysin turhaa työtä kuitenkin tehtiin paljon niin rakennuttajan, omistajan kuin urakoitsijoidenkin toimesta vain siksi, että suunnittelukonsultin mielestä 1+1 = 1.

  9. Kyllä tässä on vaaleista kysymys, Sipilän hallitus on ajamassa kiinteistö- ja rakennusalan huppuosaamisen tutkimusta itse alas. PM on itse juotos, ruuvi- ja mutterialalta. Innovaatiot julkisessa rakennuttamisessa ovat todella harvinaisia. Budjetti edellä naukujat eivät ymmärrä, että kustannuslaskelmat ovat roskaa, jos ne eivät perustu todellisiin konsepteihin, mitkä ovat urakoitsijoiden hallussa. Länsimetrossa kävi ilmi sellainenkin erikoisuus, että suunnitelmia täydennettiin vasta toimintakoevaiheessa eli joku opiskelijaharjoittelija teki niitä vasta, kun koeajo oli alkamassa. Tämä tarkoittaa karrikoituna venäläistä rakentamismallia eli sitä, että huoneistoa luovutettaessa kiinteistön välittäjä alkaakin kyselemään ostajalta, että tuleeko tupakeittiöönne puu-, kaasu- vai sähköhella. Rakentamishankkeiden tavoitteet eivät ole realistisia, koska lopullisia toteutustapoja ei ole vertailtu. Elinkaari-allianssimallia ei ole olemassakaan, tällainenkin oli HS-jutussa. Elinkaarimalli ei sovellu tänne, koska sille ei ole luotu edellytyksiä ja siihen ei saataisi tarjouksia. Suomessa on vain yksi suuri rakennusliike (Skanska), joka voisi toimittaa ison kohteen avaimet käteen SR-mallilla, missä olisi mahdollista suunnitella itse työtapoja. Suunnitteluun ja valvontaan on panostettu liikaakiin, mutta se tapahtuu pitkällä kepillä, kyllä urakoitsijat käyttävät lakeerikenkäisten avuttomuutta hyväkseen se on aivan selkeää. Elinkaarilaskenta helpottaisi budjetointia, mutta täynnä tekniikkaa olevissa hankkeissa se ei onnistu, Mallin vero-ongelmat pitäisi olla tuttuja. Allianssissa ei taas ole valmiita sopimusmalleja, niissäkin konsultit pystyvät vetämään virkailijoita retkuun.

  10. Tuntemattoman Sotilaan alikersantti Mäkilän asennetta kaivataan tilaajien edustajiin.
    Tuntuu vaan siltä että julkisissa hankkeissa muistetaan Mäkilän viimeiset sanat ”Älä pelkää! Mennähän rauhas ei s’oo ihmises se on suuremmas käres.”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat