Korjausrakentaminen Infra Kiinteistöt Talous Seppo Mölsä Ei kommentteja

Rotia tarvitaan korjausvelan jatkuvan kasvun pysäyttämiseen

Rakennettu omaisuus rappeutuu, kertoi ensimmäinen, vuonna 2007 julkistettu Roti-raportti. Tie- ja rataverkoston kunto oli heikoin ja kärsi RILin kokoaman asiantuntijaryhmän mukaan valtion budjettirahoituksen lyhytjänteisyydestä.

Kuudes Roti-raportti kertoo, että rakennetun omaisuuden tila (roti) on Suomessa valtaosin tyydyttävä. Ongelmina ovat kuitenkin edelleen korjausvelan kasvu ja alan kehitystoiminnan vähäisyys.

Tänä vuonna, kuntavaalien alla päähuoli kohdistetaan kuntien rakennetun omaisuuden tilaaan. Jatkuvien homekoulu- ja homesairaalauutisen aikana huoli omaisuuden heitteillejätöstä on alati ajankohtainen.

Sote-uutistuksen myötä hoitokiinteistöt ovat siirtymässä maakuntahallintojen Sote Oy:lle, josta on tulossa jopa lähes Senaatin kokoinen julkinen kiinteistöomaisuuden hoitaja.

Roti-raporteissa on arvioitu niin rakennusten, liikenneväylien kuin yhdyskuntatekniikankin tilaa. Laskevat kouluarvosanat eivät mairittele arvioijiakaan, mutta ainakin korjausvelan käsite on tullut päättäjille tutuksi.

Samalla myös keskustelu siitä, mikä on aitoa korjausvelkaa, on lisääntynyt. Esimerkiksi toimistotilaa on paljon tyhjillään työelämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi ja purettavan toimistotalon ikä on keskimäärin vain 36 vuotta.

Liikenneväylien korjausvelkaa on ryhdytty hoitamaan tavoitteellisesti, mutta samaan aikaan vähäliikenteisintä tiestöä on palautettu halvemmalla kunnostettaviksi sorateiksi. Asunnoista on pulaa kasvukeskuksissa, mutta väestökadon vuoksi niitä jää valtavasti korjaamatta ja tyhjilleen muualla Suomessa.

Rakennuskannan korjausvelan määrä on 30–50 miljardia euroa, liikenneväyläverkoston 5 miljardia ja yhdyskuntateknisten järjestelmien liki miljardi euroa. Rakennusten vaurioista, huonosta sisäilmasta ja energiahukasta sekä ruuhkista ja yhdyskuntatekniikan järjestelmien häiriöistä aiheutuu vuosittain 3,5 miljardin euron haitat. Kunnossapidon vaje on vuositasolla 12 prosenttia.

Talonrakentamisessa korjausrakentamisen osuus on yli 12 miljardia euroa, josta asuntojen osuus on yli puolet.

Korjaaminen kasvaa 1–2 prosentin vuosivauhdilla, mutta VTT:n mukaan korjausvelan hoitoon tarvittaisiin seuraavien kymmenen vuoden aikana 16 miljardin euron panostus. Sillä saavutettaisiin 34 miljardin euron taloudelliset hyödyt. Tutkimus- ja kehitystoimintaan panostamisella arvioidaan olevan vielä suurempi vipuvaikutus eli kaksi euroa jokaista investoitua euroa kohti.

Homeriskit kuriin tutkimuksella

Erityisesti tutkimusta toivotaan lähes nollaenergiarakennuksista, koska nopea siirtyminen uusiin määräyksiin tietää myös riskien lisääntymistä. Tutkimustoiminnan vähäisyydestä Roti oli erityisen huolissaan.

Vanhassa rakennuskannassa suurin huoli kohdistuu homeongelmiin. Hoitolaitoksissa kosteus- ja homeongelmia on eniten, 20–26 prosenttia rakennuskannasta, ja määrä on merkittävä (12–18 prosenttia) myös kouluissa ja päiväkodeissa. Kuntien tietoisuus asiasta on kuitenkin parantunut.

Teillä painopiste korjauksiin

Liikenneverkkojen korjausvelka on hyvin tiedossa, ja siksi valtio onkin siirtänyt painopistettä uusien väylien rakentamisesta kunnossapitoon. Liikenneväylien korjaamiseen osoitettiin 600 miljoonan euron lisärahoitus vuosille 2016–2018. Rotin tekijöiden toiveena on edelleenkin, että liikennepoliittiset linjaukset olisivat budjetti- tai hallituskautta pidempiä. Muut Pohjoismaat tekevät jo näin.

Maanteiden korjausvelka on noin 2,4 miljardia euroa, ja se kasvaa sadalla miljoonalla vuodessa. Kunnallisen infran korjausvelka on jopa hieman suurempi.

Huolta vesijohtoverkostosta

Yhdyskuntateknisten verkostojen ja laitosten rapistuminen jatkuu, vaikka se ei ole vielä heijastunut kriittisesti niiden toimintavarmuuteen. Sektorin uudistuminen ja uuden teknologian hyödyntäminen on alkanut, mutta kehityspotentiaalia ja -tarpeita on edelleen runsaasti. Kiireellisimmät kehitystehtävät ovat vesihuollon rakenneuudistuksen toteuttaminen ja jätteiden kierrätysasteen nostaminen.

Vesihuoltoverkoston kunto on heikkenemässä. Suurin osa vesijohto- ja viemäriverkoista on rakennettu 1960–1980-luvuilla. Tämän vilkkaimman rakennuskauden alussa putkien materiaalit olivat usein heikkolaatuisia ja kiireen takia asennustyön laatu jäi huonoksi. Siksi monella kunnalla on edessään erittäin suuri saneerausongelma.

Vesijohtoverkostosta lähes 6 000 kilometriä arvioidaan olevan erittäin huonossa kunnossa. Korjauksia tehdään tällä hetkellä vain noin 700–900 kilometriä vuodessa. Korjausvelka kasvaa siis jatkuvasti, mutta silti putkirikkojen ja vuotojen määrä on ollut laskussa.

Rotin mukaan pienten vesihuoltolaitosten toiminnan ja korjausten varmistamiseksi hajallaan olevia palveluja olisi syytä koota suuremmiksi yksiköiksi.

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia