Työelämä Infra Kiinteistöt Rakentaminen Talous Uutiset Merja Mannila 10 kommenttia

”Naiset eivät koe työmaita niin pelottaviksi paikoiksi kuin ennen”

Rakennuslehden selvityksen mukaan naisten määrä kasvaa mutta kovin hitaasti työmaiden työnjohdossa. Työnjohtopula ei hellitä, joten tämä on alalle iso resurssikysymys.

Insinööriopiskelija Siri Pelkonen työskentelee YIT:n Triplan työmaalla Helsingissä. Hän on työnjohtoharjoittelija mutta tekee myös työmaainsinöörin työtä.

Skanskan henkilöstöjohtaja Kirsi Mettälä sanoo, että naisten määrä yrityksen työmailla on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, tosin valitettavan hitaasti. Vuonna 2016 työmaan toimihenkilöistä kymmenen prosenttia oli naisia.

”Olemme saaneet palkattua naisia työmaatehtäviin, mutta haasteena on heidän pysymisensä siellä”, Mettälä toteaa.

Usein perheen perustaminen saa hänen mukaansa erityisesti naiset siirtymään työnjohdosta toimistotehtäviin. Työpäivät alkavat työmailla jo seitsemältä, mikä voi tuntua hankalalta perheen ja työn aikataulujen yhteensovittamisen kannalta. Mettälästä työaikajärjestelmään pitäisikin saada enemmän joustoa.

”Missään laissa ei lue, että työajan pitäisi olla seitsemästä puoli neljään. Se on vain sovittu yhdessä. Siksi ala voisi sopia yhdessä myös muutoksesta, jolla työaikoihin saataisiin yksilöllisiä tarpeita palvelevia joustoja myös työmailla. Työnjohdosta on pulaa, joten tämä on iso resurssikysymyskin.”

Vuosi sitten Skanska tutki mahdollisia naisiin kohdistuvia ennakkoluuloja ja asenteita työmailla. Varsinaista syrjintää tai häirintää ei Mettälän mukaan paljastunut.

”Kyselyn mukaan osa työnjohtoon kuuluvista naisista joutuu hoitamaan vähäisemmiksi katsottuja tehtäviä kuin heidän tehtävänkuvaansa kuuluisi. Tällaisissa tilanteissa naisten pitäisi rohkeasti ottaa asia puheeksi esimiehen kanssa.”

Mettälä muistuttaa, että Skanskan tekemän kyselyn mukaan naiset viihtyvät työmaalla sekä kokevat työn siellä mielekkääksi ja ilmapiirin reiluksi.

Uusien sukupolvien odotukset erilaiset

NCC:n henkilöstöjohtaja Riikka Ikosen mielestä työmaat voivat olla työympäristöinä vielä melko joustamattomia. Siksi NCC kehittää työmaiden työskentelykulttuuria ja pyrkii sitä kautta lisäämään niiden houkuttelevuutta työpaikkoina.

”Ihmisillä on erilaisia perhetilanteita, kuten pieniä lapsia ja ikääntymistä, joten työnantajan täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota työ- ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen sekä jaksamiseen. Tämä koskee sekä naisia että miehiä eri elämäntilanteissa. Myös uusien sukupolvien odotukset saattavat olla erilaiset.”

Naisia työskentelee työmailla muun muassa vastaavina työnjohtajina, työnjohtajina ja työmaainsinööreinä. Vuosien mittaan heidän määränsä on lisääntynyt. Taustalla on esimerkiksi NCC:n pitkäjänteinen työ oppilaitosten kanssa.

”Olen työskennellyt NCC:llä 11 vuotta ja nähnyt myönteisen kehityksen. Työmaatehtävät kiinnostavat naisia yhä enemmän. Erityisesti työmaiden reilua meininkiä, työilmapiiriä ja työkavereita arvostetaan.”

NCC:llä naisia on 16 prosenttia kaikista teknisen koulutuksen omaavista.

Työmaakulttuuri muuttuu avoimemmaksi

Lemminkäisellä naisten osuus työmaiden toimihenkilöistä oli viime vuonna 12 prosenttia. Se on tuplasti enemmän verrattuna vuoteen 2010.

Työnantajakuvan kehittämisestä ja rekrytointiprosessista vastaava Reetta Tuomi kertoo, että Lemminkäinen muun muassa kehittää yrityskuvaansa systemaattisesti. Lisäksi se tuo esille rakennusalan uramahdollisuuksia.

Tuomen mukaan rakennusalaan heijastuu väistämättä se, että naisia on yhä enemmän korkeakouluopiskelijoissa. Lisäksi hän korostaa sitä, että ala on tehnyt paljon töitä vetovoimansa parantamiseksi.

”Tekemistä on vielä, sillä yhä rakennusalaan liittyy vanhentuneita ennakkokäsityksiä. Muutos on tapahtumassa alalla, ja esimerkiksi työmaakulttuuri on muuttumassa avoimempaan ja keskustelevampaan suuntaan”, Tuomi sanoo.

”Pääasia on, että on sopiva ja pätevä”

Infrayritys Kreatessa naisia on teknisistä toimihenkilöistä kahdeksan prosenttia. HR-päällikkö Katja Pussinen sanoo, että varsinkin kesätöiden kautta yritykseen tulee paljon naisia.

”Tänä keväänä kolmasosa hakijoista oli naisia”, Pussinen kertoo.

Työmaa ei hänen mukaansa ole enää pelkästään miesten valtakuntaa.

”Nykyään ei ole kyse siitä, onko hakija nainen vai mies. Pääasia on, että on sopiva ja pätevä.”

Pussisen mukaan työnjohtajan tehtävät vetävät Kreatessa naisia melko hyvin. Kreate on perustettu vuonna 2015, mutta aiemman työuransa pohjalta hän arvioi, että naiset ovat nykyään kiinnostuneempia työnjohtotehtävistä kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

”Myös työntekijöissä alkaa olla hyvin naisia, esimerkiksi koneenkuljettaja tuntuu olevan mielenkiintoinen tehtävä.”

”Naisilla on enemmän uskallusta”

Siri Pelkonen aloitti rakennustekniikan opinnot Helsingin Metropoliassa vuonna 2012. Rakennusinsinöörin opinnot starttasi tuolloin yhteensä sata ihmistä, joista 15 oli naisia. Pelkosen mukaan naisten osuus aloittaneista kasvoi oppilaitoksessa muutamana seuraavana vuonna.

”Naisilla on aiempaa enemmän kiinnostusta ja uskallusta hakeutua rakennusalalle. He eivät koe työmaita ei koeta niin pelottaviksi ja äärimaskuliinisiksi paikoiksi kuin ennen. Kyllä siellä nainen pärjää siinä kuin mieskin”, 29-vuotias Pelkonen sanoo.

”Sopeutuminen on paljon omasta asenteesta kiinni. Itse olen ulospäinsuuntautunut ja puhelias ja osaan pitää puoleni.”

Pelkosen vuosikurssi jakautui suuntautumisvaihtoehtonsa mukaan kolmeen osaan. Hän itse on opinnoissaan suuntautunut infrarakentamiseen. Pelkosen ryhmään kuuluu kolme naista, joista kaksi on työnjohtajina, yksi suunnittelijana.

Rakennusalan tutkinto on Pelkoselle toinen ammattitutkinto. Hän on valmistunut matkailualalle. ”Päätin, etten aio loppuelämääni seistä tiskin takana.”

Työmaainsinöörin työ houkuttelee

Pelkonen aloitti YIT:n Triplan työmaalla Helsingissä viime vuoden elokuussa. Hän työskentelee työnjohtoharjoittelijana mutta tekee myös työmaainsinöörin töitä.

Ensin Pelkonen oli mukana rakentamassa väliaikaista Veturitietä. Sen jälkeen hän siirtyi kaivannon työryhmään, joka muun muassa tekee maanrakennustöitä Pasilan sillan alle. Parhaillaan huoltopihan alueella on meneillään putkien ja kaivojen asennusta. Lisäksi työmaalla tehdään pohjia betonilaatoille.

Pelkosen tavoitteena on valmistua syksyllä, sillä insinöörin paperit ovat vain loppusilausta vailla. Hän jatkaisi mielellään YIT:llä, ja jatkosta onkin jo puhuttu.

”Jos saan valita, mieluiten jatkaisin työmaainsinöörinä. Pidän laskennallisista töistä. Viihdyn todella paljon työmaallakin, mutta työmaainsinöörit eivät yleensä siellä paljoa käy”, Pelkonen sanoo.

Juttua päivitty klo 14.37: otsikko vaihdettu.

Keskustelu artikkelista: 10 kommenttia

  • ”Jos saan valita, mieluiten jatkaisin työmaainsinöörinä. Pidän laskennallisista töistä. Viihdyn todella paljon työmaallakin, mutta työmaainsinöörit eivät yleensä siellä paljoa käy”, Pelkonen sanoo.
    Lause kuvaa hyvin kuinka vähän työmaalle joutuminen kiinnostaa…

    Vastaa
  • Yle uutisoi työnjohtajapulasta 17.8.2017. Lainaus uutisesta: ”Rakennusinsinöörit eivät ole niin innostuneita käytännön työnjohdosta, vaan hakeutuvat mieluummin vähemmän vaativiin toimistotöihin. Heidän innostamisensa työmaille on ollut pikkuisen vaikeaa, toteaa Ammattiliitto Pron sopimusalavastaava Jyrki Suihkonen.”

    https://yle.fi/uutiset/3-9777710

    Allekirjoitan tuon. Mitä pitäisi alalla muuttaa, jotta korkeammin koulutettujen insinöörien tehtävät olisivat vaativampia kuin mestarien tehtävät? Jos toimistossa työskenteleviltä insinööreiltä vaadittaisiin enemmän kuin kentällä toimivilta mestareilta, ehkä olosuhteet kentälläkin paranisivat. Ylen jutussa on muuten esitetty paljon muitakin hyviä näkemyksiä.

    Vastaa
    • Toimistoinsinöörien tehtävistä ei saa mitenkään vaativampia kuin mestareiden tehtävistä.
      Konttorilla on kiva juoda kahvia sandaalit jalassa ja kuitata kiinteää tulospalkkiota. Työmaalla kaikki on omalla vastuulla ja jos homma menee munille ei tulospalkkioita tule.
      Lisäksi vastaavan työnjohtajan vastuusta maksetaan liian vähän. Ei houkuttele uusia tulijoita. Helposti tulee paineita työmaan aikataulussa pysymisestä, kustannuksista ja laadusta. Eihän kukaan sellaista vapaaehtoisesti itselleen halua.

      Vastaa
      • AAP rakentaa laatua

        Tähän vielä lisätään se että nimenomaan hankintaporras kuittaa bonuksensa suoraan säästössä siihen mitä kohteeseen on laskettu. Työmaan toimihenkilöt ovat taas sidottu siihen mitä budjetti sanoo, vaikka AU:sta tiedetään jo lähtökohtaisesti että reisille tulee menemään niin pakko ottaa, koska hinta on halvin.

        Sitten jos on PJU urakkamuoto, niin työmaan toimihenkilöt hoitavat sen suunnitteluohjauksen. (Lue: työmaamestarit), kun konttorilla ei kukaan ehdi tekemään asialle mitään tai ei ole resurssia.

        Lopputulemana työmaan väki paimentaa näitä halpoja aliurakoitsijoita 6.30-18.00 ja sitten tehdään vielä illat paperitöitä että rakennuttaja on tyytyväinen. Kaiken huippuna sitten niitä lisätöitä joita lasket illat ei hyväksytä.

        Todellakaan markkina ei ole pk seudulla terve.
        Luonnolisesti hyville johtajille on tarve, jotka osaavat jakaa sitä taakkaa. Puolet porukasta siltikin voi keitellä kahvia ja selailla nettiä siellä työmaaparakissa.

        Vastaa
  • Tuo Pelkosen kommentti osoittaa, miten vastuu koetaan. Toiminnan ytimessä on mukava hengailla, mutta vain talouden, aikataulujen ja turvallisuuden toteutumisen suhteen vastuuttomana osapuolena.

    Vastaa
  • Sinne vaan, hattu kourassa ilman soittimia.

    Vastaa
  • Mauri Ylitalo

    Kyllä vastaavan mestarin vastuu on nykyään aivan järkyttävä. Millainen työtekijä tahansa tuleekaan työmaalle hankinnan säästöjen seurauksena niin sen terveydestä ja mielen rauhasta kyllä joutuu vastaamaan sakkojen uhalla. Sitten on paperityöt joita yhteiskunnan ja yritysten puolelta laitetaan kokoajan lisää. Rakennustyömailla joudutaan kaiken lisäksi tekemää tullin ja rajavartijoiden työt kun selvitetään mistä kukakin on tullut tossujaan kuluttamaan. Kieliä pitäisi osata n. 10 eri mallia. Tähän päälle kaikki kaupunkien, AVI:en yms. muiden tärkeiden virkamiesten pikkumainen viisastelu. Siinä alkaa itsekin miettiä että miten kukaan sellaista kestää. Ei ihme että nykyään kaikki tahtovat toimistoon. Tähän kun lisätään AMK:den luokaton opetus missä opiskelijoilta ei vaadita mitään, eikä koulussa opi mitään koska opettajatkaan eivät osaa mitään meille valmistuu ammattilaisia jotka osaavat sakottaa suojalasien puutteesta ja kypäräremmeistä.

    Vastaa
  • Nuo Maurin kommentit tuntuvat niin tutuilta.

    Vastaa
  • Itse olen naisena toiminit työnjohtajana jo toistakymmentä vuotta. En voisi kuvitellakaan tekeväni insinöörin hommia. Mikä sen puuduttavampaa kuin istua päivät koneella. Työmaa on se tapahtumien keskipiste ja siellä määritellään päästäänkö kohteessa tavoitteisiin.

    Vastaa
  • Aina nämä naisia koskevat jutut ovat yhtä stereotyyppisiä. Naisen rooli on vain vakuutella, että ei pelota ja kyllä tässä pärjätään. Milloinkas nuorilta miestyönjohtajilta kysellään lehdessä samoja asioita? Hohhoijaa. Tervetuloa viimein 2010-luvulle.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia