Rakentaminen Merja Mannila 2 kommenttia

Betonin ongelmat eivät ratkea nykymenetelmillä – löytyykö apu digistä?

Rakennusteollisuuden toimijat kehittävät uudenaikaista digitaalista ratkaisua, joka mahdollistaisi laadun varmistamisen betonirakentamisen jokaisessa vaiheessa.

Länsimetron Otaniemen aseman betonivalutyöt. Kuva: Juha Salminen

Tavoitteena on pystyä mittaamaan betonin ja sen käytön laatua koko prosessin ajan tehtaalta valmiiseen betonirakenteeseen asti. Ratkaisulla voitaisiin mitata niin betonin ilmamäärä kuin notkeuskin.

Ajatus DigiConcrete-hankkeesta sai alkunsa, kun teknologiayhtiö ProtoRhino sai idean betonin toimitusketjun digitalisoimisesta ja alkoi kehittää ajatusta eteenpäin yhdessä Aalto-yliopiston betonitekniikan professorin Jouni Punkin kanssa.

”Digitaalisen laadunvarmistamisen hyödyt ovat ilmeiset. Sen avulla on mahdollista taata, että betoni on valmistettu oikein ja prosessi toimii niin kuljetuksessa, valussa kuin jälkihoidossakin. Reaaliaikaisen ja helposti jäljitettävän datan avulla niin tuotanto- kuin laadunvalvontaketjusta saadaan mahdollisimman läpinäkyvä. Silloin ongelmat voidaan havaita mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jolloin tilanne voidaan vielä korjata”, Punkki sanoo.

”Nykyiset manuaaliset laadunvalvonnan menetelmät ovat suuritöisiä, eikä niillä saada jatkuvaa tietoa. Esimerkiksi betonin notkeuden mittausmenetelmä on 100 vuotta vanha, ilmamäärän 70 vuotta. Lisäksi poranäytteiden otto valmiista rakenteesta on aivan liian jälkijättöistä.”

Projektissa ovat mukana Aalto-yliopisto, Congrid, Fira, Liikennevirasto, ProtoRhino, Ramirent, Rudus, SRV Rakennus, Tukes, Tyks, Vincit ja VTT.

Ryhmittymän toiminta käynnistyy vuonna 2017 kahdella työpajalla, joissa ongelma määritellään tarkemmin ja ratkaisun kehittäminen alkaa. Varsinainen demovaihe alkaa 2018, jolloin mittauksia pyritään toteuttamaan työmaalla kaikissa prosessin vaiheissa digitalisaatiota ja esineiden internetiä hyödyntäen. Konkreettinen pilotti on tarkoitus toteuttaa vuonna 2019.

Tilaaja saa tarvittavan tiedon

Isona tekijänä hankkeen taustalla ovat paljastuneet betonirakenteiden laatuongelmat muun muassa Kemijärven sillassa ja Turun yliopistollisen keskussairaalan uuden T3-sairaalan työmaalla.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin rakennuttamispäällikkö Tuomo Lehtisalo näkee digihankkeen tärkeänä, koska tavoitteena on kehittää koko rakennusalaa.

Lisäksi hän muistuttaa, että kun tiedonkulku on avointa, tilaaja saa käyttöönsä kaiken sen tiedon, jota tarvitseekin.

SRV:n työpäällikkö Jyrki Kanto näkee digitaalisuuden mahdollisesti hyvinkin tärkeänä laadunvalvonnan työkaluna työmailla.

”Jos betonointipäiväkirja ja kuivumisajatkin ovat digitaalisessa muodossa, koko ketju on läpinäkyvä. Silloin voimme jäljittää jopa yksittäisen betonierän tarvittaessa.”

Suomi voisi olla edelläkävijä

Aalto-yliopistossa kehitetään parhaillaan digitaalista mittausta. Teemu Ojala tekee asiasta väitöskirjaa. Tavoitteena on kehittää menetelmä, jolla saadaan mitattua automaattisesti betonin vesi-sementtisuhde, ilmamäärä ja notkeus.

Jouni Punkki uskoo, että Suomi voisi olla kansainvälisesti edelläkävijä digitaalisissa laadunmittausratkaisuissa. Hän näkee selvän kysynnän markkinoilla.

”Monessa maassa näitä asioita on vasta ryhdytty pohtimaan ja laadunvalvontavaatimukset ovat Suomea kevyemmät.”

Jutun otsikkoa muokattu klo 10.18.

Keskustelu artikkelista: 2 kommenttia

  • Ei 70 v vanha ilmamäärän mittausmenetelmä ihan huono ole, jos sitä käytetään. Eräänkin kerran, kun kävin valmisbetonitehtaalla, laitetta ei ensin löytynyt ja kun se löytyi, päällä oli useita senttejä pölyä. Tapahtumasta on 20 v.

    Vastaa
  • Kaikkihan lähtee vb- aseman annosten osa-aineiden mittauksista. W/c- suhde saadaan oikein jos annoksen kiviainesten kosteus saadaan mitattua oikein joka annokseen. Vesi, lisäaineet, kiviaineksen absorbtio on helpompi. Ilmamäärä saadaan ilmeisesti perustuen em. annoslaskelman tiheyteen perustuen punnitukseen ja arvioon kuinka paljon vesipainosta sementti käyttää ns. polttoaineena. Notkeus taas saadaan kun em. asiat on tiedossa niin betoniaseman ohjausjärjestelmään asetetaan halutun notkeusluokan mukaiset vastusarvot johon massa tehdään. Muuttuvia osa-alueita tässä on paljon ja virhemarginaalin arvioisin olevan luokkaa +-5-10 %. Tästä työmaalle ja työmaan aikaiset tekijät on lisää muuttuvia tekijöitä joihin en nyt puutu sen enempää.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia