Sami Pakarinen painottaa opiskelussa määrätietoisuutta. Hän kirjoitti väitöskirjaansa kappaleen kerrallaan, hioi niitä hetken, mutta jatkoi sitten rivakasti eteenpäin. Muuten hän olisi saattanut takertua johonkin kohtaan liikaa.
Pakarinen lomitti väitöskirjan teon yhteen muun elämän kanssa kuin palapelin. Kun sopiva hetki tuli edistää väitöskirjaa, hän käytti vapaan ajan tehokkaasti hyödyksi.
”Minulle ei sovi sellainen, että eristäytyisin jonnekin korpeen mökkiin kirjoittamaan. Olin tyytyväinen, kun vaimo vei lomilla lapset pariksi tunniksi jonnekin, ja sain tehokasta kirjoitusaikaa.”
Pakarisen väitöspäivä on 16.3. Hän tekee väitöskirjaa asuntomarkkinoiden tehokkuudesta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululle. Taloustieteen kvantitatiivisten menetelmien oppiaineen väitöskirja vertailee mallin avulla asuinkerrostaloasunnon alun perin määriteltyä ja kaupassa toteutunutta hintaa.
”Pitkä prosessi”
Pakarinen kuvaa opiskeluaan ”pitkäksi prosessiksi, jossa on kulunut kymmenen vuotta”. Hän kirjautui Joensuun yliopistoon kansantaloustieteen jatko-opiskelijaksi vuonna 2008. Sieltä hän vaihtoi opinnot Aalto-yliopistoon.
”Kun työskentelin Pellervon taloustutkimuksessa, pidin vuonna 2012 puolen vuoden opintovapaan ja aloin pohtia väitöskirjan aihetta ja toteutusta. Se oli hyvä valinta, koska siinä ehti miettiä punaisen langan ja kahlata kirjallisuutta.”
Perheellisellä miehellä arki on kiireistä, ja kun työkin on vaativaa, useampi vuosi oli väitöskirjan suhteen hiljaiseloa. RT:hen siirtynyt Pakarinen kyllästyi epämääräisyyteen vuoden 2015 lopulla. Hän sai uuden vaihteen päälle, ja siitä alkoi kiivas väitöskirjan tekeminen. Vuonna 2016 hän kirjoitti lomat ja viikonloput.
”Tärkeintä oli tehdä se päätös, että opiskelu viedään loppuun. Into kasvoi, kun näin, että tämähän etenee! Tähänkään asti en ole yhtään työtä jättänyt kesken”, Pakarinen sanoo.
Pakarinen jätti väitöskirjansa sisään tarkastettavaksi alkuvuonna 2017. Hän myöntää, että vähän tyhjä olo oli hetken. ”Nyt jo nautin siitä, ettei tarvitse tehdä muuta kuin töitä!”
Pakarinen uskoo, että tohtoriopinnoista on ollut ehdottomasti hyötyä ekonomistiuralla. Lisäksi hän uskoo opiskelun lisänneen uteliaisuutta, kriittistä ajattelua ja periksiantamattomuutta.
Johtaja delegoi enemmän
Pohjola Rakennuksen Juha Metsälä on oppinut jotain tärkeää väitöskirjaa tehdessään – nimittäin delegoimaan aiempaa enemmän.
”Olen varannut maanantaista torstaihin kalenteristani kolme tuntia vain väitöskirjan teolle. Aamupäivisin pyrin keskittymään väitöskirjan tekemiseen ja yritän välttää työasioiden hoitamista”, Metsälä sanoo.
”Alussa delegointi oli vaikeaa ja pyrin varmistelemaan. Nyt olen oppinut paremmaksi siinä. Tässä on huomannut, että homma pyörii hyvin ilman minuakin!”
Metsälä tekee väitöskirjaa tiedolla johtamisesta ja yrityksen kasvusta talouden ja rakentamisen tiedekunnalle Tampereen teknillisellä yliopistolla. Hän sai vinkin väitöskirjansa aiheeksi vuonna 2011 TTY:n silloiselta professorilta Teuvo Toloselta.
”Omassa työssäni väitöskirjan teko on lisännyt systemaattista johtamista. En kiirehdi tekemään päätöksiä ensimmäisten tiedonmurusten pohjalta, vaan maltan analysoida kaiken tarvittavan informaation. Vasta sitten on päätösten aika.”
Matka on kiinnostavinta
Metsälän mukaan opiskelu vaatii kurinalaisuutta ja suunnitelmallisuutta. Varsinkin kahtena viime vuonna yrityksen voimakas kasvu ja perheen muutto pääkaupunkiseudulle ovat vieneet aikaa väitöskirjan järjestelmälliseltä tekemiseltä.
”Nyt teoriaosuuteni on kunnossa ja empiriaosuus on työn alla.”
Monivuotinen opiskelu on Metsälän mukaan antanut paljon, koska se on tuonut elämään laajempaa ajattelua. Hän kuvaa opiskelussa matkaa kiinnostavimmaksi.
Lisäksi opiskelu on kannustanut Metsälää pitämään parempaa huolta itsestään. ”Vuorokausirytmin pitää olla terve, ja lepoa pitää saada riittävästi, muuten opiskelu ei suju. Ruokavalion pitää olla tasapainossa.”
Pohjola Rakennuksessakin riittää miehelle mieluista tekemistä, sillä yritys kasvaa ja tutkii parhaillaan laajentumista lähialueille.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “”Tähänkään asti en ole yhtään työtä jättänyt kesken” – opiskelu arjen paineessa vaatii sisua”