Kiinteistöt Rakentaminen Talous Uutiset Noona Bäckgren / HS 3 kommenttia

Katajanokalle nousseen uudistalon taustalta paljastuu rakennus­tarina, jossa lähes kaikki meni pieleen

Helsingin Katajanokan länsipuolelle on rakentunut täysin uusi asuinkerrostalo – ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen.

Katajanokan Linnankatu 3:ssa sijaitsevan uuden asuinkerrostalon piti alkuperäisten suunnitelmien perusteella valmistua kesällä 2016. Kuva: Joonas Vohlakari / HS

Ensimmäiset asukkaat ovat asuneet Linnankatu 3:ssa sijaitsevassa kerrostalossa kesäkuusta saakka, mutta julkisivun taakse kätkeytyy monipolvinen tarina siitä, miten iso rakennushanke ei ole sujunut juuri lainkaan suunnitelmien mukaan.

Tarina lähtee liikkeelle Merimiespalvelutoimiston (Mepa) omistamalta tontilta Katajanokalta. Mepan toimisto on sijainnut 1960-luvulta lähtien osoitteessa Linnankatu 3.

Mepa on merimiehille suunnattu, yleishyödyllinen palvelutoimisto. Toiminnan taustalla on ajatus siitä, että merimiehet eivät työnsä luonteen vuoksi voi osallistua yhteiskuntaelämään yhdenvertaisesti muiden kanssa. Siksi merimiesten mahdollisuus palveluihin on haluttu turvata lailla, ja Mepankin toimintaa rahoittaa merkittävältä osin valtio.

Jo yli kymmenen vuotta sitten Mepan johto pohti, että sen kuusiker­roksinen kiinteistö alkoi olla aikansa elänyt. Huonokuntoinen laatikkorakennus ei erottunut edukseen jugendkau­nottarien rinnalla, eikä talossa toiminut hotelli kannattanut.

”Projekti oli liian iso”

Mepalla oli kuitenkin hallussaan kultakimpale: tontti, pala arvokkainta Helsinkiä. Mepa halusi rakentaa sille uuden talon. Mepan toimitusjohtajana toimi tuolloin merimies Martti Karlsson. Hallituksen puheenjohtajana valtiota edusti silloinen valtakunnansovittelija Esa Lonka.

Hanke oli Katajanokalla alusta saakka eräänlainen tapaus: Katajanokan vanha jugendalue on käytännössä ollut koskematon rakentamisestaan eli viime vuosisadan alusta lähtien. Mepa toivoi alun perin tontille jugendtyylistä taloa, mutta siihen kaupunkisuunnitteluvirasto ei antanut lupaa.

Rakennusprojekti oli erikoinen siksikin, ettei Mepalla ollut aiempaa kokemusta rakennuttamisesta saati asuntojen vuokraamisesta. Tilanne hiersi mepalaisten välejä.

”Mielestäni projekti oli liian iso ja riskit huomattavan suuret”, Mepan entinen toimitusjohtaja Niklas Rönnberg sanoo HS:lle.

Rönnberg aloitti toimitusjohtajana Martti Karlssonin jälkeen.

Kilpailutusaika oli liian lyhyt

Mepa kilpailutti asuinkerros­taloprojektin vuosien 2013–2014 vaihteessa. Vastausaikaa annettiin 22 päivää, 19. joulukuuta 2013–9. tammikuuta 2014.

Alustavan arvion mukaan 8–10 miljoonan euron projektin kilpailutusaika oli silloisen hankintalain mukaan 15 päivää liian lyhyt. Hinta-arvioon ei myöskään ollut sisällytetty arvonlisäveroa.

Mepa valitsi urakan toteuttajaksi rakennusyhtiö Larmix-yhtiön, joka oli ison asuinkerrostaloprojektin toteuttajana yhtä kokematon kuin Mepa oli sen tilaajana. Lisäksi Larmixilla oli 10 000 euroa maksamattomia veroja, merkintä verovelkarekisterissä ja useita muita maksuhäiriömerkintöjä.

Silloinen toimitusjohtaja Rönnberg ei suostunut allekirjoittamaan sopimusta Larmixin kanssa, vaan sen teki hallituksen puheenjohtaja Lonka.

Talon rakentaminen oli alusta saakka Mepalle kallis hanke. Yksin suunnittelu- ja lupavaihe maksoi Mepalle noin puoli miljoonaa euroa. Rakennushankkeen alussa Mepalla oli tilillä noin 600 000 euroa, joten se haki yli 10 miljoonan euron lainan.

”Tilanteessa ei ole mitään riskiä Mepan kannalta. Alkupää­oma on saatu Mepan omistamasta tontista, ja vakuutukset ovat kunnossa”, Esa Lonka sanoo.

Alku näytti hyvältä

Vuoden 2015 alussa Mepan toimitusjohtajana aloitti merikapteeni Sampsa Sihvola, nykyinen toimitusjohtaja. Rakennustyöt oli jo aloitettu.

”Alkuun kaikki vaikutti hyvältä. Ajan mittaan ja erityisesti vuoden 2016 kesällä asiat alkoivat tökkiä, pikkuhiljaa enemmän ja enemmän”, Sihvola sanoo.

Talon piti valmistua 31. elokuuta 2016. Larmixille myönnettiin projektiin lisäaikaa, mutta siinä ei pysytty. Lopulta Mepan perustama asunto-osakeyhtiö Helsingin Sailors Home purki Larmixin kanssa tehdyn urakkasopimuksen tammikuussa 2017.

Kun Sihvola saapui uusien työnjohtajien kanssa ottamaan työmaan haltuun, hän kertoo veden valuneen pitkin keskeneräisen talon kerroksia. Vesihanoja oli avattu. Sihvolan mukaan myös työmaalle kuuluvia tärkeitä dokumentteja oli kadonnut.

Projekti keskeytettiin usein

Larmixin toimitusjohtaja Valeri Larionovin mukaan projektin ongelmat liittyivät pitkälti rahan puutteeseen.

”Projekti meni mielestäni muuten ihan hyvin, mutta se keskeytettiin useamman kerran. Välissä meni pitkiä aikoja, jolloin rakennuttaja etsi lisärahoitusta.”

Larionovin mukaan taloprojektiin sisältyi kustannuksia lisääviä yllätyksiä, kuten puretun talon alla ollut pilaantunut maa.

Tällä hetkellä Helsingin Sailors Homella on meneillään miljoonariita Larmixin kanssa. Lisäksi Larmix on hakeutunut velkasaneeraukseen, ja yritystä kohtaan on vetämässä konkurssihakemus.

Talo piti kuitenkin saada valmiiksi. Työmaalle palkattiin tutut työnjohtajat Larmixin palkkalistoilta.

Työtä oli paljon: Sampsa Sihvolan mukaan esimerkiksi talon rappaus piti uusia ja joitakin kylpyhuoneita piti tehdä kolmeen kertaan. Hänen mukaansa lopputulos on Mepan kannalta vihdoin hyvä.

Rakennuskustannukset nousivat huomattavasti

Rakennuskustannukset ovat Sihvolan mukaan nousseet huomattavasti alkuperäisistä suunnitelmista, mutta hän ei kerro, mikä on lopullinen lainasumma. Helsingin Sailors Homen taloudellista tilannetta on mahdotonta tarkistaa, sillä se ei ole toimittanut tilinpäätöstietojaan.

”Näen tässä melkoista huolimattomuutta ja julkisten varojen käyttöä huonoin perustein.”

Uutta kotia odottaville asukkaille työmaan ongelmat ovat paljastuneet vähitellen.

Asuntojen oli tarkoitus olla valmiita vuoden 2017 vappuna, mutta muuttamaan päästiin kesäkuun puoli­välissä. Tuolloin rakennustöitä viimeisteltiin yhä, eikä esimerkiksi autohalli ollut käytössä.

Keskustelu artikkelista: 3 kommenttia

  • Niinhän se on, että arahankkeen voittaa halvin tarjous. Mutta tilaaja voi aika pitkälle päättää, keneltä tarjouksia pyydetään. Saattaa olla, että työ oli liian suuri tai vaativa urakoitsijalle. Sitä ihmettelen, että kun kyseessä on vuokratalo, joka esiteltiin asukkaille ”mersuna” ja olikin ”toyota”, vuokralaiset vaativat sillä perusteella jotain korvauksia (osio poistettu jutusta). Eihän taloon ole pakko muuttaa tai voi koska tahansa muuttaa pois. Mikäli vuokranantaja joutuisi maksamaan jokaiselle pettyneelle korvauksia, loppuisi asuntojen vuokraaminen kokonaan. Myöhästyminenkin on olematon, 1,5kk. Muokkaamattomassa jutussa mainittiin, että vuokralaiset saivat lopulta 0,5 kk hyvityksen vuokriin. Sanoisin hyvitystä anteliaaksi.

    Vastaa
  • Julkishankkeiden urakoiden kilpailutuksessa hinta on painoarvolla 60%, joten jo se karsii ammattitoimijat kohteista, joissa vain halvin on paras. Kunnollinen hankesuunnittelu, mitä tehdään ja miten, paljonko on rahaa. Sitten rakennuttajakonsultin valinta, joka kilpailuttaa suunnittelun ja urakan. Valittu pääurakoitsija vastaa laadusta, toteutuksesta ja työturvallisuudesta, rakennuttajakonsultin ja tilaajan edustajan kanssa. Ei tämä niin vaikeaa ole. Rakentamista ja rakennuttamista on tehty maailman sivu. Avainasia on rakennuttajakonsultti, hän on melkein painonsa arvoinen kultaa.

    Vastaa
  • Aliurakoitsijat jäivät nuolemaan (taas)näppejään,työt tehty,laskut pöydällä,rahasuoritukset saamatta,yhteiskunta kimpussa MAKSUINEEN,ulosottomies ovella,lakimieshommia satoja tunteja,toimiva yritys Hätätilassa konkurssin partaalla ym..ym…ym…. ——>

    KYSYNKIN että MISSÄ on hankkeeseen ryhtyvän(tässä rakennuttajan/päätilaajan MEPA/VALTIO) VASTUU ?
    Hankkeeseen ryhtyvä(rakennuttaja) saa kuitenkin täydenhyödyn töistä ja tarvikkeista joista aliurakoitsija maksaa laskut ja kulut,on itse valinnut pääurakoitsijan alihintaisella urakalla joka ei suorita maksujaan/velvoitteitaan aliurakoitsijoille joiden niskaan kaikki KAATUU?

    (Vai kaadetaan ja toiset saa ”ongelmajätteet” niskaansa)?

    ONKO tämä koko ”HANKINTALAKI” alunpitäen valettu rikkonaiseen muottiin?

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia