Hannu Rossilahti ehdottaa, että omistusasuntoja alettaisiin rakentaa osuuskuntamallilla.

Asuntopomon mullistava ehdotus – näin pääsisit kiinni omistusasuntoon pikkurahalla

Omistusasuntojen rakentaminen osuuskuntamallilla on Aran ylijohtaja Hannu Rossilahden lääke asuntomarkkinoiden ongelmiin.

Kirjoittaja(t) Mikko Kortelainen

Asumista tuetaan lähes 2,5 miljardilla eurolla vuosittain, mutta silti asukkaiden rahat riittävät yhä pienempiin asuntoihin. Lue Rossilahden kritiikki nykyistä markkinavetoista asuntopolitiikkaa kohtaan tästä.

Rossilahden mukaan osuuskunta olisi keino päästä kiinni omistusasuntoon pienellä alkupääomalla.

Vuonna 2016 Pellervon taloustutkimus PTT selvitti osuuskunta-asumisen mahdollisuuksia Suomessa. Lopputulos oli, että ilman valtion tukea malli edellyttäisi isoa, 30–50 prosentin omarahoitusosuutta asukkaalta.

Rossilahti hahmotteli jatkoselvityksessään mallin, joka mahdollistaisi omistusasuntoon pääsemisen pienellä asukkaan alkupääomalla.

Omaa rahaa vain 10 prosenttia

Rossilahden mallissa asukkaat muodostaisivat osuuskunnan, joka olisi kiinteistön yleishyödyllinen omistaja. Yleishyödyllisyyden hyväksyisi Ara.

Osuuskunnan asukkaat valittaisiin tulojen tai varallisuuden perusteella, sillä valtion mukanaolo edellyttää tarveharkintaa.

Kohteen tontti tulisi kunnalta tai vapailta markkinoilta. Kunnan intressinä on luoda kohtuuhintaista tuotantoa, joten tontista ei tarvitsisi Rossilahden mukaan ottaa ihan viimeistä markkinahintaa.

Osuuskunta hakisi lainan kohteen rakentamiseen. Asukkaan omarahoitusosuus olisi 10 prosenttia, mikä toisi asuntoon hallintaoikeuden normaalin omistusasunnon tapaan.

Valtion täytetakauksen sisältävän lainan osuus olisi enintään 60 prosenttia, normaalia pankkilainaa olisi vähintään 30 prosenttia.

Kohteessa ei olisi käyttö- ja luovutusrajoituksia, joten kiinteistö kävisi lainan vakuudesta, toisin kuin Ara-vuokratalot. Ongelmatilanteissa pankki saisi rahansa takaisin ennen valtiota.

Osuuskunta myisi asunnon

Kohteen rakennuttaisi osuuskunnan palkkaama rakennuttaja, esimerkiksi kuntien rakennuttajayhtiö. Rakennuttamista voisi verrata ryhmärakennuttamiseen.

Pimeiden kauppojen estämiseksi osuuskunta hoitaisi asunnon myynnin, asukkaan päätöksen pohjalta.

Kauppahinta olisi asukkaan asuntoon sijoittama 10 prosentin omarahoitusosuus korotettuna asunnon omistamisen ajalta maksetulla korolla.

Luonnollisesti asunnon voisi myydä halvemmallakin, jos se ei mene muuten kaupaksi.

Ara valvoisi rakennuskustannuksia

Rossilahden mukaan asukas hyötyisi asunnon markkinahintaa edullisemmasta hankintahinnasta, sillä Ara valvoisi rakennuskustannuksia.

Esimerkiksi Helsingissä tuettu rakentaminen on neliöltä karkeasti arvioiden 1 000–1 500 euroa edullisempaa kuin gryndaustuotanto.

Osuuskuntatalossa asumista voisi verrata asunto-osakeyhtiössä asumiseen, sillä taloutta hoidettaisiin talokohtaisesti, eikä eri talojen kesken olisi tasausmenettelyä.

Myös esimerkiksi korjauksista päätettäisiin talokohtaisesti.

Asunto-osakeyhtiöön verrattuna omarahoitusosuus olisi pieni ja asunto olisi pysyvästi kohtuuhintainen.

”Asukkaan kynnys omistusasuntoon olisi osuuskunta-asunnossa pieni. Tuotetta voi verrata asumisoikeusasuntoon, mutta osuuskunta-asunnon omistajalla olisi omistajan asema”, Rossilahti sanoo.

”Valtiolle osuuskunta-asuminen ei tuottaisi kustannuksia. Takausvastuun poistuttua osuuskunnan talous pyörisi omillaan, sillä korjausten rahoitus hoituisi kiinteistöjä vastaan saatavien lainojen turvin.”

Omistusasumista Ara-asumisen hinnalla

”Asukas saisi omistusasumisen edut Ara-asumisen hinnalla. Osuuskuntamallilla saataisiin pysyvästi kohtuuhintaisia asuntoja ilman valtion panostusta”, Rossilahti sanoo.

Hänen mielestään kuntia tarvitaan osuuskuntien perustamiseen. Kuntakohtaisen osuuskunnan sisällä olisi yksittäisiä taloja. Asukasryhmä kasattaisiin ennen rakentamisen aloittamista.

Osuuskunta voisi myös tuottaa palveluja samassa elämäntilanteessa oleville asukkaille, esimerkiksi vanhuksille tai lapsiperheille.

Rakennusliikkeiden kannalta osuuskuntarakentaminen vähentäisi gryndituotantoa, mutta toisaalta asuntojen myyntiriskiä tai RS-kustannuksia ei osuuskuntatuotannossa olisi.

Kohteita rakennettaisiin urakkakilpailujen perusteella tai rakentajien omille tonteille neuvottelumenettelyllä.

Tiilikainen lupaillut pilottihankkeita

Rossilahden mukaan osuuskuntamalli on herättänyt kiinnostusta. Kuntien perustamat osuuskunnat eivät kuitenkaan ole vielä mahdollisia, sillä asiaa koskeva lainsäädäntö puuttuu.

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen on luvannut twitterissä, että ainakin pilottihankkeita pitäisi saada liikkeelle tällä vaalikaudella.

Rossilahden mukaan mallia voitaisiin pilotoida kokeilulain puitteissa.

Talokohtaisia osuuskuntia on mahdollista perustaa jo nyt niin sanotun Lakea-mallin tapaan, mutta niihin ei tulisi pysyviä osuuskunta-asuntoja.

”Toivoisin, että osuuskunta-asunnoista tulisi ainakin jonkinlaisen volyymin tuotantoa”, Rossilahti sanoo.

Tätä artikkelia on kommentoitu 25 kertaa

25 vastausta artikkeliin “Asuntopomon mullistava ehdotus – näin pääsisit kiinni omistusasuntoon pikkurahalla”

  1. ”Kunnan intressinä on luoda kohtuuhintaista tuotantoa, joten tontista ei tarvitsisi Rossilahden mukaan ottaa ihan viimeistä markkinahintaa…”
    Tätä on vaikea uskoa, kun katsoo miten uusia asuinalueita kaavoitetaan.

    Julistetaan kaikki asemakaavamääräykset periaatteellisiksi, ja joko rakennusalueen rajat tai rakennusoikeuden määrät poistetaan.
    Kaavoituksen johtoon insinööri joka kunnasssa.
    Tonttimarkkinaan saatava lisäksi terve ylitarjonta.

    – ei sääntelyn aiheuttamaa vääristymää markkinassa korjata sääntelyllä, vaan vähennetään sääntelyä ja annetaan markkinan korjata tilanne. Ei kunnan rakennuttaja voi osuuskunnallekaan tehdä edullista, jos kaavassa hoikka lohkottu rakennusmassa johon annetaan liian vähän rakennusoikeutta ja lisäksi velvoitetaan valotaidepatsas, imujäteputki, pihayhtiö, hulevesijärviliittymämaksu, autohallit kallion sisässä…

  2. Pertti selvästi tietää, mistä puhuu.

    Rossilahti myös unohtaa, että ihmiset jakaantuvat periaatteessa kahteen ryhmään. On niitä, jotka toimivat pitkäjanteisesti, haluavat ottaa vastuuta, ja sijoittaa, esimerkiksi asuntojen rakentamiseen, joko omansa tai vuokralle tarjottavan. Sitten on niitä, jotka haluavat lähinnä vain asua.

    Rossilahden ajattelu pohjautuu siihen, että jälkimmäinen joukko alkaisi yhtäkkiä toimia kuin edellinen. Ei taida toimia.

    1. Olen asunut sekä vuokralla että omistusasunnoissa. Jos vapaasti voisin valita niin kohtuuhintainen vuokra-asuntoja Helsingistä olisi valintani. Vaan eipä keskituloinen kohtuuhintaisiin pääse käsiksi, joten osuuskuntamalli vaikuttaa houkuttelevalta. Jään mielenkiinnosta nolla seuraamaan Rossilahden esityksen etenemistä.

    2. Nyt en ymmärrä. Miksei jälkimmäiselläkin ole intressi pitää huolta asunnosta jonka omistaa osuuskuntamallissa?

  3. ARA ei pysty valvomaan mitään eikä sen ’esimies’ Ympäristöministeriö pysty kehittämään ARAa.

  4. Rossilahden ajatus osuuskunnasta perustuu siihen jotenkin omituiseen olettamaan, että omistusasumisen kalleus johtuisi asunto-osakeyhtiöstä juridisena toteutusmuotona. Tätä ei tue oikeastaan mikään fakta. Asunto-osakeyhtiössä itsessään ei ole mitään oleellista vikaa, eikä asuntomarkkinat kiistatonta häiriötilannetta siksi voi korjata keksimällä tälle jotain vaihtoehtoista ratkaisua. Todellisuutta ei oikein voi juridiikalla muuttaa muuksi.

    Olen vahvasti Pertin linjalla ongelman syistä. Niin kauan kun rakentamisesta tehdään kallista kaava- ja muilla määräyksillä, eivät asunnot voi olla halpoja (etenkään kun tätä ei edes huomioida tonttien hinnoissa kaupunkien luovuttaessa maata, vaan siitä pyritään aina saamaan korkein mahdollinen hinta).

    Lääkkeeksi tarjoaisin insinöörivetoisen kaavoituksen sijasta kuitenkin voimakkaampaa yhteistyötä ja tiedonjakoa viranomaisten ja toteuttajien kesken erityisesti asemakaavoituksessa. Eivät rakennusliikkeet tieten tahtoen kallista tee, enkä usko kaavoittajankaan siihen pyrkivän, ymmärrystä toisen näkökulmasta ei vaan tahdo löytyä pöydän kummaltakaan puolelta. Tämä ymmärtämättömyys näkyy sitten viime kädessä asuntojen korkeana hintana.

    1. Olen samaa mieltä tuosta, että juridisen osuuskuntamallin hyödyistä asunto-osakeyhtiömuotoon nähden ei toistaiseksi näkynyt näyttöä. Kummassakin mallissa yhtiö omistaa kaikki asunnot. As Oy:ssä tietyt osakenumerot tuottavat lisäksi erityiset hallintaoikeudet tiettyihin tiloihin, ja äänioikeus on osakkeiden lukumäärästä riippuva. Osuuskunnassa kaikki omistajat kai omaavat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, asunnon koosta riippumatta, mutta juuri muuta eroa osakeyhtiön ja osuuskunnan välillä ei ole. Isoin ero rakentamiskustannuksissa nykyiseen As Oy -muotoiseen omistusasumiseen nähden esitetyssä mallissa näyttäisi olevan siinä, että valtio antaisi ison yksityisten omistajien joukon omistamalle yhteisölle takauksia uudisrakentamisessa, ja että kuntia suositeltaisiin antamaan alennusta tontin hintaan tai vuokraan.

      Asunnon omistajan kannalta isoin etu tuossa osuuskuntamallissa olisi siinä, että se mahdollistaisi isompien asumistukien ja toimeentulotukien saamisen asunnon omistajalle kuin henkilökohtaisissa nimissä olevat pankkilainat, koska asumistuessa ja toimeentulotuessa hyväksytään asuntoyhteisön nimissä olevien lainojen osalta sekä korot että lyhennykset asumismenoiksi, mutta henkilökohtaisissa nimissä olevien lainojen osalta asumismenoiksi hyväksytään vain korkoja, ei lyhennyksiä.

      1. Ero ei olekaan juridiikassa vaan omistamisessa. As oy: osakkailla on intressi netota osakkeestaan kun sen aikanaan myy. Syntyy kapitalisaatiokierre joka nostaa asumisen hintaa. Osuuskunnassa intressi on asua edullisesti koko. Ajan eikä voittotavoitetta ole. Tämä korjaa markkinan hintavääristymää ja vakauttaa pitkällä aikavälillä asumisen kustannuksia. Nykyaikaista jakamistaloutta siis.

        1. Miksi olisi [muka] niin, että ”osakkailla on intressi netota osakkeestaan”, mutta osuudenomistajilla ei? Yhtä lailla kuin osuuskuntamuotoisia omistusratkaisuja voi toteuttaa monin tavoin, voi innovoida vaikkapa sosiaalisen osakeyhtiön, tai liittää osakeyhtiöön vaikka osakassopimuksen, jossa sovitaan säännöistä koskien yhtiön osakkaiden ostoa ja myymistä ja muita vastaavia asioita, jotka puolestaan kaikkien osakkeita eteenpäin myyvien pitää myös liittää kaupanteon ehdoiksi tulevien omistajien kanssa.

          1. Juuri näin. Kyse on omistamisen tavoitteista. Osuuskunnassa tämä idea on sisäänrakennettu valmiiksi. Oy:ssä sen joutuu erikseen säätämään yhtiösopimuksessa, osakassopimuksissa tms kuten kerrot, koska oy- laki lähtee oletusarvoisesti voitontavoittelusta.

          2. Jatkoa. Osuudenomistajan intressi netota tyssää siihen, että osuus palautuu sen luovutuksen jälkeen osuuskunnalle (lisättynä kenties kaavaillulla pienellä prosenttiosuudella), joka huolehtii sen jatkomyynnistä. Osuudella, toisin kuin asunto-osakeyhtiön osakkeella ei ole jälkimarkkinoita eikä sellaisia kannata lähteä edes rakentamaan, koska silloin perusidea katoaa. Jäljelle jää siis se, että osuudenomistajan motiivi on koko asumisajan saatava hyöty, erityisesti kokonaisedullisen asumisen muodossa.

        2. Jos osuuskuntamallin asunnossa on edullisempaa asua kuin vapaarahoitteisessa, niin kyllä se osuudenomistaja haluaa netota siitä samalla tavalla kuin muutkin. Osuusmaksulle saa vain koron, mutta jos osuuskunta myy asunnon osuudenomistajan suosituksesta, niin silloinhan sovitaan, että ostaja maksaa pimeästi X euroa ja osuudenomistaja suosittaa tätä ostajaa.

          Sama kuvio siis kuin Hitas-asunnoissa.

  5. Kyllähän nykyäänkin pääsee omistusasuntoon 10 % omapääomalla. Nuorten ASP-tilin ehtona on, että säästät säännöllisesti 2 vuotta ja valtio takaa sen pankin vaatiman 66 % ja 90 % väliin jäävän osuuden. Udet asunnot ja parhaimmilla paikoilla olevat asunnot ovat tietenkin ulottumattomissa mutta vanhoja kerrostaloasuntoja saa myös Helsingistä kohtuulliseen hintaan. Nykyään asuntolainan maksuaika lienee noin 25 vuotta kun 1980 -luvulla se oli 10 vuotta. Tietenkin pitkä maksuaika johtaa asuntojen kallistumiseen, kun pitkän maksuajan kuukausimaksut saadaan siten alhaisiksi ja asunnosta voi maksaa silloin enemmän.

  6. Mikä tämänlaisessa osuuskuntamallissa tulisi käyttövastikeeksi? H-arvo vaikka 3000 euroa/m2. Omaa rahaa 10%. Jää 2700-. Jos pankki antaisi 30 v lainan, lyhennys olisi 7,5-/m2 + korko + marginaali. Korko ei ole ikuisesti 0. Marginaali per tänään voisi olla 1,0. Alkupääomavuokra olisi 8,625 anuiteetilla laskien. Hoitovastike 3,5-. Käyttövastike olisi siis 12,125. En oikein näe tällä osuuskuntamallilla tulevaisuutta. Muita avoimia kysymyksiä: kuka asunnot myisi 1.kerran? Yksi vaihtoehto olisi, että kaikki jäsenet löytyvät ennen kuin kohde aloitetaan. Mutta vaikeaa on löytää kaikkia jäseniä ennen aloitusta. Onnea kuitenkin kunnan perustamille osuuskunnille ja rakennuttajakonsulteille.

  7. Kaavoitusmonopoli on kunnan virkamiesten käsissä, jotka on pakotettu toimimaan yritysmaailman ehdoilla tehokkaasti. Mitä siitä seuraa? Sääntöjä ja velvoitteita lisää jo nyt raskaaseen Säänto-Suomi maahan. Asemakaavavirkamiehet (ei heitä voi kutsua arkkitehdeiksi) puuttuvat aivan liikaa talojen suunnitteluun, joka on arkkitehdin työtä. Luovuus kärsii ja asuinalueista tulee usein tylsiä, tasakorkeita alueita. Kaavoitus on kuntien bisnestä, ei enää velvoite.

    Purkakaa kaavoitusmonopoli!

  8. Kysehän ei ole kuin rakennusoikeuden niukkuudesta niillä sijainneilla, missä ihmiset haluavat asua. Lisätään rakennusoikeutta niille alueille ja lisätään gryndereiden kilpailua, niin ei ole asumiskustannusongelmia. Millään hallinto-/tuotantomalleilla ei lisätä tarjontaa päinvastoin lisätään välillisiä kustannuksia. Kaiken pitäisi tähdätä lisääntyvään tarjontaan ja kilpailuun.

  9. Nyt pankeista asuntolainaa saa käytännössä riittävässä määrin ja pitkäksi aikaa sekä matalalla korolla. Lisäksi koron nousuun on mahdollista. Käytännössä Rossilahden esittämä rahoitusmalli hyödyttäisi eniten niitä, jotka eivät saa pankista asuntolainaa. Järjestelmä siirtäisi pankin riskin valtion kontolle.

    1980-luvulla asuntopolitiikkaa arvosteltiin voimakkaasti ja perustellusti monimutkaiseksi. Arvostelu oli perusteltua. Järjestelmää on kuitenkin yksinkertaistettu. Nyt tehty ehdotus kuvaa hyvin, kuinka monimutkaisuus syntyy. Keksitään yksittäinen temppu, johon poliittinen päättäjä saadaan innostumaan. Ei myöskään nähdä metsää puilta. Tällä hetkellä meillä on jo useita tapoja, joissa asuntoon pääsee pienellä pääomalla.

    Aikoinaan meillä on ollut asuntokannassa myös asunto-osuuskunta-asuntoja. Näitä oli vielä 1970-luvulla . Kannattaisi selvittää, miksi järjestelmä ajettiin alas. Käsittääkseni syynä oli osuuskunnan osakkaiden halu saada asunnot suoraan omistukseensa. Halu omaan omistukseen tulisi varmasti kuvioihin ennemmin tai myöhemmin myös uudessa järjestelmässä. Araa ja sen tarpeellisuutta ei tulisikaan korostaa huonoilla ehdotuksilla.

    1. Perusteluita kiitos. Muutoin ajatuksesi jää ideologisen heiton tasolle.

      Osuuskunta voi olla kustannustehokas sen takia että grynderit ja muut välistäottajat eivät ole ottamassa omiaan vaan asumisen kokonaiskustannus jää alhaiseksi. Toki tässä mallissa ei netota myyntvoitoilla mutta ei kait se asumisen tarkoitus pitäisikään olla.
      Ongelmat ovat liikkeellelähdössä kun pitää luoda uudenlainen markkina. Siihen tarvitaan valtiota mutta uskoisin että Ara on juuri tätä miettinytkin.

  10. Mikäli asunto-osuuskuntateema kiinnostaa, kannattaa tutustua itse selvitysraporttiin joka löytyy esim Aran nettisivuilta, uutiset 16.5.2017. Selvitysraportissa on seikkaperäisesti tarkasteltu teemaa. Kohtuuhintaista tuotantoa ilman valtion maksamaa tukea.
    Teemasta ja asumisen ajankohtaisista haasteista löytyy mielenkiintoisia esityksiä videoina ARA-päiviltä 16.1.2018. Myös nämä esitykset löytyvät Aran sivuilta.

    1. Ymmärtääkseni raportin keskeinen ajatus on se, että miten vastata kysymykseen: ”miksi nyt korostettaessa kohtuuhintaista asumista vaaditaan lisää erityisesti ja ainoastaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja?”, kun aiemmin samaan asiaan pyrittiin pyrkimällä saamaan aikaan kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Yhtenä tavoitteena tuossa raportissa on ollut pohtia, että miten voisi edistää kohtuuhintaista asumista mahdollisimman pienin julkisin sektorin kustannuksin. Raportissa on kyseenalaistettu oletusta, että kohtuuhintaista asumista kannattaisi edistää vain kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen kautta, ja katsottu että kohtuuhintaista asumista edistetämään pyrittäessä olisi perusteltua pyrkiä saamaan tuotettua kohtuuhintaisia omistusasuntojakin – jotka voisivat olla omistajilleenkin edullisempia kuin vuokra-asunnot.

      Raportti on laadukkaasti tehty ja uudenlaista omistamisen tapaa on visioitu. Siinä jäi itseäni mietityttämään kuitenkin muutama asia. Kuten se, että jos asuntojen arvot pomppaisivat ylöspäin ja jos omistajien selvä enemmistö haluaisi sitten laittaa talon niin sanotusti lihoiksi, niin mitä jos omistajien selvä enemmistö (tai vaikka kaikki äänestämässä olleet osuuskunnan jäsenet) haluaisivat silloin, että osuuskunta joko myy omistamansa talon pois eniten tarjoavalle tai että osuuskunta muutetaan normaaliksi osakeyhtiöksi? Kun omistajana on osuuskuntayhteisö, on yhteisölle kai mahdollista myydä omistamansa talot poiskin, kuten asunto-osakeyhtiökin voi periaatteessa tehdä, jos yhtiökokous niin päättää.

      1. Mielenkiintoinen tuo kysymys myynnistä. Kun vertailukohtaa ei rakentamisen toimialalta ole niin pitää miettiä muiden toimialojen osuuskuntia ja miten ne ovat toimineet. Nähdäkseni lähtökohta on, että asukkaiden ensisijainen motiivi on asua, ei tehdä asunnolla kauppaa. Kaupanteolla spekulointia voidaan rajoittaa esim. siten, että osuuskunnan sääntöihin alusta alkaen kirjoitetaan ehto siitä, että osuuden omistaja sitoutuu asumaan vähintään x vuotta (jos näin ei tee niin siihen sopiva sanktio). Osuuskunnan hallitukselle annetaan valtuudet päättää muistakin kriteereistä, jotka edellytetään jäseneksi tulemiseksi. Nämä voidaan kirjata ohjesääntöön, jonka jäsenet hyväksyvät. Mikään säädös ei estä jäsenpakoa, jos osuuskunta ei toimi taloudellisesti ja tuota hyötyä jäsenelle. Tämä pitäisi olla alusta alkaen kirkas ja selvä. Äkkinäisiä jäsenten päätöksiä voidaan loiventaa myös siten, että osuuskunnalla on toimiva hallintorakenne (esim. hallintoneuvosto hallituksen lisäksi).

        1. Joo ei todellakaan mitään tuollaisia sakkoja tai vaatimuksia. Tuohan olisikin hauskaa kun vaimon kanssa hommaat asunnon ja sitten meneekin lusikat jakoon, niin yhdessä pitää silti asua. Tai jos työpaikkasi siirtyy toiselle paikkakunnalle. Et voi siirtyä perässä koska pitää asua vielä x vuotta vanhassa asunnossa.

  11. Osuuskuntaa käytettiin 1900-luvun alussa ja 1960- ja 70-lukujen aikaan varsin paljonkin. Tasokasta asumista kohtuu hintaan.
    Niitä purettiin, kun haluttiin päästä markkinoille.

    Kannattaisi elvyttää ja varmistaa sopivalla regulaatiolla, että pysyvät osuuskuntina.

    Palkittava avaus!

  12. Kyllä verottaja on suurin voittaja rakentamisessa. Jos 100000 € seinistä 65000€ on veroa niin voi ihan vaan sitä kautta miettiä. No pääkaupunkiseudulla kaavoitus on kyllä lähtenyt aivan hakoteille. Kaavoittajan vaatimukset tekevät kallista, epäkäytännöllistä ja rakenteellisesti kestämätön kiinteistökantaa. Olisi lisäksi mielenkiintoista tietää kuinkahan moni rakennusliike lähtisi tuollaiseen soppaan tarjoamaan?

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi