Kokeile kuukausi maksutta

Hybridimalleissa panostetaan allianssista tuttuun kehitysvaiheeseen – Destia kehittää Oulun STk-mallissa siltaratkaisuja

Allianssin kehitysvaihe on tuotu nyt maailmalta myös muihin toteutusmuotoihin. Destialla on käynnissä STk-mallin kehitysvaihe valtatie 4:n Kello-Räinänperä-hankkeessa.  Kolme muuta STk-hanketta on tarjottavana.  Helsingin Sepänmäellä melueste ja Tampereella pieni silta tehdään kokonaisurakalla, jossa on kehitysvaihe.

Projektijohtaja Risto Lippo Destiasta sanoo, että STk-mallin kehitysvaiheessa paneudutaan siltojen perustuksiin. Ihan niin ahtaaseen rakoon toisen sillan kylkeen hän ei haluaisi lyödä tukiseiniä kuin tässä Oulun siltahankkeessa.

Vaativissa, riskipitoisissa rakennushankkeissa tilaaja haluaisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa hyödyntää urakoitsijoiden ja joskus tärkeimpien alihankkijoidenkin kustannus- ja toteutustietoa suunnittelussa. Samalla tilaaja haluaisi kuitenkin säilyttää vaikutusmahdollisuuden itselleen tärkeimpiin suunnitteluratkaisuihin. Perinteisessä KVR:ssä tai siitä jalostetussa ST-mallissa toteutuu ensimmäinen tavoite, mutta ei jälkimmäinen.

Projektinjohtourakka oli askel oikeaan suuntaan, mutta vasta allianssimallissa nämä molemmat tavoitteet ovat täyttyneet. Ongelmana on kuitenkin tarjouskilpailun raskaus ja epäily löysästä hinnasta, kun se määritellään ilman kilpailua.

Näitä asioita on otettu huomioon allianssista kehitetyillä hybridimalleilla, joista kahdesta on tehty nyt myös suomalainen versio. Neljästä hankkeesta on tehty juuri hankintailmoitukset ja yhteen on jo urakoitsijakin valittu kehittämään suunnitelmia. Näistä on jutun lopussa tarkemmat kuvaukset.

Allianssista kehitetty monia variaatioita

VTT:n johtava tutkija Pertti Lahdenperä oli viisitoista vuotta sitten käynnistämässä Australian allianssimallin tuontia Suomeen. Vuoden 2008 lopulla alkanut talouskriisi lykkäsi mallin toteuttamista, mutta 2010-luvulla siitä on tullut varsin suosittu ja esimerkiksi isojen julkisten rakennushankkeiden kustannus- ja aikatauluylitysten syistä selvitysmies, entinen kansliapäällikkö Erkki Virtanen suositteli sitä käytettäväksi julkisessa rakentamisessa. Toinen hänen suosittelemansa malli oli elinkaarimalli.

Lahdenperä on käynyt katsomassa, miten Australiassa, Britanniassa ja USA:ssa allianssia on muokattu ja perinteisiä toteutusmuotoja on kehitetty allianssin suuntaan eräänlaisiksi hybridimalleiksi.

Nimenomaan taloudesta vastaavat viranomaiset osavaltiotasolla halusivat Australiassa tuoda allianssiin lisää kilpailua, Lahdenperä totesi RIL:n järjestämässä tilaisuudessa uusista toteutusmuodoista.

Australiassa allianssissa vahvuutensa osoittanutta kehitysvaihetta sovelletaan usein myös perinteisiin toteutusmuotoihin. Kehitysvaihekin voi olla kilpailullinen eli mukana on esimerkiksi kaksi tarjoajaryhmää, jotka kirittävät toisiaan.

Australiassa ja Britanniassa allianssiurakat yleistyivät ensimmäiseksi infrahankkeissa ja vesilaitosten rakentamisessa. Allianssiurakoista on useampia variaatioita kuin Suomessa. Kuva: Anglian Water.

Joissakin hankkeissa on tärkeää, että alihankkijatkin eli rakentamisen todelliset tekniset asiantuntijat ovat aikaisessa vaiheessa kehittämässä suunnitelmia tiukkaan hintaraamiin sopiviksi. Joskus korostuu innovoinnin merkitys ja tarkkojen suunnitelmien sijaan voidaan lähteä liikkeelle toiminnallista tai tuotevaatimuksista.

Yleensä hävinneille tarjoajille maksetaan kehitys- tai kommentointivaiheesta palkkio, joka on puolet kuluista.

Kehitysvaiheeseen ei riitä nyt resusseja

Vaikka allianssi onkin osoittautunut suosituksi, niin RIL:n tilaisuudessa tuli selvästi esiin, että nykyisessä suhdannetilanteessa aliurakoitsijoiden resurssit ovat tiukoilla ja heidän mielenkiintonsa voi jäädä vähäiseksi työlään tarjousprosessin johdosta. Sama koskee suunnittelijoitakin kaikissa malleissa, joissa kehitysvaiheessa tehdään suunnittelua tietämättä johtaako se sopimukseen. Kehitysvaihe voi siksi jäädä pinnalliseksi.

Pullonkaulaksi voi tulla myös rakennuttajakonsulttien osaaminen. Heidän rooliansa uudet mallit kasvattavat edelleen ja ilman heitä kuntien on vaikea omaksua näitä uusia malleja.

Ongelmaksi voi muodostua myös se, että kun tarjoajien valinta perustuu pitkälti työpajoissa tai kehitysvaiheessa osoitettuun henkilökohtaiseen kyvykkyyteen, joutuvat urakoitsijat miettimään tarkoin, onko heillä aina mahdollisuuksia heittää kokeneinta ykkösketjuansa mukaan. Nuorillekin pitäisi antaa mahdollisuus hankkia allianssikokemusta.

Integroidut toteutusmallit suosiossa monissa maissa

Pertti Lahdenperä esittelee VTT:n raportissa ”Yhteistoiminnalliset rakennushankeprosessit” kansainvälisiä malleja yhteistoiminnallisista urakoista.

Two Stage Open Book
Cost Led Procurement
Early Contractor Involvement
Early Tenderer Involvement
Novation Contract
Bridging Method
Innovative Contractor Engagement
Partial Price Selection
Integrated Project Delivery
Full-Price Selection

Näistä kolme viimeisintä ovat projektialliansseja. Myös Early Contractor Involvement ja Early Tenderes Involvement ovat allianssimalleja.

Lahdenperä ei ole kääntänyt nimiä suomeksi, koska kyse on vakiintuneista nimistä (linkit ohessa), joiden suora käännös voi viedä harhaan.  Näissä malleissa painopiste on tarjoajien valinnassa, suunnittelun työnjaossa ja kehitysvaiheessa, ei niinkään toteutuksessa. Tosin integroidussa projektitoimituksessa (IPD) toteutuskin on tärkeä.

Two Stage Open Book

Kaksivaiheisessa avointen kirjojen menettelyssä tilaaja kilpailuttaa palveluntuottajat, suunnittelijan ja urakoitsijan aikaisen vaiheen kyvykkyyspainotteisella kilpailulla. Valitut toimijat kehittävät hankeratkaisua siten, että ennen urakkahinnan kiinnittävää ja rakentamisen käynnistävää sopimuksen vahvistamista myös merkittävimmät alihankinnat on kilpailutettu ja tuotu läpinäkyvästi osaksi ”avoimin kirjoin” tehtävää kustannusarviota.

Menettely sopii Lahdenperän mukaan haastaviin hankkeisiin, joissa on tarve epävarmuuden minimointiin ja moninaisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen ilman, että tarjousvaihe muodostuu erityisen raskaaksi.

Cost Led Procurement

Kustannusohjattu hankinta sopii esimerkiksi koulu- ja päiväkotihankkeisiin, joihin halutaan asettaa tiukka kustannuskatto. Jotta siihen päästäisiin, halutaan jo alkuvaiheeseen mukaan iso osa rakentamisen ketjua. Briteissä myös suunnittelu on osa tarjousta.

Rakennusteollisuuden osaamista hyödynnetään siten, että palveluntuottajakonsortiot – urakoitsijat, suunnittelijat ja tärkeimmät alihankkijat (elementit, talotekniikan osaajat) – kilpailevat vaiheittain etenevässä tarjouskilpailussa tilaajan toimivuustavoitteet täyttävän ja tarkoituksellisen tiukaksi asetetun kustannuskaton alittavan projektiratkaisun kehittämiseksi. Hinnan alittaminen on hyväksytyn tarjouksen ehto eli siinä mielessä mallissa on ranskalaisen urakan piirteitä.

Alihankkijat nähdään tässä mallissa innovaatioiden lähteenä. Mallin lähtökohtana on ajatus, että tilaajan kustannuskatto on niin haastava, että siihen ei ole mahdollista päästä ilman aliurakoitsijoiden tai tuoteosatoimittajien tuomaa vahvaa kehittämispanosta. Tällaista lisäarvoa tuovaa panostusta ei voi olettaa saatavan, jos on pelkoa siitä, että alihankkijoita saatetaan vielä vaihtaa innovatiivisen ratkaisun löydyttyä.

Tarjoajaryhmiä on vain kaksi tai korkeintaan kolme, mikä lisää voittamisen mahdollisuutta.

Kyseessä ei ole kattava tarjoussuunnittelu tarkoin tarjoushinnoin, vaan riittävät toimet, joilla voidaan vakuuttua siitä, että tilaajan asettama hintakatto on aidosti alitettavissa. Hanke jatkuu avointen kustannusten periaatteella.

Käyttökohteina korostuvat samankaltaisina toistuvat hankkeet, joissa tavoitteellisen kustannuskaton asettaminen on mahdollista aiempien hankkeiden kokemusten perusteella.

Early Contractor Involvement (ECI)

Urakoitsijan aikaisella mukaan ottamisella malli pyrkii yhdistämään ratkaisuhakuisen kilpailun sekä tilaajan ja palveluntuottajien yhteissuunnittelun hyvän hankeratkaisun tuottamiseksi. Menettelyn periaate on useamman kuin yhden (yleensä kaksi) palveluntuottajakonsortion mukaan ottaminen kilpailulliseen kehitysvaiheeseen. Tämän kilpailullisuuden vuoksi tilaaja ei voi olla kehittämistyössä vielä täysillä mukana.

Menettely on Lahdenperän mukaan tarkoituksenmukainen sellaisissa haastavissa hankkeissa, joissa niihin liittyvä epävarmuus on pääosin eliminoitavissa jo kehitysvaiheessa. Siksi kehitysvaiheen jälkeen voidaan järjestää hintakilpailu ja tehdä kiinteähintainen sopimus.

Menettely on raskas ja sen reiluuskin voi Lahdenperän mukaan epäilyttää.

Early Tenderer Involvement

Aikaisella tarjoajien kuuntelemisella pyritään yhdistämään perinteisen toteutusurakan kilpailu- ja sopimuskäytäntö  urakoitsijoiden  asiantuntijuuden hyödyntämiseen jo tarjousta edeltävässä tilaajan suunnittelussa. Ainakin kaksi urakoitsijaa otetaan mukaan suunnitelmia kommentoimaan. Kun suunnitteluun on näin saatu mukaan kustannusosaamista, niin itse tarjous painottuu hintaan.

Verrattuna ECI-menettelyyn suunnitelmat ovat urakoitsijoiden mukaanottamisen ajankohtana nyt jo selvästi valmiimpia. Suunnitelmien arviointi ja kommentointi ei vaadi vastaavaa työpanosta kuin ECI-prosessiin kuuluva suunnitelmaehdotuksen laatiminen.

Menettelyn käyttökohteita ovat hankkeet, joiden suunnittelun tilaaja haluaa pitää omassa ohjauksessaan, mutta joissa teknisiä ratkaisuja ja yksityiskohtia kehittämällä voidaan parantaa hankkeiden rakennettavuutta ja kustannustehokkuutta.

Novation Contract

Menettelyn ideana on siirtää tilaajan tekemä suunnittelu ja suunnittelusopimukset urakoitsijan vastuulle ja kehitettäväksi. Tavoitteena on yhdistää tilaajan tavoitteiden hyvään toteutumiseen tähtäävä, pitkälti tilaajan ohjaama suunnittelu sekä urakoitsijan tuomalla suunnittelua ja toteutusta koskevalla yhden pisteen vastuulla saavutettava toteutuksen tehokkuus ja riskittömyys.

Alkuvaiheen suunnittelun teettää tilaaja, mutta urakoitsijan valinnan jälkeen suunnittelijan sopimussuhde siirretään urakoitsijalle. Tällä taataan Lahdenperän mukaan tilaajan suunnittelutavoitteiden toteutuminen ja toisaalta jakamaton vastuu suunnittelun ja rakentamisen osalta.

Juridisesti voi olla hankalaa siirtää suunnittelusopimuksia. Siksi Lahdenperän mukaan parempi on, että urakoitsija tekee uudet suunnittelusopimukset. ”Tulos on silti sama.”

Malli on varsin hintapainotteinen ST-urakka. Sitä käytetään Britannian ja Australian lisäksi ainakin Virossa asuntotuotannossa eli tilaaja suunnitteluttaa arkkitehtuurin, mutta muu suunnittelu tulee urakoitsijan kautta. Näin tilaaja pääsee vaikuttamaan tärkeimpään asiaa suunnittelussa.

Bridging Method

Tuotevaatimuksiin perustuva kilpailumalli on käytössä USA:ssa, mutta ei ole yleistynyt kovinkaan nopeasti. Kilpailu käydään hinnalla eli kuka suunnittelee ja tekee halvimmalla vaatimusten mukaisen rakennuksen. Mallin etuna on kevyt tarjousprosessi ja siksi siitä on nyt kiinnostuttu Suomessakin.

Bridging Method -prosessin lähtökohtana on tilaajan tavoitteiden toteutumisen edistäminen keskittymällä tarjouspyyntöön sisältyvässä suunnittelussa vaatimusten kuvaamiseen. Toteutusratkaisujen etsimisessä tukeudutaan urakoitsijan suunnitteluun. Tämä tapahtuu kuitenkin tarjoamisen helppoutta tavoitellen niin, että kilpailuvaiheessa ei vielä vaadita ratkaisujen suunnittelua (muutoin kuin mitä urakoitsija itse tarvitsee tarjouksen hinnoitellakseen), sillä vaatimusmäärittely on pääosin riittävä tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi.

Menettely on tarkoitettu tehostamaan hankkeiden toteutusta sellaisissa kohteissa, joissa vaatimukset ovat pääosin toiminnallisia ja sellaisenaan yksikäsitteisiä, eikä ratkaisutavoilla ole juuri merkitystä tilaajalle tai käyttäjälle, eikä toteutusvaiheessa ole enää erityisiä riskejä.

Innovative Contractor Engagement

Innovatiivinen urakoitsijan mukaansaaminen on malli, jota on käytetty muun muassa metroaseman toiminnallisuuden varmistamiseen.

Menettely kulminoituu ehdottoman luottamuksellisena läpi vietyyn tarjouskilpailuun, jonka on tarkoitus rohkaista tarjouskonsortioita tuomaan uusia, merkittäviä kehitysideoita hankkeeseen ilman pelkoa ideoiden vuotamisesta kilpailijoiden tietoon. Kannusteena toimii myös hyödynnettävien ideoiden korvaus ne tuottaneelle osapuolelle.

Kilpailu toteuttajan valitsemiseksi käydään suunnitteluun nähden hyvin aikaisin, jolloin hankintaa ohjaavat lähinnä toiminnallisuusvaatimukset. Lopullista tarjouspyyntöä laadittaessa noudatetaan erityistä huolellisuutta sen osalta, ettei vaatimuksiin tule kilpailijoiden innovaatioelementtejä.

Tarjouspalkkioita maksetaan hävinneille tarjoajille niiden tuottamien, hankkeessa mahdollisesti hyödynnettävien ainutkertaisten ideoiden perusteella.

Menettelyn käyttökohteena korostuvat haastavat, paljon ratkaisumahdollisuuksia ja kehityspelivaraa omaavat kohteet (esimerkiksi metroasema), joissa voidaan asettaa selkeät toiminnallisuusvaatimukset ja vastaavat mittarit ohjaamaan tarjoussuunnittelua.

Malli on Lahdenperän mukaan raskas.

Partial Price Selection

Osittaisen hinnan valintamenettely korostaa palveluntuottajien vaiheittaista valintaa siten, että sopimuspohjaiseen kehitysvaiheeseen valituilta ehdokkailta edellytetään sekä suunnittelu- että hintatietojen toimittamista valintaa varten
kehitysvaiheen ollessa vielä kesken – siis alustavina tai osittaisina. Kehitysvaiheessa pudotetaan toinen valittu tarjoaja pois ja jatketaan toisen kanssa loppuun.

Kehitysvaiheen aikana tehtävää valintaa varten tuotetun hinnoittelun ei oleteta olevan kaikilta osin ehdokasta sitovaa (vaan lähinnä budjettiarvio). Annetut alustavat hintatiedot ja hintakomponentit muodostavat viitetiedon, jota vasten tilaajan on helppo arvioida lopullista kustannusarviota.

Menettelyä käytetään, kun laaja kilpailullisuus halutaan mukaan hankintaan kehityskatalyytiksi, vaikka hankkeen vaativuus ja epävarmuudet puoltavat viime kädessä yhden yritysryhmän kanssa tehtävää avointa ja läheistä yhteistyötä niin kehitys- kuin toteutusvaiheissa. Suurten, laaja-alaisten hankkeiden kyseessä ollen niiden vaiheittainen toteutus voi myös puoltaa menettelyn käyttöä.

Full Price Selection on menettely, jossa allianssia on tuotu lähemmäksi hintakilpailua.

Menettely kytkee tarjoussuunnittelun ja kokonaishintakriteerin käytön allianssin palveluntuottajien valintaan. Se pyrkii vastaamaan siihen epäilyyn, ettei kehittäminen olisi aina innovatiivista tai hinnoittelu riittävän haastavaa niissä tapauksissa, joissa allianssikonsortion valinta tehdään kyvykkyyttä painottaen ennen suunnittelua. Silti kyse on allianssin käytöstä eli mm. tilaajan ja palveluntuottajien
yhteiseen organisaatioon ja riskien yhteiseen kantamiseen perustuvasta toteutuksesta.

Suomessa käynnistyi kaksi hybridimallikokeilua

Australiassa allianssiurakka kehitettiin väyläurakoihin ja vesilaitosten tekemiseen ja huoltoon. Samasta syystä Suomessa Liikennevirasto on aktiivisin allianssin käyttäjä.

Uusista hybridimalleista on VTT:n Liikenneviraston, Infra ry:n ja yhdeksäntoista kaupungin yhteisessä Petoke-hankkeessa kehitetty kaksi Suomeen soveltuvaa versioita. Niissä allianssista tuttu kehittäminen on otettu täydentämään joko suunnittele ja toteuta –urakkaa tai kokonaisurakkaa. Ensimmäinen on saanut lyhenteen STk ja toinen kKU, missä pieni k tarkoittaa kehittämistä. STk:ssa kehittäminen on oma vaiheensa ja kKUssa kehittäminen tapahtuu osana kilpailua.

”Bridging method esiintyi selvästi STk:n kehittämisen yhtenä lähtökohtana. Toisaalta taas yhteistyössä tehtävä kehitysvaihe ja sen hyödynjako tulevat mukaan selkeästi allianssin suunnalta ja sen kokemusten innoittamana”, Pertti Lahdenperä sanoo.

kKU-mallin taustalla on hänen mukaansa ensisijaisesti se, että uuden hankintalain myötä neuvottelumenettelyn käyttö ei ole enää vastaavalla tavalla säädelty kuin edellisen lain aikaan, joten sitä voidaan käyttää ilman, että tietyt ehdot täyttyvät: siis myös pienissä ja suhteellisen yksinkertaisissa hankkeissa. Näin ollen urakoitsijoiden osaamisen hyödyntäminen tulee mahdolliseksi.

RIL:n tekniikkaryhmän järjestämässä keskustelutilaisuudessa arvioitiin, että näistä australialaisista hybridimalleista kannattaisi käydä toinenkin työpajakierros niiden hyödyntämismahdollisuuksien selvittämiseksi. Lahdenperä kehottaa talonrakentajia pohtimaan asiaa nyt, kun infrapuoli on luonut hyvät pohjat.

Suunnittele, kehitä ja toteuta isoja urakoita STk-mallilla

Ensimmäinen STk-mallilla toteutettava hanke on Destian voittama valtatie 4:n 18 kilometrin mittainen parantamisurakka välillä Kello–Räinänperä.  Se on osa Kemin ja Oulun välistä yli 150 miljoonan euron tienparannushanketta. Destia tekee siitä jo ensimmäistä 16 kilometrin pätkää Oulun kaupungin kohdalla.

Destia on projektijohtaja Risto Lipon mukaan tarjonnut myös Olhava-Kuivaniemi-osuuden. ”Kyseessä on 20 kilometriä puhdasta ohituskaistaa”, hän sanoo.

Talvella tarjottavaksi on tulossa myös Oulujoen ylittävien nelostien siltojen purkaminen ja uudelleenrakentaminen, sillä Destian jo alettua sen kevyen liikenteen väylien laajennustyöt, huomattiin, että 1960-luvulla rakennettujen siltojen kantavuus ei riitäkään nykyisille rekkapainoille.

Kello-Räinänperän hankkeessa kyse on leveäkaistaisesta tiestä, josta puolet tehdään moottoritieksi ja puolet keskikaistaiseksi ohitustieksi. Kesällä käynnistyi STk-toteutusmalliin kuuluva kehitysvaihe. Yksi palaveri, joka koski taitorakenteiden eli lähinnä siltojen tekoa, on jo pidetty tilaajan kanssa.

Tarjouskilpailu oli Lipon mukaan tiukka hintakilpailu tilaajan suunnitelmilla ja tuotevaatimuksilla kolmen tarjoajan kesken. Urakoitsijat antoivat myös yksikköhinnoilla tehdyn muutoshintaluettelon. Se otettiin 10 prosentin osuudella mukaan hintakilpailuun.

STk-malli kevensi tarjoamista

Normaaleissa ST-hankkeissa, jollainen Oulun pätkäkin tietyiltä osin on, tehdään paljon papereita ja suunnitelmia. Nyt annettiin puhdas hinta, Lippo kertoo. Hänen mukaansa laskentavaihe oli siksi tavanomaista helpompi. Laskentavaiheessakin piti tehdä suunnitelmia, jotta hinta voitiin antaa, mutta tarjouspiirustuksia ei tarvinnut vielä tarjousvaiheessa siirtää papereille samalla tavalla kuin normaalissa ST-urakassa.

STk-mallin ideana on, että kehitysvaiheessa urakoitsija ja tilaaja käyvät vielä läpi suunnitelmia. Lipon mukaan urakoitsija voi ehdottaa ratkaisuja, jotka eivät täytä tuotevaatimuksia tai ovat niitä parempia. Niiden hintaa katsotaan elinkaarinäkökulmasta. Jos on riski, että ratkaisu on huonompi elinkaaren kannalta, mutta se kuitenkin kelpaa tilaajalle laadullisesti, urakoitsija hyvittää tämän hinnassa. Joskus ehdotettava ratkaisu voi olla myös elinkaaren kannalta parempi, jolloin tilaaja miettii ottaako sen ja maksaa lisähintaa urakoitsijalle.

Jo kilpailuvaiheessa Kiiminkijoen silta oli rajattu kilpailusta pois. Nyt sen leventämistä pohditaan kehitysvaiheessa. Urakka on Lipon mukaan haastava, koska levennys pitäisi pystyä toteuttamaan niin, että liikennehaitta olisi mahdollisimman vähäinen.

Kello-Räinänperän osuus on selvästi Oulussa nyt rakenteilla olevaa osuutta yksinkertaisempi jo pelkästään huomattavasti pienemmän liikennemäärän ja vähäisempien liittyminen ja siltojen vuoksi.

”Siinä pelkästään rakennetaan tie toisen viereen ja lisäksi tehdään neljä uutta siltaa ja levitetään moottoritien vanhoja siltoja. Miettimistä aiheuttaa lähinnä siltojen perustamistapa”, Lippo sanoo.

Vaikka kehitysvaiheessa on vain kolme virallista kokousta, tekee Destiassa kaksi henkeä koko ajan miettimistyötä tuodakseen ideoita näihin kokouksiin. Kehitysvaiheen päätyttyä syksyllä urakoitsija luovuttaa tilaajalle rakennussuunnitelman.

Destian vahvuus kehitysvaiheessa on se, että sillä omat suunnittelijat eli suunnitteluresurssit eivät tule ongelmaksi. Esimerkiksi Oulun hanketta suunnitellaan sekä Oulussa, Tampereella että Helsingissä.

Lippo pitää hyvänä, ettei uuden toteutusmuodon ensimmäisessä kokeilussa ole liian paljon muuttuvia osia.

Kolme STk-hanketta tarjousvaiheessa

STk-mallia käytetään myös valtie 4:lla Kirri-Tikkakoski –hankkeessa, ja Turun kehätien eli E18-tien Kausela–Kirismäki-osuuden parantamisessa sekä Nurmijärven Klaukkalan ohikulkutien rakentamisessa. Kaikista on touko-kesäkuussa jätetty hankintailmoitus.

Tarjoukset pyydetään rajoitetulta tarjoajajoukolta Liikenneviraston suunnitelmilla ja hinta ratkaisee sen, mikä tarjoaja pääsee kehitysvaiheeseen jatkamaan tilaajan kanssa suunnittelua. Kehitysvaiheessa tapahtuvat suunnitelmat korvataan tarjouksessa annettujen yksikköhintojen pohjalta ainakin Kirri-Tikkakoski -hankkeessa. Muissa puhutaan säästöjen ja kehittämishyötyjen jakamisesta.

Ensimmäiset kommentit STk-mallista ovat, että se toimii, jos kehitysvaiheessa luodaan aito mahdollisuus tehdä innovatiivisia ratkaisuja.

Kaksiportainen kehittämismalli kKU pieniin kokonaishintaurakoihin

Muutaman miljoonan euron hankkeisiin on kehitetty kehitysmenettelyyn perustuva kokonaisurakka kKU. Se toki sopii Lahdenperän mukaan isompiinkin hankkeisiin, mutta olennaista on, että tarjousprosessi ei ole niin raskas kuin STk-mallissa.

Tarjousvaihe on kaksiportainen. Ensimmäisessä vaiheessa urakoitsija hakee parannuksia tilaajan sen hetkiseen suunnitelmaratkaisuun ja kommentoi suunnitelma-asiakirjoja. Tilaaja arvioi ehdotukset, ja jos ehdotuksista löytyy toteuttamiskelpoisia ideoita, kehitetään suunnitelmia niiden pohjalta ja järjestetään toinen tarjouskilpailu. Pelkkä hinta ei ratkaise, vaan idean esittäjä saa laatupisteitä, millä Lahdenperän mukaan kannustetaan ideointia.

Ensimmäisenä tällä mallilla toteutetaan meluseinä Helsingin Sepänmäessä ja pienehkö silta Tampereelle.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Hybridimalleissa panostetaan allianssista tuttuun kehitysvaiheeseen – Destia kehittää Oulun STk-mallissa siltaratkaisuja”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat