Talous Uutiset Heikki Arola / HS Ei kommentteja

Isot yritykset valtasivat tuulivoimabisneksen ja keräävät satojen miljoonien eurojen tuet – pienille yhtiöille jäi vain murusia

Tuulivoimatukia on maksettu valtion budjetista yhteensä 629 miljoonaa euroa.

Tanskalainen Vestas on toimittanut noin puolet kaikista Suomen nykyisistä tuulivoimaloista. Vestasin suurimpien tuulivoimaloiden koon voi hahmottaa kuvasta, jossa asentaja näkyy pienenä laitteen keskellä. Merialueille suunnitellun voimalan torni nousee 220 metriin, mutta lähes yhtä suuria voimaloita voidaan pystyttää myös maa-alueille. Kuva: CPEN1/ZOB;/Cover Images/MVphotos

Tuulivoimatukia on maksettu valtion budjetista yhteensä 629 miljoonaa euroa. S-ryhmän ja St1:n Tuuliwatti on saanut siitä lähes kolmanneksen.

Tuulivoimasta ei tullutkaan maaseudun viljelijöiden ja paikallisten pienyrittäjien mukavaa sivubisnestä, osoittavat tuoreet tilastot.

Tuulivoiman omistus on varsin keskittynyttä.

Leijonanosan nopeaan tahtiin rakennetusta tuulivoimasta omistavat isot yritykset. Niille satavat siten myös veronmaksajien pussista lähtevät, vuositasolla satoihin miljooniin euroihin nousevat tuet.

Alan teollisuutta edustavan Suomen Tuulivoimayhdistyksen tilastot kertovat, että viime vuoden loppuun mennessä Suomeen oli noussut 700 tuulivoimalaa, joiden yhteinen tuotantoteho on noin 2 300 megawattia.

Tämä oli myös tavoite, kun Matti Vanhasen (kesk) johtama hallitus päätti vuonna 2010 veronmaksajien tukimuodosta, jota kutsuttiin syöttötariffiksi. Sitä alettiin maksaa vuonna 2012.

Tänä vuonna ei valmistu voimaloita

Tuulivoiman vilkkain rakentamisvuosi oli 2016, jolloin maahan nousi 182 tuulivoimalaa. Viime vuonna valmistui 153 voimalaa.

Tänä vuonna ei valmistu yhtään voimalaa. Tuulivoimalarakentaminen on joutunut tauolle, kun syöttötariffitukeen oikeuttava kiintiö tuli täyteen.

Alalla toivotaan, että uusi huutokauppaan perustuva tukia kilpailuttava menetelmä käynnistäisi rakentamisen jälleen ensi vuonna. Nyt suunnittelijat ja rakentajat ovat vailla töitä.

Tuuliwatti on suurin tekijä

Kuudessa vuodessa on saatu aikaan tuulivoimakanta, jota luonnehtii sana keskittyneisyys. Tuulivoimalat ovat keskittyneet muutamalle suurelle omistajalle ja alueelle, ja yksittäiset voimalat ja tuulipuistot ovat kasvattaneet kokoaan vuosi vuodelta.

Selvästi suurin tekijä alalla on Tuuliwatti, jonka hallussa oli viime vuoden lopulla tuulivoimaloista lähes neljäsosa, eli 23 prosenttia. Kuusi suurinta yritystä omistaa tuulivoimaloista kaksi kolmasosaa, yhteensä 66 prosenttia.

Tuulivoiman vilkkain rakentamisvuosi oli 2016.

Tuuliwatin omistajat ovat 50 prosentin tasaosuuksin kauppaketju S-ryhmä ja energiayhtiö St1.

”Tuuliwatin kautta yli kaksi miljoonaa suomalaista [S-ryhmäläistä] omistaa kotimaista tuulivoimaa ja hyötyy siitä. Rahat kiertyvät kansantalouden hyväksi”, sanoo Tuuliwatin toimitusjohtaja Jari Suominen.

Toiseksi suurin tuuliomistaja on pörssissä noteeratun Taalerin pääomarahastot, ja seuraaviksi suurimmat EPV Tuulivoima, Suomen Hyötytuuli, wpd Finland ja Allianz.

Tukea on maksettu yli 600 miljoonaa

Tuuliwatin tapaan EPV Tuulivoima ja Hyötytuuli ovat niin sanottuja Mankala-yhtiöitä, jotka tekevät sähköä omakustannushintaan omistajayhtiöilleen. EPV:n ja Hyötytuulen taustalla on isoja kunnallisia energiayhtiöitä.

Koska tukea maksetaan tuotannon mukaan, isot tekijät saavat myös suurimmat tuet. Kaikkiaan tukia on kuuden vuoden aikana maksettu valtion budjetista 629 miljoonaa euroa. Siitä Tuuliwatti on saanut lähes kolmanneksen, 207 miljoonaa euroa.

EPV Tuulivoiman tuki on tähän mennessä 41 miljoonaa euroa ja Suomen Hyötytuulen 27 miljoonaa.

”Me olimme edelläkävijöitä”

Tuulivoimayhtiöt ovat tukien nauttimisessa vasta taipaleensa alussa. Syöttötariffilaissa säädettiin, että tuotantotukea maksetaan vielä koko ensi vuosikymmenen ajan. Mikäli sähkön markkinahinta pysyttelee suunnilleen nykytasolla, nyt rakennetut tuulivoimalat keräävät veronmaksajien tukea yhteensä noin kolme miljardia euroa runsaan kymmenen vuoden aikana.

Koska tukea maksetaan tuotannon mukaan, isot tekijät saavat myös suurimmat tuet.

Tuuliwatin Suominen sanoo yhtiönsä etumatkan muihin nähden johtuvan siitä, että Tuuliwatti oli aikaisin liikkeellä.

”Me olimme edelläkävijöitä, ja meitä on suosinut se, että tuulivoiman tuotantokustannukset ovat laskeneet hurjasti. Alan kehitys on ollut raisua. Uusimpien voimaloiden tuottaman sähkön määrä on parissa vuodessa kaksinkertaistunut vanhempiin malleihin nähden.”

Tuulivoimalasta saadaan toisin sanoen paljon aiempaa enemmän irti, mikä johtuu kolmesta asiasta. Tornikorkeutta on tullut reilusti lisää ja siipien halkaisija eli pyyhkäisypinta-ala on suurentunut. Myös voimaloiden käyttöikä on noussut. Tuulivoimala voi parhaimmillaan toimia 30 vuotta.

Pääomavetoinen ala

Tuotannon keskittyminen isoihin yksiköihin ja yhtiöihin johtuu Suomisen mukaan siitä, että ala on pääomavetoista. ”Polttoaine” eli tuuli on ilmaista, ja tuulivoimala pystyy toimimaan lähes automaattisesti ilman työvoimaa. Paljon rahaa menee rakentamiseen ja jonkin verran huoltoon ja kunnossapitoon.

Voimalan tuotantokustannuksista noin 40 prosenttia on rahoituskustannuksia. Isot ja vakaat toimijat saavat lainarahaa edullisesti ja pystyvät näin toimimaan pienempiä halvemmalla.

Isoilla toimijoilla on lisäksi suuret hankesalkut, joissa on useita eri vaiheissa olevia voimalahankkeita. Jos jokin hanke tyssää esimerkiksi kaavoitusongelmiin, lähdetään kehittämään toista hanketta. Pienillä toimijoilla ei ole tällaiseen mahdollisuuksia.

Alueellisestikin tuulivoima on keskittynyt. Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsee 42 prosenttia Suomen tuulivoimasta. Pohjanmaan Kristiinankaupungin Metsälässä on maan suurin tuulipuisto 34 voimalalla. Kunnista eniten tuulivoimaloita on Kalajoella, 64 kappaletta.

Pohjanmaalla kunnat suhtautuvat yleensä tuulivoimaan suopeasti, mutta muualla, erityisesti Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa tuulivoimalla on jo vakiintunut vastarinta. Mökkeilijät, vakinaiset asukkaat ja matkailu- ja luontoväki eivät katso tuulivoimaa suopeasti.

Pyhäranta julistautui tuulivoimavapaaksi

Vastarinta on järjestäytynyt Tuulivoima-kansalaisyhdistyksen riveihin.

Itä-Suomessa puolustusvoimat vastustaa usein tutkatoimintaa häiritsevien voimaloiden rakentamista, mutta myös asukkaiden vastustus kasvaa. Siellä isoista hankkeista toteutuksessa on vain Leppävirran puisto.

Tuulivoimasta voi tulla ongelma myös poliittisesti. Poriin suunniteltu suuri Ahlaisten puisto sai Ylen mukaan niukan enemmistön sosiaalidemokraateista taakseen vasta, kun puolueen puheenjohtaja Antti Rinne otti yhteyttä ryhmäjohtoon. Rinteen mielestä demareiden pitää tukea tuulivoimaa, koska siitä on puoluekokouksen päätös.

Voimalan tuotantokustannuksista noin 40 prosenttia on rahoituskustannuksia.

Porin eteläpuolella sijaitseva Pyhäranta on julistautunut Suomen ensimmäiseksi tuulivoimavapaaksi kunnaksi ja vaatii varausten poistamista maakuntakaavasta.

Kritiikkiä on tullut myös ulkomaisten yritysten suuresta osuudesta. Tuulivoimayhdistys korostaa mielellään, että 70 prosenttia voimaloista on suomalaisessa omistuksessa, joten vain vajaa kolmannes tuotantotuesta menee ulkomaille, lähinnä saksalaisille yrityksille.

Nykyisen 700 voimalan rakentamiseen on investoitu noin viisi miljardia euroa. Siitä kiertyy tuotantotukina takaisin yhtiöille noin kolme miljardia, eli yli puolet.

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia