1960-luvun Suomen suurimman taloyhtiön putkiremontti alkoi Helsingin Munkkivuoressa – urakka kestää monta vuotta

Lähes viidensadan asunnon taloyhtiössä Helsingin Munkkivuoressa asukkaiden täytyy varautua siihen, että putkiremontti kestää monta vuotta.

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Mikko Horko katsoo omaa auki revittyä kylpyhuonettaan. Etualalla rakennusurakan projektipäällikkö Kim Malmgren. Kuva: Emilia Anundi / HS)

Putkiremontti on aina suuri mullistus ihmisen elämässä. Aivan erityinen mullistus on, jos remontin kohteeksi osuu jättimäinen taloyhtiö.

Kun asunto-osakeyhtiö Ulvilantie 29 vuonna 1957 perustettiin Helsingin Munkkivuoreen, syntyi sen ajan suurin aravalainoitettu taloyhtiö. Asuntokompleksi valmistui vuonna 1961. Kymmenen kerrostalon, 475 asunnon ja nykyisin noin 700 asukkaan pienoiskylä on niin laaja, että Helsingin taksinkuljettajat tuskastuvat, kun jollekin sen kymmenistä ovista soitetaan kyyti.

Putkiston elinikä asuinrakennuksissa on noin 50 vuotta, ja 1960-luvun alun Suomen suurimman aravayhtiön ensimmäinen linjasaneeraus tuli väistämättä eteen loppuvuodesta 2017.

Putkien lisäksi Ulvilantiellä saneerataan nyt sähkö- ja dataverkkoa. Lisäksi kaikki kylpyhuoneet avataan ja peruskorjataan, sokkelit vesieristetään sekä tehdään mittavia pihatöitä, joten puuhaa riittää.

”Yhtiön tapa viestiä asukkaille oli tärkeä”

Suuren työn remontin onnistumisen eteen on paiskinut taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Mikko Horko, jonka omakin asunto on tällä hetkellä myllerryksen kourissa.

Horko kertoo, että projekti aloitettiin jo vuonna 2014 kilpailuttamalla hankesuunnittelun tekijöitä. Varsinainen toteutussuunnittelu alkoi vuonna 2015. Lopulta vuonna 2017 kilpailutettiin urakoitsija ja päädyttiin rakennusyhtiö Peabiin.

”Yksi syy oli tietysti hinta. Lisäksi valinnassa painoi se, että isolla, hyvämaineisella rakennusyhtiöllä on paukkuja ja kokemusta saattaa tällainen urakka maaliin. Myös yhtiön tapa viestiä asukkaille oli tärkeä.”

Työmaakopin seinällä on kymmentaloisen yhtiön kartta. Kuva: Emilia Anundi / HS)

Urakan kokonaisbudjetti on noin 24 miljoonaa euroa. Linjasaneerauksissa suuntaa antava nyrkkisääntö on, että hinnaksi tulee noin tuhat euroa neliömetriltä.

Horkon mukaan taloyhtiön yhtiökokousten osallistujamäärissä oli selkeä piikki ennen urakan alkamista. Monet halusivat kertoa omia näkemyksiään remontin toteutustavasta. Keskustelu oli puheenjohtajan mukaan rakentavaa, mutta mielipide-eroja tietysti tuli ilmi.

Muun muassa erityistoiveet kylpyhuonekalusteista, aikataulu- ja tiedotuskysymykset sekä esimerkiksi rakkaiden pihapuiden säilyminen ja seinustojen villiviiniköynnökset ovat mietityttäneet asukkaita. Jotkut talon asukeista ovat asuneet Ulvilantie 29:ssä sen rakentamisesta asti.

Kaksi ryhmää suorittaa remontteja porrastetusti

Ulvilantiellä putkiremontti tehdään perinteisellä menetelmällä eli kylpyhuoneet avataan ja putket vaihdetaan uusiin. Käytännössä saneeraus aiotaan toteuttaa siten, että kaksi ryhmää suorittaa remontteja porrastetusti eri rapuissa. Suunnitelman mukaan asukkaat joutuvat olemaan pois omasta asunnostaan kymmenen viikon ajan.

Jo ensimmäisten talojen kohdalla aikataulut kuitenkin venyivät jopa kahdella viikolla joidenkin asukkaiden kohdalla.

Lisäksi esimerkiksi yllättävät vesikatkot ovat Horkon mukaan piinanneet yhtiön asukkaita. Vesikatko on äärimmäisen ikävä yllätys esimerkiksi silloin, kun pyykkikone on käynnissä.

Peab kertoo tiedottavansa vesikatkoista aina vähintään kaksi päivää aiemmin, mutta katkoja saattaa ilmetä myös muissa taloissa kuin niissä, joissa remonttia tehdään.

”Putkiremontit eivät koskaan mene aivan kuin elokuvissa. Varsinkin tällaisessa vanhassa talossa, jossa kaikki piirustukset eivät ole ajan tasalla, yllätyksiä voi tulla”, sanoo taloyhtiön projektipäälliköksi palkkaama Kim Malmgren.

”Koskaan ei kannata odottaa liikoja, vaikka ammattilaisten suunnitelmat osuvatkin usein hyvin lähelle todellista aikataulua.”

Tiettävästi näin mittavia putkiremontteja ei ole Suomessa montaa tehty.

”Halpoja putkiremontteja ei ole olemassa”

Malmgren kertoo yli sadan linjasaneerauksen kokemuksella, että liian usein ihmiset katsovat urakoitsijaa kuin ”merirosvoja ryöstöretkellä”. Hän vakuuttaa, että parhaaseen mahdolliseen tulokseen pyritään aina.

Kim Malmgren tutkii putkia taskulampun kanssa. (Kuva: Emilia Anundi / HS)

Malmgrenin mukaan laajoissa saneerauksissa on tärkeintä, että tilaajan ja urakoitsijan välinen yhteistyö toimii.

”Kilpailutukset, suunnittelut ja kaikki vaiheet pitää tehdä hyvin. Halpoja putkiremontteja ei ole edes olemassa. Ja jos ottaa halvimman, voi edessä olla katastrofi.”

Peabin edustaja, yksikönjohtaja Juha Paavilainen sanoo, että Ulvilantien projekti on jopa isolle rakennusyhtiölle epätavallinen.

”Onhan tämä kokoluokaltaan aivan poikkeuksellinen. Kun ihmisiä on paljon, on paljon muuttujia.”

Viestinnällä iso merkitys onnistumisessa

Paavilainen kertoo, että Peab on panostanut etenkin viestintään. Peabilla on töissä Ulvilantien projektia varten neljä asiakaspalvelijaa, jotka auttavat ihmisiä pysymään kärryillä urakan etenemisestä.

”Viestintä on olennainen osa onnistunutta asiakaskokemusta.”

Paavilainen toteaa myös, että ihmisten yksityisyydestä on syytä pitää hyvää huolta. On oltava varma, ettei asukkailla ole pääsyä toistensa asuntoihin. Lisäksi turvallisuus on tärkeää.

”Täytyy pitää huoli, ettei esimerkiksi yön pikkutunneilla kukaan kotiin palaava putoa kuoppaan.”

”Kaikki kannattaa avoimesti kilpailuttaa”

Puheenjohtaja Horkolla on muutama vinkki siihen, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun suurta linjasaneerausta tilataan.

”Kaikki kannattaa avoimesti kilpailuttaa. Vaikka joku tuntisikin jonkun luotettavan tyypin, kannattaa silti kilpailuttaa. Niin ei tule turhaa sanomista, että hallitus sopii asioita keskenään”, Horko sanoo.

Lisäksi hän korostaa hyvän rakennusyhtiön tärkeyttä. Kokeneet tekijät takaavat sen, että yllätysten määrä pysyy minimissä. Myös Horko puhuu onnistuneen tiedotuksen roolista.

”Jos ihmiset eivät saa tietoa, aiheutuu harmitusta. Meillä esimerkiksi jaetaan internetissä tietoa remontin kulusta, mutta pitää muistaa myös paperiset tiedotteet – esimerkiksi kaikilla iäkkäillä ei ole internetiä”, Horko kertoo.

”Viestinnässä on kyllä aina varaa parantaa.”

Valmista pitäisi olla 2020

Lisäksi Horko kiittelee sitä, että hänellä on ollut apunaan aktiivinen hallitus, jossa on monenlaista osaamista. Hänkin mainitsee yhteistyön merkityksen. Horkon mukaan keskustelu myös urakoitsijan suuntaan on sujunut hyvin.

”Oli kyseessä isä ja poika pakulla tai miljardiluokan pörssiyhtiö, yhteistyö on tärkeintä.”

Vaikka remontti Ulvilantiellä eteneekin nyt hyvää tahtia, ei loppu ole vielä näkyvissä.

Suunnitelman mukaan työmaan loppupäivämäärä on 29. toukokuuta. Vuonna 2020. Ja kaikenlaista voi sattua.

Keskustelu artikkelista: 7 kommenttia

  • Vain kaksi ryhmää eri rapuissa, no ei ole eestin pojilla kiireitä.

    Vastaa
  • Erkki Anttila

    Jos lisätään tuplamäärä tekijöitä, niin projekti lyhenee puolella. jos lisätään 4 x tekijöitä, niin projekti valmistuu 1/4-ajasta. tätä opetin TTKK:ssa 1988-2003.

    Jos tehdään kahta vuoroa, niin valmistumisaika puolittuu edellisestä. Siis voidaan päästä 1/8-osa aikaan jos halutaan. Vaatii aivoja.

    Vastaa
  • Vuorotyö ei kannata (Fira), ei voida olla kyllä vakuuttuneita siitäkään, että ryhmäkorjaushankekaan, koska kohde olisi voitu kilpailuttaa joka rakennuksen osalta, mikä antaa paljon enemmän mahdollisuuksia kuin Peab. Siinä tapauksessa, että jokaista yhtiötä korjataan samaan aikaan, tämä ryhmäkorjaushankkeen malli olisi voinut sopia, rakentaja työskentelee tipoittain, siitä ei ole mitään hyötyä.

    Ehkä olisi ollut järkevämpää ryhmittää rakennukset tyyppinsä mukaan ja tehdä vaihtoehtosuunnittelu tyypeittäin ja valita se suunnittelija, jonka vaihtoehdon urakoitsija kelpuuttaa edullisimpana kuhunkin tyyppiin. Urakoitsijoita voi kilpailuttaa sitten laajemminkin näillä rakennuksittain yksilöidyillä suunnitelmilla eli ei kannata päästää yhden hinnoittelijan näkemystä vallalle, kuten tässä. Tällaisessa köntässä myös virheet toistetaan joka kohteessa, varsinkin, kun uusitaan talotekniikka, missä on mahdollista pyrkiä elinkaarisäästöihin. Pohjasta näkyy, että siellä on piste- ja lamellitaloja, missä ovat aivan eri ratkaisut ja tekijät, sitten se on kallion päällä tn….

    Vastaa
  • Erkki Anttila on opettanut tuon asian päin persettä. Hänen mukaansa porukkaa lisäämällä rajattomasti rakennusaika lyhenee samassa suhteessa. Huvittavaa……

    Vastaa
  • Eikös kyseessä ollut artikkelin mukaan yksi yhtiö? Eli kyseessä ei ole ryhmäkorjaushanke.

    Urakkamuodosta ei ollut mainintaa, joka olisi ollut mielenkiintoista tietää. Jos perinteinen kokonaishinta, toivottavasti (taloyhtiön kannalta) suunnitelmat oli laadittu hyvin, niin ei tule 475 kertoimella lisätyölaskua ja toivottavasti urakkalaskijat ovat laskeneet kaikki mukaan. 50€ unohdus kylppäriä kohti tekee kivan loven katteeseen….

    Vastaa
    • Ryhmäkorjaushanke määritellään usean kiinteistön hankkeeksi ja Peab toimii yleensä KVR rakentajana, mutta nämä ovat sivuseikkoja. Rakennusalaa koskevia mielipiteitäkin on korjattava yhtenään, joten miksei rakennuksiakin, cest la vie. Urakkalaskija on laskenut vain Peabin näkemyksen, mikä voi tulla todella kalliiksi seuraavien vuosikymmenten aikana. Lisäksi on käytetty yhtiöiden rahastuksesta syytettyä isännöitsijöiden edunvalvojaa lähellä olevaa suunnittelijaa, joka ei paljoa vertaile ehdotuksia. Maalämpöön olisi ollut kannattavinta siirtyä, mitä ilmeisimmin.

      Vastaa
  • Laitetaanvähänimeäalle

    Kyseessä on täysin ryhmäkorjaushankkeen mallinen huijaus, missä ala vain keskittyy, sivu- ja aliurakointi kärsii. Tilanne on sama maataloudessa, tuottaja syö keskusliikkeen kädestä. Urakoitsija vain maksaa verot kymmenkertaisina verrattuna viljelijään, eikä valtio osta tukiaistraktoria.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia