Tältä näyttää nollakuitu kaivurin kauhassa, kun sitä on juuri nostettu pohjasta. Kuva: Ramboll

Vedenalainen töhnä turmelee Tampereelle suunniteltua uutta kaupungin­osaa – ”Siinä kohtaa järvi ei ole järvi”

Nollakuitua on 1,5 miljoonaa kuutiota eli noin neljäntoista Eduskuntatalon verran.

Kirjoittaja(t) Jukka Harju / HS

Tampereen kaupungilla on iso, kallis ja haiseva vedenalainen ongelma: neljäntoista Eduskuntatalon verran töhnää Näsijärven pohjassa.

Ongelmaksi töhnän tekee se, että samalle Näsijärven ranta-alueelle on tarkoitus ensi vuosikymmenen aikana tulla kokonaan uusi, Hervannan kokoinen asuinalue eli Hiedanranta.

Järvenpohja on täynnä mönjää, jota kutsutaan nollakuiduksi. Sitä on puolitoista miljoonaa kuutiota.

Nollakuidun massastabilointikoe Hiedanrannassa. Kuva: Ramboll

Nollakuitu on muisto kaupungin puunjalostusteollisuudesta ja menneiden vuosikymmenten väljemmästä suhtautumisesta teollisuuden jätteisiin.

”Nollakuitua on joka paikassa, missä sellunkeittoa on harrastettu viimeisen sadan vuoden aikana”, sanoo hankekehitysjohtaja Reijo Väliharju Tampereen kaupungilta.

”Siinä kohdassa järvi ei ole järvi”

Sellutehdas ehti toimia Lielahdessa kymmeniä vuosia ja päästää nollakuitua järveen niin, että sitä on siellä edelleen pohjassa paikoin useiden metrien kerros. Sellunkeitto loppui 1980-luvulla.

”Siinä kohdassa järvi ei ole järvi. Nollakuitu näkyy matalan veden aikaan, se haisee pahalta, eikä sellaisessa lietteessä voi veneillä eikä uida”, Väliharju sanoo.

Talvella alueen vesi ei jäädy samoin kuin normaali järvi, vaan nollakuidun takia jääpeite on heikompi ja vaarallisempi.

Juuri näille rannoille Tampere aikoo kasvaa, sillä niille on kaavoitettu 25 000 asukkaan Hiedanrannan kaupunginosa.

Sitä ennen nollakuidulle on tehtävä jotain, pohjaan se ei voi jäädä. Ongelmaa on pohdittu jo vuosia, ja monenlaista ratkaisuja tutkittu.

”Nyt kun alue on siirtynyt kaupungin omistukseen, olemme lähteneet isosti hankkeeseen, jossa järvi palautettaisiin järveksi. Mutta ei meillä ole vielä tietoa tai ratkaisua, millä tekniikalla se tehtäisiin”, Väliharju sanoo.

Hiedanrannan jättihanke

Hiedanrannasta on määrä tulla iso uusi kaupunginosa 25 000 ihmiselle Länsi-Tampereelle, osin Näsijärven rantaan. Sen läpi kulkisi aikanaan ratikka.

Hiedanrantaan suunnitellaan myös mittavia maantäyttöalueita Paasikiventien varteen, niille rakennettaisiin kerrostaloja. Asiassa odotetaan yhä lainvoimaista ratkaisua.

Alueella on entinen tehdasalue ja Lielahden kartano, joista tulee uuden alueen keskuspaikkoja.

Alueen ympäristövastuut siirtyivät kaupungille, kun se osti alueen Metsä Boardilta vuonna 2014.

”Kyse on euromääräisesti tosi isosta hankkeesta, kun nollakuitu pitäisi ottaa sieltä pohjasta, jossa sitä on 35 hehtaarin alueella 1,5 miljoonaa kuutiota. Ison määrän vuoksi me yritämme nyt löytää mahdollisimman kustannustehokasta ratkaisua.”

”Edessä on vielä iso lupaprosessi”

Nollakuitu haisee pahalta, mutta ei ole myrkyllistä. Se sisältää puuta ja puukuitua. Tyynellä kesäkelillä saattaa nähdä, kun kuidusta purkautuu veden pintaan kaasukuplia. Kuplat kertovat nollakuidun mätänemisestä muun muassa metaanikaasuksi.

Nyt näkyvin nollakuidusta muistuttava asia lahdella on lautalla seisova kaivuri, jolla on tehty koeruoppauksia.

Yritykset ja yliopistot ovat pohtineet ongelman ratkaisemiseksi monia vaihtoehtoja. Yksi on nollakuidun stabilointi pohjaan sementillä tai puutuhkalla, jolloin pohjasta tulisi kiinteä, tai sitten aines kauhottaisiin erillisten louhepatojen sisään ja stabiloitaisiin niihin.

”Jos se koko määrä massastabiloitaisiin ja tehtäisiin louhepenkereet, se voisi maksaa 90–100 miljoonaa euroa. Siksi haemme nyt muita, mahdollisesti halvempia ratkaisujakin. Sitäkään ei tiedä, olisiko tämä satoja vuosia kestävä ratkaisu ja muutenkin ympäristön kannalta hyväksyttävä”, Väliharju sanoo.

On myös pohdittu biokaasun tekemistä kuidusta. Yksi mahdollisuus on nostaa se maalle ja kompostoida, jolloin siitä saataisiin lannoitetta tai kasvualustaa. Mutta halpaa sekään ei ole, ja se vaatisi laajat alueet.

Marraskuun lopulla Tampereella järjestetään seminaari, jossa yritykset esittelevät ratkaisujaan ongelmaan. Missään tapauksessa aivan heti toimeen ei päästä, vaikka keino löytyisikin.

”Jos jokin polku osoittautuu teknistaloudellisesti järkeväksi, edessä on vielä iso lupaprosessi. Se vaatisi todennäköisesti yvan eli ympäristövaikutusten arviointiprosessin ja ympäristöluvan. Kuluisi vähintään kolme vuotta, vaikka jo nyt tiedettäisiin, mitä tehdään.”

Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa

2 vastausta artikkeliin “Vedenalainen töhnä turmelee Tampereelle suunniteltua uutta kaupungin­osaa – ”Siinä kohtaa järvi ei ole järvi””

  1. Pohjan massa poistetaan imuruoppaamalla, siivilöidään ja kompostoidaan. Ainoa kestävä ratkaisu.

  2. Kysymyksessä on puuta ja puukuitua. Eli imuruopataan se järvestä, lingotaan kuivaksi (vertaa jätevesilietteen linkous) ja viedään se poltettavaksi esim. Tarastenjärven jätteenpolttolaitokseen, jossa siitä saadaan sähköä ja lämpöä.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi