Kokeile kuukausi maksutta

Qatarissa on liian kuuma jalkapalloilijoille, mutta ei stadionien rakentajille: 60 tunnin työviikko puurretaan jopa 40 asteen helteessä

Qatar on ottanut vasta painostuksen jälkeen käyttöön 60-tuntisen työviikon. Työläisiä riistetään vakavasti edelleen.

Qatar on ottanut vasta painostuksen jälkeen käyttöön 60-tuntisen työviikon. Työläisiä riistetään vakavasti edelleen.

Jalkapalloilija Riku Riski ilmoitti jättävänsä maajoukkueen harjoitusleirin Qatarissa väliin eettisistä syistä, HS kertoi tiistaina.

Riski ei täsmentänyt syitä, mutta Qatarissa on monenlaisia ihmisoikeusongelmia, jotka vuoden 2022 jalkapallon MM-kisat ovat tuoneet valoon.

Suoraan kisajärjestelyihin liittyy siirtotyöläisten kohtelu.

Toisin sanoen Qatarin ilmasto on liian kuuma jalkapalloilijoille, mutta ei heidän stadioneidensa rakentajille. Ensimmäistä kertaa kisojen historiassa pelit pelataan talvella marras-joulukuussa eikä kesä-heinäkuussa kuten yleensä. Kesäkuukausina Qatarissa olisi liian kuuma 90 minuutin peliin.

Kisapaikkoja rakentavia työläisiä aikataulumuutos ei helpota. Heidän työpäivänsä kestää kymmenen tuntia.

Työläiset rakentavat kisoja vähintään 60 tuntia viikossa – ja tämäkin on edistystä, joka on saatu viime vuosien painostuksen ansiota.

Kesäkuukausien aikana keskilämpötila kohoaa Qatarissa jopa 50 asteeseen. Kukaan ei mielellään liiku ulkona ennen iltapäivää, jos ei ole pakko.

Vierastyöläisiä tämä ei koske. Nykyinen lainsäädäntö kieltää ulkotyöt kello 11.30 ja 15 välisenä aikana kesäkuun puolivälistä elokuun loppuun.

Helle ei kuitenkaan katso kelloa. Lämpötila ylittää säännöllisesti vaaralliset lukemat muinakin aikoina, ja työpäivät ovat pitkiä ja vapaata vähän jos lainkaan.

Vuonna 2013 Qatarin virallistenkin tilastojen mukaan rakennustöissä kuoli 520 työläistä, ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch kertoo. 385 tapauksessa eli 74 prosentissa kuolinsyy oli epäselvä.

Vuonna 2014 julkaistun selvityksen mukaan sydänkohtausten määrä työläisten kuolinsyissä oli ”silmiinpistävän korkea”. Sydänkohtaus on kuolinsyyksi epämääräinen eikä siis paljasta esimerkiksi ylirasitusta tai lämpöhalvausta.

Qatar ei ole viime vuosina julkaissut tietoja siirtotyöläisten kuolinsyistä ihmisoikeusjärjestöjen pyynnöistä huolimatta.

Varsinainen syy työläisten kohteluun ei toki ole helle, vaan räikeä elintasoero ja siirtotyöläisiin kohdistuva rasismi. Qatar on upporikas öljyvaltio, ja Bangladeshista, Pakistanista ja Nepalista tulevien työläisten on pakko suostua sietämättömiin työoloihin.

Persianlahden arabimaiden tapaan Qatar on täysin riippuvainen siirtotyövoimasta. Jopa 95 prosenttia työntekijöistä on ulkomaalaisia, ja rakennustyöläisiä heistä on noin 40 prosenttia eli 800 000.

Työnantajien sponsorijärjestelmä eli kafala kääntää riippuvuuden päälaelleen. Se asettaa siirtotyöläiset täysin työnantajansa armoille – jopa päästäkseen takaisin kotiin työläinen on tarvinnut maastapoistumisluvan.

Syyskuussa 2018 Qatarin emiiri ilmoitti, että maastapoistumislupa lakkautetaan useimmilta työläisiltä.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty huomauttaa, että kafala-järjestelmää se ei lakkauta. ”Maastapoistumislupa on vain yksi osa Qatarin pahamaineista sponsorijärjestelmää”, Amnesty sanoi.

Työläinen ei esimerkiksi voi vaihtaa työpaikkaa ilman ”sponsorinsa” lupaa. Työsopimukset saattavat olla jopa viiden vuoden pituisia, eikä huonosta sopimuksesta pääse eroon.

Työnantaja myös usein ottaa työntekijän omaisuutta ”pantiksi” tai pitää tätä velkavankeudessa.

Kafala koskee myös siedettävämmissä oloissa työskenteleviä, esimerkiksi kotiapulaisia ja autonkuljettajia.

Qatarin hallitsija, emiiri Sheikh Tamim bin Hamad Al Thani on luvannut kumota myös työpaikan vaihtamiskiellon.

Ovatko kisajärjestelyt aiheuttaneet suoraan ongelmia?

Ainakin stadionien rakentamiseen liittyy valtavia infrastruktuurihankkeita, joita ilman kisoja ei voisi pitää. Esimerkiksi 20 kilometrin päässä Dohasta sijaitsevaan Lusailiin on pitänyt rakentaa metro.

Lusailin stadion on kisojen päänäyttämö, jossa on määrä potkaista avauspotku 21. marraskuuta ja pelata loppuottelu 18. joulukuuta 2022.

Lusailin infrastruktuurihankkeissa on jätetty palkkoja maksamatta jopa kuukausiksi, ihmisoikeusjärjestö Amnesty kertoo.

Peräti 86 000-paikkaisen Lusailin stadionin urakoitsija on kiinalainen, ja sen on suunnitellut britannialainen arkkitehtitoimisto Foster + Partners.

Kansainvälinen painostus on tuottanut Qatarissa tuloksia. Uudistukset ovat kuitenkin hitaita ja konkretisoivat sitä, kuinka epäinhimillisissä oloissa työläisiä on voinut pitää vailla mitään seurauksia.

Vuonna 2017 Qatar sääti ensimmäisen työlakinsa, joka sääti kymmentuntisen työpäivän ja kuusipäiväisen työviikon. Sekin jää kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan minimivaatimuksista.

Autoritaarinen hallinto on mahdollistanut riistojärjestelmän jatkumisen. Vierastyöläisillä ei ole sitäkään vähää poliittisia oikeuksia kuin kansalaisilla, ja Qatarin kansalaisuuden voi saada aikaisintaan 25 vuoden asumisen jälkeen.

Vapaita ammattiliittoja ei ole, ja yksittäisellä työläisellä ei ole mahdollisuuksia ajaa asiaansa.

Qatarin lainsäädännössä ja ihmisoikeustilanteessa on muitakin vakavia ongelmia. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on laissa kielletty ja voi johtaa miehillä jopa kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.

Kansainvälisen jalkapalloliiton tuolloinen puheenjohtaja Sepp Blatter vitsaili vuonna 2010, kun kisat myönnettiin Qatarille, että ”homojen pitäisi pidättäytyä seksuaalisesta aktiivisuudesta”. Hän selitteli asiaa jälkeenpäin.

Qatarissa on käytössä kuolemanrangaistus. Teloituksia ei tiettävästi ole pantu toimeen vuoden 2003 jälkeen.

Muslimit voidaan tuomita aviorikoksesta ruoskittaviksi, ei-muslimit vankeuteen, ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch kertoo.

Myös Rakennuslehden blogissa kirjoitettiin jo kesäkuussa 2014 Qatarin MM-kisojen rakentajien kuolemista.

 

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Qatarissa on liian kuuma jalkapalloilijoille, mutta ei stadionien rakentajille: 60 tunnin työviikko puurretaan jopa 40 asteen helteessä”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat