Kokeileva käyttö ratkaisisi tyhjien tilojen ongelman

Tamperelaistutkijoiden mukaan miljoonat tyhjät neliöt kertovat kaupunkien ketteryyden puutteesta.

Tampereen yliopiston tutkijat Mikko Kyrönviita, arkkitehti Elina Alatalo (kesk.) ja Helena Leino ovat juuri saaneet valmiiksi politiikkasuosituksen tyhjien tilojen käyttöönoton edistämiseksi. Kuva: Petri Kivinen.

Uudet palvelut ja alustatalouden kehittäminen eivät riitä ratkaisemaan kaupunkien tyhjien tilojen ongelmia, jos käyttöönoton keskeisimmille esteille ei tehdä mitään.

Järkevästi ja taitavasti tehtynä tyhjien tilojen käyttöönotto tarjoaa uuden kasvualustan monenlaiselle yrittäjyydelle, kaupunkikulttuurille ja luovuudelle.

”Kyse on ennen kaikkea siitä, miten ihmiset haluavat asua, liikkua ja työskennellä. Kaupunkien kehittäminen ei ole tarpeeksi ketterää, ja helposti takerrutaan erilaisiin esteisiin ja mahdollisuudet jäävät huomaamatta. Tilojen käyttöönottoa pitäisi lähestyä laajemmasta ja nopeammin reagoivasta näkökulmasta kuin vain kaavoitus ja käyttötarkoituksen muutokset”, Tampereen yliopiston tutkija ja koordinaattori Mikko Kyrönviita sanoo.

Kyrönviita työskentelee Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Dwellers in Agile Cities (Ketterä kaupunki) -tutkimushankkeessa kollegansa Elina Alatalon ja hankkeen johtajan Helena Leinon kanssa. He ovat juuri tehneet uunituoreen politiikkasuosituksen tyhjien tilojen käyttöönottamisen edistämiseksi.

Kolmen kohdan ohjelma

Tutkijoiden mukaan kolme asiaa pitäisi laittaa kuntoon, jotta käyttöönoton keskeisimmät esteet saadaan poistettua.

Ensimmäiseksi maankäyttö- ja rakennuslakia pitäisi täydentää tyhjien tilojen käyttöönottoa kannustavalla periaatteella. Toiseksi ylikorjaamista pitäisi välttää. Kolmanneksi kiinteistön arvo ei saisi laskea tilojen käyttöönotossa.

”Kokeilevan käytön periaate tarjoaisi keinoja välttää tilojen käyttöönottoa estävä ylimitoitettu korjaaminen ja kiinteistön arvon aleneminen. Sitä voitaisiin soveltaa rakennuskohtaisesti tai alueellisesti esimerkiksi kaavaprosessin ollessa kesken. Sitä voitaisiin käyttää myös tilanteissa, joissa tilaa uhkaa jäädä tyhjilleen”, Helena Leino kertoo.

Leinon mukaan on mietittävä, miten rakennukset saadaan joustavasti pidettyä käytössä. Esimerkiksi asumiseen liittyvät tarpeet ovat tulevaisuudessa yhä moninaisempia.

”Monen toimiston pohjaratkaisut sopisivat nousussa olevaan yhteisölliseen asumiseen. Niihin olisi mahdollista tehdä eri kokoisia asuntoja. Esimerkiksi pilaripalkkirunkoiset rakennukset muuntuvat näppärästi ja tässä voitaisiin kokeilla mallia, jossa asukkaat saavat raakatilaksi puretun kerroksen käyttöönsä. He voisivat jakaa tilan itse haluamallaan tavalla ja korjata loppuun tarpeitaan vastaaviksi.”

Kokeileva käyttö

Kokeilevassa käytössä tilan uusi elämä voidaan jakaa esimerkiksi kolmeen eri tyyppiseen luokkaan. Hetkellinen tai niin sanottu pop up -käyttö viittaa muutaman viikon tapahtumaan tai tempaukseen, jossa tilan käyttöönoton ehdot ovat hyvin kevyet. Väliaikainen käyttö on määräaikaista toimintaa, jolla on päättymispäivämäärä. Toistaiseksi jatkuva kokeileva käyttö voi taas olla pitkäaikaisempaa.

”Kokeilevan käytön ajan vastuu tilasta tulisi olla käytön järjestäjällä. Tavallaan tilanne rinnastettaisiin tapahtuman järjestämiseen. Kokeilevassa käytössä voitaisiin poiketa kaavamerkinnästä eikä käyttötarkoituksen muutosta tarvitsisi hakea. Lisäksi ilmanvaihtoon, paloturvallisuuteen, esteettömyyteen ja energiansäästöön liittyviä vaatimuksia voitaisiin keventää”, Elina Alatalo selvittää.

Esimerkiksi toimistotalo voitaisiin ottaa väliaikaisesti kokeilevaan asumiskäyttöön ilman, että asumisen kaikki normit täyttyvät. Jos kokeilusta tulisi pysyvä, nykyvaatimusten täyttymiselle voitaisiin suunnitella asteittainen siirtymäaika.

”Jos kokeilu kestäisi yli vuoden, kokeilulle pitäisi hakea lupa rakennusvalvonnasta.”

Ylikorjaamista pitää välttää

Mittava remontti voi olla järkevä, kun ollaan varmoja tyhjilleen jääneen tilan uudesta käyttötarkoituksesta, mutta yleensä uusi käyttötarkoitus ei ole kuitenkaan tiedossa.

”Tyypillisin virhe on tässä vaiheessa se, että lähdetään liian varhain korjaamaan liian mittavasti. Sitten korjaamisen kustannusarvio ylittää sietokyvyn ja hankkeesta luovutaan. Tila jää tyhjilleen. Jos taas päädytään korjauksiin, monen käyttäjäryhmän budjetti ei kestä uutta, korkeampaa tilavuokraa. Lisäksi tilat usein korjataan niin, että ne eivät jousta toiminnan muuttuessa”, Helena Leino huomauttaa.

Ratkaisu voisi olla lisätä tietoisuutta MRL:n Varovaisen korjaamisen -periaatteesta, jonka mukaan teknisiä vaatimuksia voi tapauskohtaisesti soveltaa, jos käyttäjien turvallisuus ei vaarannu eikä heidän terveydelliset olonsa heikenny muutosten osalta.

Arvo ei saa laskea

Kyrönviidan mukaan verotusteknisten asioiden ja kirjanpitolainsäädännön soveltaminenkaan eivät saisi olla esteenä tilojen käyttöönotolle.

”Vuokratason lasku kokeilun ajaksi ei saisi vaikuttaa kiinteistön arvoon. Kiinteistönomistajalle pitäisi aina olla kannattavampaa pitää tila käytössä vaikka hetkellisesti matalampaan hintaan. Ratkaisun tähän voisi tuoda esimerkiksi se, että rakennuksen arvo määritetään kokeilua edeltäneen vuokratason mukaan”, Kyrönviita pohtii.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Kokeileva käyttö ratkaisisi tyhjien tilojen ongelman”

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi