”Ara ei tue enää ylikorkeiden puukerrostalojen rakentamista” – viraston rakennuttamispäällikkö on saanut tarpeekseen ennätyskokeiluista

Ara ja Ijäs on tuttu yhdistelmä jo 1990-luvulta saakka. Nyt viraston Lahden toimitalossa arvioi tuetun asuntotuotannon näkymiä eri mies, vaikka sukunimi on sama. Aikaisemmin ylijohtajana toiminut Teuvo Ijäs on ollut jo aikapäiviä eläkkeellä, ja rakennuttamispäällikkö Vesa Ijäs on virastossa paljon vartijana.

”En ole setäni, olen Vesa”, hän kuittaa kysymyksen sukulaisuudesta.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Araan vuonna 2014 tullut Vesa Ijäs on arkkitehti ja tekniikan tohtori. Hän on puurakentamisen osaaja, sillä väitöskirja käsitteli puukerrostalojen rakentamisen esteitä ja mahdollisuuksia.

Tutkimuksen yksi tulos on, että puurakentamiseen liittyviä innovaatioita on testattava ja riskejä kartoitettava. Tulokset on kerrottava avoimesti ilman piilottelua.

Ennätyskokeilut pois

Ijäs on oikea henkilö arvioimaan nykyistä puukerrostalojen tuotantoa. Rakentaminen hallitaan hänen mukaansa kaikilla rakennusvaihtoehdoilla hyvin kuuteen kerrokseen asti, mutta siitä ylöspäin mentäessä kustannukset kasvavat rankarakenteisissa rakennuksissa esimerkiksi rakennusfysikaalisten tekijöiden takia.

”Meillä ei pitäisi haikailla Suomen tai Euroopan korkeimpia puukerrostaloja vaan hakea toistoja. On tutkittava yksittäisten muuttujien vaikutuksia, sillä kaikkia ongelmia ei voi ratkaista kerralla.”

Joensuun Ellin 14-kerroksisen puukerrostalon rakentaminen oli teknisesti vaativa projekti. Ara hyväksyi siihen normaalia kalliimmat rakennuskustannukset. Ijäs kuitenkin sanoo, että puurakentaminen ei saa virastossa muuta kehittämishankkeista poikkeavaa erityiskohtelua kuin myötämielisyyttä.

Ara on saanut jo tarpeekseen puukerrostalojen ennätyskokeiluista.

”Espoon Tuuliniittyyn on tulossa Hoasin 12-kerroksinen kohde, mutta seuraavat ylikorkeat puukerrostalot pitää sitten tehdä vapaarahoitteisina. Jos minä saan päättää, niin Ara ei niitä tue”, Ijäs sanoo.

Pääosa puukerrostaloista tehdään hänen mukaansa Ara-hankkeina. Määrä on kuitenkin hämmentävän pieni. Vuosittain tehdään 4–6 Ara-kohdetta, ja niissä on ollut yhteensä keskimäärin vain 100–150 asuntoa. Eli koko vuosituotannon määrä on ollut 200–300 asunnon tuntumassa.

”Puukerrostalot eivät tule koskaan syömään pois betonirakentamista, turha pelätä, mutta se on vaihtoehto.”

Gryndiä on muutettu Ara-asunnoiksi

Pääkaupunkiseudulla urakoitsijoilla on vielä mistä valita, mutta monilla alueilla Ara-kohteet ovat jo alkaneet kiinnostaa rakennusliikkeitä. Esimerkiksi Lahdessa rakennusliikkeet ovat tarjonneet Aralle gryndikohteiden muuttamista tukituotannoksi, kun asunnot eivät mene kaupaksi.

”Viikoittain tulee yhteydenottoja, joissa kysellään Ara-kohteiksi muuttamisesta. Usein kyselijä on arkkitehti tai rakennusliike, mutta asuntojen tarve on avaintekijä. Siksi kyselijän pitäisi olla rakennuttaja.”

Arassa nähdään, miten rajusti rakennuskustannukset vaihtelevat Suomen eri osissa. Ijäskin liittyy Oulun kehujiin. Peruskerrostalon rakennuskustannukset ovat siellä alhaisimmillaan vain 2400 euroa neliöltä.

”Pääkaupunkiseudulla rakennuskustannukset ovat helposti 30–40 prosenttia kalliimmat, vaikka rakennukset ovat samantyyppisiä.”

Hintoihin vaikuttaa Ijäksen mukaan urakkakilpailujen toimivuus ja paikkakunnan yleinen hintataso. Se määrittää hintoja koko rakentamisen ja tavarantoimittajien ketjussa. Myös kaavamääräykset vaikuttavat. Oulussa ne näyttävät olevan pääkaupunkiseutua sallivampia.

Rakenteellinen pysäköinti nostaa myös Ara-kohteiden kokonaiskustannuksia ja asumisen hintaa.

”Rakenteellisesta pysäköinnistä pitäisi päästä Ara-tuotannossa eroon. Rahat pitäisi laittaa asuntoihin eikä parkkipaikkoihin. Ara lienee yksi Suomen suurimmista pysäköintipaikkojen tuottajista”, Ijäs sanoo.

Hänen mielestään pysäköinti pitäisi ulkoistaa ja kehitellä esimerkiksi erilaisia verkkopohjaisia palveluja ja ratkaisuja.

Ei kunnollisia tietojärjestelmiä

Ara saa välillä kritiikkiä hitaasta toiminnasta. Ijäksen mukaan hankekäsittely nopeutuisi selvästi kunnollisella tietojärjestelmällä. Sitä on yritetty tehdä koko 2010-luku, mutta hanke on kaatunut lähinnä rahanpuutteeseen.

Ijäksen mukaan asia olisi hoidettavissa kahdella miljoonalla. Järjestelmä mahdollistaisi sähköiset hakemukset ja tehokkaamman sekä läpinäkyvämmän hankevalmistelun. Myös viranomaisten tiedonvaihto ja hankkeiden valvonta paranisivat.

”Eri tahojen kustannukset ja riskit pienenisivät laskennallisesti kymmenillä miljoonilla.”