Kokeile kuukausi maksutta

Tutkimus: Pienten asuntojen buumiin liittyvät pelot osoittautuivat turhiksi, ainakin toistaiseksi

Pienten asuntojen buumista ei ole aiheutunut kovin suuria ongelmia – ainakaan vielä, voi päätellä Pellervon taloustutkimuksen PTT:n tuoreesta tutkimuksesta.

Saton asuntokantaan kuuluun muun muassa miniasuntoja Vantaan Martinlaaksossa. Kuva: Markus Jokela / HS

Tulosten mukaan asuinalueet eivät ole päässeet pienten asuntojen lisääntymisen myötä eriytymään eikä niiden viihtyvyys ole kärsinyt.

Yksiöiden ja pienten kaksioiden yleistymisen ja etenkin niiden keskittymisen tietyille alueille on pelätty aiheuttavan monenlaisia taloudellisia ja sosiaalisia riskejä.

Riskit liittyvät esimerkiksi vuokralla asumiseen, nuorten ja pienituloisten keskittymiseen joillekin alueille sekä asukkaitten suureen vaihtuvuuteen.

”Pienten asuntojen määrän kasvussa on tunnistettavissa mahdollisia ongelmia, mutta ne näyttävät jääneen pieniksi ja olevan osin suhdanneluonteisia”, päättelee PTT:n tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen.

Pienten kerrostaloasuntojen – erityisesti yksiöiden – rakentaminen on lisääntynyt 2010-luvulla varsinkin suurissa kaupungeissa.

Esimerkiksi Helsingissä Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa rakennettiin 2010-luvulla yksiöitä keskimäärin 3 100 vuodessa, mutta vuonna 2017 määrä oli 5 100 ja viime vuonna jo 6 900.

Asukkaiden ikäjakauma muuttuu

Yksiöiden yleistyminen on herättänyt myös epäilemään, onko asuntokanta riittävän monipuolinen tulevaisuudessa, kun väestörakenne muuttuu.

PTT:n tutkimuksen kaupunkikohtaisessa tarkastelussa havaittiin, että yksiöiden suuri suhteellinen määrä on jo vääristänyt asukkaiden ikäjakaumaa joillakin alueilla.

Pienasuntovaltaisista kiinteistöistä voisi tulla laajempi ongelma, jos niiden kielteiset vaikutukset ulottuisivat korttelin tai kaupunginosan tasolle asti.

Se vie Ruuskasen mukaan oman aikansa, ja yksiöitten osuus on kasvanut tuntuvasti vasta viime vuosina uudisrakentamisessa.

”Riski laajemmasta eriytymiskehityksestä koskee alueita, joilla sijaitsee paljon kiinteistöjä, joissa on verrattain suuri pienten asuntojen osuus”, Ruuskanen selventää.

Tutkimukseen haastatelluilta isännöitsijöiltä saatiin myös kielteisiä arvioita pienten asuntojen yleistymisestä, joskaan niitäkään ei ollut kovin paljon.

Ongelmina isännöitsijät pitivät lähinnä vaikutuksia omaan työmäärään, kiinteistöjen kustannuksiin ja asukasvaihtuvuuteen. Puolet oli sitä mieltä, että pienissä asunnoissa on levottomampaa.

Isännöitsijöiden mukaan pienten asuntojen riskejä vähentää se, että niillä on usein hyvä sijainti ja lähellä on palveluita.

Kaksiotkin pienentyneet

Alueellisesti tarkasteltuna pienimpien asuntojen osuus on kasvanut 2010-luvulla erityisesti muissa suurissa kaupungeissa kuin Helsingissä.

Yksiöiden osuus uusista asunnoista on ollut Tampereella, Turussa ja Oulussa pääkaupunkiseutua suurempi. Näissä kaupungeissa yksiöiden osuus lähti vuoden 2015 jälkeen selkeään kasvuun.

Samalla asuntojen koko on pienentynyt. Pääkaupunkiseudulla yksiöiden koot ovat vaihdelleet vuosittain, mutta suunta on ollut laskeva. Helsingissä yksiöiden keskikoko on 2010-luvulla vaihdellut 32,5 neliön ja 36,8 neliön välillä.

Kaksioidenkin koko on pienentynyt, mutta ei yhtä voimakkaasti.

Oulussa, Turussa ja Tampereella yksiöiden koko on supistunut tuntuvasti. Viime vuonna keskimäärin pienimmät kaksiot sijaitsivat Tampereella. Turussa kaksioiden koko laski tarkasteluajanjaksolla yli viisi neliötä.

”Pienistä asunnoista on puhuttu leimallisesti pääkaupunkiseudun ilmiönä, vaikka niiden osuus on noussut eritoten muissa suurissa kaupungeissa”, Ruuskanen huomauttaa.

Kysyntä jatkuu kaupungistumisen vuoksi

Kerrostaloasuntojen rakentaminen tasaantuu lähivuosina, sillä myönnettyjen rakennuslupien määrä saavutti huippunsa vuonna 2017 ja on sen jälkeen laskenut.

Pienten asuntojen kysynnän sen sijaan odotetaan pysyvän voimakkaana kasvukeskuksissa, kun kaupungistuminen jatkuu.

Pienten asuntojen tarjonnan kasvuun on osaltaan vaikuttanut rahoitusmarkkinoiden muutos sekä vuokra-asuntojen kasvava merkitys sijoituskohteena.

Uudet pienet asunnot ovat viime vuosina päätyneet pääasiassa vapaarahoitteisiksi vuokra-asunnoiksi, joiden omistajina on sijoitusrahastoja ja muita institutionaalisia sijoittajia, mutta myös tavallisia kotitalouksia.

Pienten asuntojen kysyntää on kasvattanut ehkä eniten yhden henkilön asuntokuntien määrän kasvu erityisesti nuorten ja ikääntyvien ikäryhmissä. Yleisintä yksinasuminen on 20–29-vuotiailla sekä ja 60-vuotiailla.

Yksinasuvien määrä on kasvanut Suomessa 2010-luvulla yli 10 000 hengen vuosivauhtia. Ihan viime vuosina yhden hengen kotitaloudet ovat lisääntyneet vuosittain liki 30 000 kotitalouden vauhtia.

Yli miljoona yksinasujaa

Viime vuonna Suomessa oli 1,19 miljoonaa yksinasuvaa, mikä on 44 prosenttia asuntokunnista. Turussa ja Tampereella yksinasuvien osuus on kuitenkin muita kaupunkeja suurempi eli yli puolet, ja Helsingissäkin lähes puolet.

Helsingissä yhden hengen kotitalouksien osuus on jo tasaantunut, mutta pääkaupunkiseudulle suuntautuvan muuttoliikkeen vuoksi yksinasuvien määrä kasvaa yhä myös Helsingissä.

PTT:n tutkimus perustuu kuuden suuren kaupungin esiesimerkkialueiden tarkastelun lisäksi muun muassa rakentamisen tilastoihin, tutkimuskirjallisuuteen, kaupunkien, sijoittajien ja rakennuttajien haastatteluihin sekä kyselyyn isännöitsijöille.

Tarkastellut alueet olivat Espoossa Matinkylä ja Suurpelto, Helsingissä Latokartano ja Rastila, Oulussa Limingantulli ja Toppila, Tampereella Kalevanrinne ja Vuores, Turussa Vasaramäki ja Virusmäki-Raunistula ja Vantaalla Myyrmäki ja Tikkurila.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Tutkimus: Pienten asuntojen buumiin liittyvät pelot osoittautuivat turhiksi, ainakin toistaiseksi”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat