Kokeile kuukausi maksutta

Kari K. Kuosmasta ei tullut punaviiniä juovaa, purjehdusta harrastavaa taistolaisarkkitehtia vaan mustan huumorin mestari

Kari K. Kuosma on harvoja arkkitehteja, joka on uskaltanut kyseenalaistaa modernismin pakkopaidan. Hän on saanut maksaa pilakuvistaan kalliin laskun, sillä vaikutusvaltaiset kritiikin kohteet olivat pitkävihaisia. Vasta viime vuosina hautajaisvaaatteisiin pukeutuneet arkkitehdit ovat oppineet nauramaan.

Arkkitehti Kari K. Kuosma on Suomen tunnetuin arkkitehtuurin pilapiirrosten tekijä. Kuosman saama kohtelu ei ole innostanut muita yrittämään.

Kari K. Kuosma ottaa vastaan Helsingin Jätkäsaaren modernissa laatikkotalossa pukeutuneena arkkitehtien mustaan uniformuun. Huone on täynnä pehmoleluja, mitä Kuosma selittää sillä, että ne muistuttavat siitä, että arkkitehdin on hyvä säilyttää lapsenmielisyytensä. Kitara odottaa nurkassa soittajaansa ja jalkapallo on kulunut lähes puhki.

Kuosma kertoo tottuneensa tarkkailemaan arkkitehtipiirejä ulkopuolelta. 1970-luvun Otaniemessä katsottiin paheksuen opiskelijaa, joka pelasi jalkapalloa, soitti rokkia ja istui teekkarilehti Äpyn toimituksen kanssa kaljalla. Silloin ainoa sallittu urheilu oli purjehdus ja musiikkina jazz ja taistolaiset työväenlaulut.

Kuosma koki, että häntä arvosteltiin joukkoon kuulumattomaksi, joten hän vastasi takaisin arkkitehtuurin pilakuvillaan. Hän oli tehnyt ensimmäiset piirroksensa paikallislehteen jo 15-vuotiaana. Äpy oli luonteva jatko tälle.

Sen jälkeen hänen piirroksiaan julkaistiin myös City-lehden edeltäjässä sekä Ilta-Sanomissa ja ulkomaisissa arkkitehtilehdissä.

Räystäs on edelleen kielletty modernissa arkkitehtuurissa muotoja pilaavana elementtinä, mutta harja on jo hyväksytty. Toiminnallisuus ei saa olla kuitenkin suunnittelun lähtökohtana vaan muotokieli.

Kuosma piirsi 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin myös Arkkitehtiuutisiin, mutta sieltä hänen sopimuksensa sanottiin irti.

Kuosma piirsi 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun puoliväliin myös Arkkitehtiuutisiin, mutta sieltä hänen sopimuksensa sanottiin yllättäen irti. Tarkkaa syytä hän ei tiedä, mikä piirros oli liikaa, mutta vahva epäilys hänellä on, että piirros Vuosaaren tappajapylväistä kolahti kipeimmin. Valo meni niin hämäävästi aina lumisateella kymmenmetristen pylväiden reikäpellin läpi, että autoilijat sokaistuivat. Kun kaupunki henkilövahinkojen lisäestämiseksi esitti turvakaiteita, arkkitehdit kielsivät ne väittämällä niiden pilaavan veistoksellisten pylväiden dynamiikan ja tunnelman. Ja sitten kolaroi seuraava auto tappajapylvääseen…

Erottamiseen saattoi Kuosman mukaan olla muitakin syitä. ”Olin liian kärkäs”, hän myöntää. ”Mutta ei pilakuvia voi mitenkään ilman särmää piirtää!”

Modernismi tuottaa yhdenlaista arkkitehtuuria. Yleensä arkkitehdit kopioivat samaan aikaan samat ideat ulkomailta.

Pilapiirtäjälle kostettiin eväämällä työt

Jos piirrokset olivat kipakoita, oli sitä myös kollegoilta tullut palaute. Häntä haukuttiin oman pesän likaajaksi ja häntä varoitettiin, että ei kannata jatkaa tuolla linjalla, jos aikoo harjoittaa arkkitehdin ammattia.

Kuosma sanoo, että pilapiirrokset ovat olleet jarru hänen arkkitehtuuriuralleen. Kritiikin kohteeksi joutuneet kostivat torppaamalla hänen työmahdollisuuksiaan.

Ikävin tapaus tapahtui, kun hän oli suunnittelemassa Lontooseen kulttuuri-instituutin saneerausta. Kun tunnettu professori näki hänen nimensä piirustuksissa, ilmoitti hän opetusministeriölle, että tämän olisi syytä vaihtaa arkkitehti parempaan, ja tarjoutui itse tilalle. Tilaaja kieltäytyi röyhkeästä tarjouksesta ja ilmoitti pitävänsä enemmän Kuosman tyylistä ja yhteistyökyvystä.

Kuosma sanoo, että arkkitehtikunnassa on tiukka sisäpiiri, joka määrittelee mikä on kelvollista arkkitehtuuria. Keskinäinen kateus ja kollegoiden mollaaminen on yleistä ammatissa, jossa ihmisen arvo mitataan tuomariston tyylipisteillä. Niitä arkkitehteja, jotka eivät osallistuneet kilpailuihin tai eivät menestyneet niissä, ei ole pidetty minkään arvoisina.

Pienten piirien ongelma on se, että vain yksi tyyli hyväksytään ainoaksi oikeaksi ja vain sillä voitetaan arkkitehtuurikilpailut. Menestyjät kutsutaan tuomareiksi ja he jatkavat tätä perinnettä.

Helsingin Pasilassa kertaustyyli on poikkeuksellisesti sallittu ja uusi ostoskeskus istuu mainiosti ympäristöönsä.

Hyväksytty tyyli voi toki vaihtua, jos alan kellokkaat niin päättävät. Kuosma sanoo, että samat arkkitehdit jotka parikymmentä vuotta sitten ilmoittivat kovaan ääneen vastustavansa tornitaloja Helsinkiin, ovat nyt niiden innokkaimpia suunnittelijoita. Postmodernismin suhteen on käynyt päinvastoin. Nyt näiden kohteiden suunnittelijat kieltävät niitä koskaan tehneensä.

Samoin muuten tekivät 1970-luvun lähiöitä suunnitelleet nimiarkkitehdit. Jo he huomasivat, että minimalismi takasi maksimivoitot niin heille kuin rakennusteollisuudellekin.

Nauretaan arkkitehdeille ja arkkitehtuurille

Vuonna 2003 Kuosman kirjasta ”Arkkitehtuuri – Mitä se on” tuli arvostelumenestys, mikä näkyi suhtautumisessa Kuosmaan.

”Silloin alkoi tulla kommentteja, että piirrokset olivat itse asiassa hirveän hauskoja”, Kuosma kertoo.

Arkkitehdit olivat siis oppineet nauramaan, jos ei omille, niin ainakin kollegoiden mokille. Vuonna 2013 ilmestyneen kirjan nimi olikin ”Nauretaanpas Arkkitehtuurille”.

Kuosma muistuttaa, että Suomi on yhä kaukana monista muista maista pilakuvien ymmärtäjinä. Esikuvina hänellä ovat olleet amerikkalaiset Shel Silverstein ja John Callaghan. Heitä yhdistää Kuosmaan se, että he ovat muusikoita. Rock-lyriikassa ja säveltämisessä on Kuosman mukaan yhteistä pilapiirtämisen ja arkkitehtuurin kanssa se, että niissä yritetään sanoa mahdollisimman vähin elementein mahdollisimman paljon.

Ideansa Kuosma kertoo saavansa lukemalla lehtiä, keskustelemalla kollegoidensa kanssa ja tarkkailemalla ympäristöä. Voimakkaasti kasvava Helsingin Jätkäsaari on otollinen kohde havainnoille. Pilapiirros, jossa hän arvostelee, että kaksoisjulkisivut on tuotu toimistotaloista asuinkerrostaloihin, on lähtöisin hänen omasta kodistaan. Lasitettu parve on kiva, mutta se pimentää olohuoneen. Kun parveketta ei lasketa kerrosalaan, on kyse myös eräänlaisesta keinottelusta. Kaupunkikuvaa lasitettujen parvekkeiden yleistyminen on yhdenmukaistanut valtavasti.

Palkittu arkkitehtuuri ei ole aina kestävää.

Arkkitehdiksi kasvetaan mestareilta oppien

Vaikka Kuosma tunnetaan pilapiirroksistaan, on hän ollut kuitenkin myös aktiivinen suunnittelija. Viime vuosien päätyö on ollut elämysmajatalo ja kurssikeskus Casa Visette Monforte d’Alba Pohjois-Italiassa. Hän on suunnittellut muutos- ja täydennysrakentamisen viinitilan vanhoihin rakennuksiin. 1990-luvulla hän suunnitteli suomalaisen rivitalopaviljongin Ruotsin Malmöhön. Vuosina 2000-2005 korjaus- ja täydennysrakentamisen kohteena olivat Eliel Saarisen Hollantilaisentien rivitalot Helsingissä. Suomen Lontoon kulttuuri-instituutin saneeraus Lontoossa suunniteltiin ja tehtiin vuosina 1999-2010.

Casa Visette

Hän kertoo oppineensa eniten työn ja kollegoiden kautta. Arkkitehti kypsyy hänen mukaansa kuin viini. Se selittää hänen mukaansa sen, että moni arkkitehti on Kiinassa läpimurron tehneen Pekka Salmisen tavoin uransa huipulla seniori-ikäisenä.

Työnantajina ja innoittajina Kuosmalle ovat olleet niinkin vastakkaista tyyliä edustaneet arkkitehdit kuin Reima Pietilä ja Pekka Helin. Kuosma ihmettelee edelleen, miten Pietilä pystyi suunnittelemaan Dipolin ja Intian suurlähetystön monimuotoiset rakenteet ilman tietokoneen apua.

Kuosman suosikkityyli on klassinen. Kritiikin kohteena on yleensä modernismi tai pikemminkin se millaiseen muottiin se on Suomessa rajattu.

Nuoria arkkitehtiopiskelijoita kuusikymppinen Kuosma kehottaa avarakatseisuuteen:

”Älä kulje laput silmillä vaan tee erilaisia asioita ja tutustu erilaisiin ihmisiin ja ajatuksiin äläkä sulkeudu omiin arkkitehtuuripiireihin. Työmaalla on hyvä muistaa, että rakentaminen on yhteispeliä. Arkkitehdin kannattaa olla nöyrä ja kuunnella teknisissä asioissa alan eksperttejä. Se on viisaampaa kuin polkea jalkaa ja inttää, että näin minä sen piirsin.”

Kuosman uusin kirja on nimeltään Arkkitehtuurin uudet vaatteet. Sen on kustantanut Aviador eli Rakennuslehden free-toimittaja Vesa Tompuri. www.aviador.fi. Jutun pilakuvat ovat tästä kirjasta.

 

 

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Kari K. Kuosmasta ei tullut punaviiniä juovaa, purjehdusta harrastavaa taistolaisarkkitehtia vaan mustan huumorin mestari”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat