Tampere yrittää hillitä yksiöbuumia – lähes joka toinen viime vuonna valmistunut kerrostaloasunto oli yksiö

Tampereen asunto- ja kehityspäällikkö Auli Heinävä on katsonut kaupungin vilkasta asuntomarkkinaa aitiopaikalta.

Auli Heinävän mielestä omistusaravat olisivat keino tuottaa kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Kuva: Petri Kivinen

Tampere on kuvaava esimerkki viime vuosien asuntomarkkinoista. Asuntoja on rakennettu erittäin paljon sijoittajien vetämänä, ja samalla uusien asuntojen koko on kutistunut.

Auli Heinävä on katsonut buumia ja sen vaikutuksia aitiopaikalta. Viime vuosi oli ”hirvittävän kova”. Tampereelle valmistui 4122 asuntoa. Kerrostaloja niistä oli 90 prosenttia.

Vielä rajumpi tilastotieto on, että lähes puolet valmistuneista kerrostaloasunnoista oli yksiöitä. Yksiöiden ja kaksioiden osuus oli 87 prosenttia.

Tämän vuoden valmistumisarvio on 3000 asuntoa.

Nykytilanne ei kaikin puolin miellytä Heinävää. Kaupungin tulisi yrittää pitää nuoria perheitä nykyistä monipuolisemmalla asuntotarjonnalla. Nyt joka toinen Tampereen yliopistossa opiskellut jättää kaupungin valmistumisensa jälkeen.

”Asuntotuotanto on liian yksipuolista, on päässyt syntymään pienten asuntojen keskittymiä ja liian yksipuolisia asuntojakaumia.”

Kaupunki on jo reagoinut yksiöbuumiin. Rakentajilta on edellytetty monipuolista asuntojakaumaa kahdessa yhtiömuotoisten asuntotonttien jaossa.

”Sekä alueella että taloissa tulee olla monipuolinen asuntojakauma niin, että osa asunnoista on perheasuntoja.”

Pieniä omakotitaloja

Kaupungin vetovoimaa muun muassa nuorten perheiden osalta pyritään parantamaan myös omakotitalojen lisäämisellä. Hakijamäärät kasvoivat, kun aiemman pisteytyksen sijaan pientalotontit arvotaan.

Yksi keino voisivat olla minikokoiset omakotitalot. Tontin hakijoille on lähetetty kysely siitä, minkä kokoiset talot heitä kiinnostaisivat. Jo rakennettujen tonttien omistajilta ja haltijoilta puolestaan tiedustellaan, olisiko heillä halua rakennuttaa tontille vielä minitalo vaikka omalle lapselle tai isovanhemmille. Tai myydä osa tontista ulkopuoliselle ostajalle.

Pienille omakotitaloille voisi olla kysyntää, sillä 83 prosenttia Tampereen kotitalouksista on korkeintaan kahden hengen talouksia ja joka toinen on yhden hengen kotitalous.

Tampereelle valmistui viime vuonna vain 204 omakotitaloa.

Heinävän työ käsittää niin asumisen ja asuntopolitiikan kehittämistä kuin kaupungin palvelukiinteistöjen investointeihin liittyviä tehtäviä. Valmistelussa on muun muassa seudun asuntopoliittinen ohjelma ja osallistuminen suunnitelman laatimiseen, jolla pyritään kohti hiilineutraalia Tamperetta vuonna 2030.

Hän opiskelee työn ohessa palvelumuotoilua. Se antaa perspektiiviä myös asuntoasioihin. Kotitalouksille pitäisi hänen mielestään pystyä tarjoamaan tarpeen mukaisia, erilaisia asumisen palvelupaketteja ja asuntojen pitäisi olla helpommin muunneltavia.

Omistusasunnon vaihtamisen tulisi Heinävän mielestä olla nykyistä halvempaa ja joustavampaa. Omistusasuntojen rinnalle tarvittaisiin myös uudenlaisia hallintamuotoja.

”Ylisuuri henkilökohtainen laina ei ole kaikille hyvä. Asumisoikeus- ja osuuskunta-asunnot voisivat olla monelle sopiva vaihtoehto. Eri sukupolvien olisi hyvä sekoittua asumisessa. Voisi olla erilaisia elämäntapaintiaanien kyliä, joissa olisi eri asumismuodon asuntoja.”

Tuetun asumisen pitäisi Heinävän mielestä toteutua mahdollisimman normaaleissa asunnoissa muun elämän keskellä.

Lääke korkeisiin asuntohintoihin

Heinävällä on parannusehdotus asumisen kalleuteen: omistusaravat. Niiden rakentaminen lopetettiin kaksi vuosikymmentä sitten. Nämä hintasäännellyt asunnot olivat väylä päästä kohtuuhinnalla omistusasuntoon.

Auli Heinävä

  • Syntynyt vuonna 1963
  • Arkkitehti, Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta 1989
  • Tampereen kaupungin asunto- ja kehityspäällikkö 2017–
  • Tampereen kaupungin asuntojohtaja 2012–2017
  • Tampereen Vuoreksen aluehankkeen projektipäällikkö 2010–2011
  • Seutuarkkitehti Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymässä 2007–2010
  • Konsulttitehtäviä FCG oy:ssä, Kangasalan kunnassa ja Tampereen kaupungilla 1989–2007

Ara-asuntojen rakennuskustannukset ovat Tampereella vain 3000 euron kahta puolta neliöltä, ja välillä selvästi vähemmänkin. Ero omistusasuntojen hintoihin on huima.

”Rakennusliikkeet pystyvät toimimaan voitollisesti Ara-tuotannossakin. Jos kohtuuhintainen asuminen olisi ihmisten perusoikeus, tarjolla pitäisi olla urakkakilpailuihin perustuvia omistusasuntoja. Asunto-osakeyhtiö on valmistumisen jälkeen voittoa tuottamaton organisaatio, mutta rakennusaikana perustajaurakoitsija tavoittelee sillä luonnollisesti voittoa”, Heinävä sanoo.

”Asuminen luovutettiin 1990-luvun jälkeen isolta osin markkinoiden varaan. Esimerkiksi Itävallassa rakennetaan runsaasti laatu- ja kustannusohjattuja asuntoja. Meillä asuminen määrittää, minkä muiden unelmien toteuttamiseen rahat riittävät.”

Kolme kysymystä Auli Heinävälle:

1. Miten koronavirus vaikuttaa asuntomarkkinoihin?

”Gryndi voi notkahtaa ja Ara-tuotanto kasvaa. Nuorten perheiden halu sitoa itsensä asuntoihin ja asuntolainaan voi pienentyä. Korona voi myös muuttaa suomalaisten tottumuksia ja mieltymyksiä. Halpalentoihin perustuvalla matkustamisella ei ole tulevaisuutta. Innoittavia asioita odotetaan nykyistä enemmän omasta lähiympäristöstä. Myös hyvin pienet asunnot näyttäytyvät uudessa valossa.”

2. Miten ratikka vaikuttaa Tampereen markkinoihin?

”Kaupunki kaavoittaa runsaasti ratikkareittien varteen. Asukkaat haluavat hakeutua tehokkaan joukkoliikenteen varrelle. Sekä asuntojen että maan hinta on noussut näillä alueilla. Myös kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon syntymistä raitiotien läheisyyteen edistetään.”

3. Mitä teet vapaa-aikana?

”Asun paritalossa Kangasalla. Harrastan liikuntaa, pihanhoitoa, valokuvaamista ja lukemista. Meillä on kaksi koiraa, joita tytär käyttää näyttelyissä.”

Tätä artikkelia on kommentoitu 10 kertaa

10 vastausta artikkeliin “Tampere yrittää hillitä yksiöbuumia – lähes joka toinen viime vuonna valmistunut kerrostaloasunto oli yksiö”

  1. Perhekoot vaan pienenevät, mutta hartiavoimin nyt halutaan suurentaa asuntoja! Mikä järki tässä on?

    1. Se järki, että kannattaa lukea tuo juttu, niin ymmärtää, mikä se järki on.

    2. Hei, Minulla olisi myynnissä juuri sinulle ja perheellesi sopiva asunto. Saatte 7m2 / henkilö. Ennen asunnon ostamista teidän tulee todistaa, että jokainen taloudessanne asuva henkilö on joko alle 18-vuotias verisukulaisenne tai avioliitossa kanssanne. Lähtöhinta alk. 200 000 €/asunto + 4000€/m2

      Olethan pian yhteydessä:

      Terveisin. Utopia Namlösa Hämnaren.

  2. ”Halpalentoihin perustuvalla matkustamisella ei ole tulevaisuutta.”

    Höpinää ideologisesti ohjelmoituneen ihmisen suusta. Koska oikea motiivihan kommentille oli henkilön vihreä maailmankatsomus ja toiveajattelu.

  3. ”Isoa kuvaa” katsoessa tässä asiassa on kyllä erittäin mielenkiintoinen tvisti: Rakentamisen ja asumisen vastuuministeriö ajaa intohimoisesti rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämistä. Samaan aikaan kaupungit ajavat sitä, että rakennettaisiin nykyistä suurempia asuntoja. Tavoitteet valtio- ja kuntatasolla ovat keskenään aika lailla ristiriitaisia.

    1. Nuo eivät ole ristiriitaisia tavoitteita välttämättä. Neliömäärät sekä talotasolla että huoneiston sisällä ovat Suomessa keskimäärin sitä isompia asukasta kohti, mitä vähemmän asukkaita asunnossa on. Ainakin jotkut kunnat ajavat jonkinlaista perhepolitiikkaa, tavoitellen lapsiperheitä asukkaikseen, ja epäsuorasti ehkä myös asukkaidensa pariutumista. Valtion tekemä asumisen tukijärjestelmä puolestaan suosii yksinasumista tai ainakin yksin kirjoilla olemista, asuu kukakin oikeasti sitten missä asuukin. Voi olla hiilijalanjäljeltään parempi tilanne, jos esim. 70 neliön asunnossa asuu 2 asukasta kuin jos kahdessa 40 neliön yksiössä asuu kummassakin 1 asukas. Yksinasuvilla on keskimääräistä suurempi hiilijalanjälki. Lisäksi pienimpien asuntojen ympäristöystävällisyystarkasteluiden kannalta merkitystä voi olla silläkin, että ainakin eräiden vakituisia asuinpaikkoja tutkineiden kaupunkimaantieteilijöiden mukaan pienimpien kokoluokkien asunnoista kaupungeissa monet tuntuvat päätyvän ison osan ajasta tyhjillään oleviksi kakkos- ja kolmosasunnoiksi (joiden määrät muuten Suomessakin ovat viime vuosina ilmeisesti kasvaneet) tai hotellien kanssa kilpailevaan väliaikaismajoitustoimintaan. Niiden hiilijalanjälkiasiat olisivat oman keskustelun väärti aihe.

  4. Isoja asuntoja ei tehdä sen vuoksi että niillä ei ole markkinoita. Minä vuokrasin kp asuntoa keskeltä kaupunkia Tampereelta 10 e neliö. Ei mennyt vuokralle. Kunto hyvä. Oli sauna ja autotalli. Saatiin jotenkuten myytyä.

    1. Isot asunnot menevät heikosti vuokralle, koska niille on suhteellisen vähän vuokranmaksajia. Suomessa isot asunnot ovat pääasiassa omistusasuntoja. Pienissä asunnoissa asuvista puolestaan harva omistaa sen asunnon, ja ne ovat yleensä vuokra-asuntoja.

      Yksi selitys ilmiölle löytyy tästä: https://www.kela.fi/documents/10180/0/Toimeentulotuki_asumismenojen_%20rajat_2020_suomenkielinen.pdf/44641b98-b450-4f52-af25-0cf91caa86c7

      Kuten yllä linkitetystä käy ilmi, esimerkiksi yksinasuvalle huomioidaan Kelassa toimeentulotuessa mainitsemassasi kunnassa asumismenoja 572 €/kk + vesimaksut ja sähkömaksut sekä saunamaksut päälle. Neljän hengen perheelle asumismenoja huomioidaan 855 euroa ja 5 hengen perheelle 959 euroa + vesimaksut ja sähkömaksut sekä saunamaksut. 5 hengen perhe saa siis vuokran osuuteen tukea Kelasta enintään 191,80 €/kk (855/5) ja yksinasuva 572 €/kk eli melkein kolminkertaisesti henkeä kohti. Jos 5 hengen perhe saisi asumismenoihinsa saman verran tukea per asukas, olisi pelkästään jo sen tuen osuus 5*572= 2860 €/kk. Seuraavista lapsista tuki asumiseen on 104 €/asukas, eli vajaa kuudesosa yksinasuvan vastaavasta tuesta. Pienituloisten isojen perheiden maksukyky ei riitä isojen asuntojen vuokriin, ja niillä, joilla on isoista asunnoista varaa maksaa, on yleisemmin pyrkimys asua omistusasunnossa. Summaten edellä mainittua käy varsin luontaisesti Suomen asuntomarkkinoilla niin, että isojen asuntojen vuokramarkkina on suhteellisen pieni, koska köyhillä lapsiperheillä ei ole varaa asua niissä ja rikkailla lapsiperheillä on varaa asua vuokravaihtoehtoa halvemmalla omistusasunnossa pankkilainaa hyödyntäen.

  5. Täudellistä ymmärrättömyyttä virkamieheltä: ei omistusaravaan ole enää paluuta. Tai sellaiseen hankkeeseen voi ryhtyä vain yhden kunnan 100 pros omistama yhtiö. Asuntokauppalain (2006) ja velvoitteet ja vastuut ovat niin suuret, että hankkeita ei voi edes käynnistää. Lukekaa laki

  6. Miksi nyt vasta kommentoi yksilöiden määrää, kun on ollut suunnittelemassa aikanaan treen asuntotuotantoa? Ihmiset sullotaan betonibunkkereihin. Onko tämä hyvää kaupunkisuunnittelua, voisi kysyä. Voiton maksimointia gryndereiden ja rahanmahdin kustannuksella mielestäni. Raha ratkaisee ei laatu.

Vastaa