Yritysvastuun asiantuntija: ”Asiakas keskiöön kaikissa rakentamisen vaiheissa”

Rakentamisen hyvään tai huonoon laatuun johtavia syitä on ruodittu viime aikoina paljon sekä mediassa että alan toimijoiden keskuudessa. Pieleen menneet projektit leimaavat yritysvastuuasiantuntija Mika Kuisman mukaan koko alan, vaikka todellisuudessa isossa osassa rakennushankkeita virheet korjataan asianmukaisesti.

”Pieleen mennet projektit saavat aina isoimman medianäkyvyyden. Silloin ollaan jo pahasti myöhässä. Siksi huono työn laatu pitäisi rakentamisessa eliminoida paremmin prosessin aikana, jotta jälkikäteen ei tarvitse selitellä, miksi homma meni niin kuin meni”, Kuisma lisää.

Median aktiivisuuden lisäksi asiakkaiden kriittisyys ja vaikutusmahdollisuudet sosiaalisessa mediassa ovat Kuisman mukaan hyvä asia, sillä ne pakottavat kaikki rakennusketjuun osallistuvat toimimaan vastuullisemmin ja vastaamaan asiakkaiden esittämään kritiikkiin.

Tutkijana ja yliopiston opettajana Kuisma on tarkastellut yritysvastuun johtamista ja mittaamista monilla eri aloilla, muun muassa rakentamisessa. Hankkeissaan hän on tutkinut esimerkiksi toimialojen, yritysjärjestelmien ja liiketoiminnan uudistumista, kiertotalouden toimintamalleja, aloittavien yritysten tukijärjestelmiä, pienten ja suurten yritysten yhteistyötä sekä liiketoiminnan ja teknologioiden vaikutusten mittaamista kestävän kehityksen puitteissa.

”Tehdään työ niin kuin sen tekisi itselle”

Kuisma peräänkuuluttaa kaikkia rakennusketjuun osallistuvia miettimään sitä, kuka lystin lopulta maksaa sekä panostamaan asiakkaiden luottamuksen kasvattamiseen.

”Kyllä rakentamisen laatuun pitäisi pystyä luottamaan, kun asiakas Suomessa laittaa tällä hetkellä suurimman osan omaisuuttaan kiinni rakennukseen. Nyt se luottamus on hukassa ja asiakas saa kaupan päälle tunteen, ettei kukaan ei vastaa mistään”, Kuisma toteaa.

Asiakkaan luottamusta rakennetaan seinien ohella monen toimijan voimin kaikissa rakennusketjun vaiheessa. Luottamus koostuu rakentamisen teknisestä laadusta, aikataulussa ja budjetissa pysymisestä, jälkikäteen ilmenevien virheiden vähyydestä tai siitä, että mahdolliset virheet korjataan asianmukaisesti kuntoon.

”Asiakas olisi mielestäni syytä nostaa tärkeämpään asemaan. Häntä pitäisi kuunnella ja miettiä rakennuksella kaikissa vaiheissa, mitä hän oikeasti haluaa. Työtä pitäisi tehdä niin, kuin sen tekisi itselleen. Jos saisimme tämän ajattelun kaikkiin rakentamisen vaiheisiin, laatu kohoaisi taatusti”, Kuisma lataa.

Hosumisen henki tappaa ammattiylpeyden

Rakennuslehden keväällä 2021 teettämästä kyselystä kävi ilmi, että huonoa laatua rakentamisessa aiheuttaa ammattilaisten mielestä ennen kaikkea jatkuva kiire.

”Nykyisin vallalla on hosumisen henki, ja kaiken pitäisi toimia aina vähän tehokkaammin tietyssä aikayksikössä. Se johtaa siihen, että kiireessä on laskettava käsistään asioita, jotka eivät välttämättä ole omasta mielestä vielä valmiita”, Kuisma pohtii.

Vastaavaa suuntausta on Kuisman mukaan havaittavissa myös esimerkiksi hoiva-alalla, jossa puhutaan paljon hoitajapulasta ja siitä, ettei hoitotyötä yksinkertaisesti ehdi tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Sama vaivaa on rakennusalalla.

”Ammattilaiset haluaisivat tehdä paremmin, mutta eivät yksinkertaisesti ehdi. Tämä rapauttaa korkean laadun tavoitteen työntekijöiden mielissä. Ja voi olla, ettei johtamisessakaan ole tavoitteet kovin korkealla, ja hyväksytään se, että työ on suurin piirtein tehty.”

Rakennustyömailla kiire on kasvanut myös siksi, että rakennushankkeet ovat aiempaa monimutkaisemmin ketjutettuja ja työvaiheet voivat olla hajautettuna monelle toimijalle tai aliurakoitsijalle. Havaittujakaan virheitä ei ehditä korjaamaan, kun seuraava työvaihe painaa jo päälle ja edellinen täytyy saada alta pois.

”Tällöin voi pahimmillaan käydä niin, että hosumista ja siitä johtuvaa huonoa työjälkeä jopa palkitaan taloudellisesti”, Kuisma huomauttaa.

Ulkopuolinen valvoja voisi Kuisman mukaan suitsia myös liiallista kiirettä työmaalla, vaikka rakentamisen kulut eivät voi yleisesti ottaen kohota nykyisestä. Laadukas rakentaminen kun voi maksaa vain sen verran mihin kuluttajilla on varaa.

”Epäkohtia ja haasteita olisi hyvä käsitellä rakennustyömailla nykyistä puolueettomammin. Kolmas osapuoli voisi saada esiin ja eliminoitua sisäisesti ne epäkohdat rakennusvaiheessa, jotka nykyisin tulevat esiin vasta jälkeen päin.”

Työntekijöiden osaaminen saatettava riittävälle tasolle

Kuisman mielestä jokaisessa rakennusvaiheessa olisi ymmärrettävä, mitä seurauksia omilla ratkaisuilla voi olla loppukäyttäjän elämään. Se vaatii tietoa, taitoa ja tahtoa oppia koko ajan lisää.

”Jos haluaa olla työstään ylpeä, pitäisi myös olla selvillä siitä, miten omassa työssään tehdyt ratkaisut vaikuttavat asiakkaan elämään. En ole valtavan vakuuttunut siitä, että kaikilla rakennustyöntekijöillä on tällä hetkellä riittävästi tietoa asiakkaasta tai kiinnostusta oppia lisää. Millainen vaikutus tällä on rakennushankkeen lopputulokseen”, Kuisma pohtii.

Rakennusteknologiat, -menetelmät ja -materiaalit kehittyvät myös jatkuvasti, mikä lisää osaamisen ja koulutuksen tarvetta.

”Jos työntekijä ei tiedä, miten joku materiaali toimii, on se laaturiskin lisäksi riski myös työturvallisuudelle.

Riittävän teknologiaosaamisen lisäksi työmaalla pitäisi Kuisman mukaan vallita yhdenmukainen mielipide siitä, mitä tässä kohteessa tarkoittaa laatu. Mihin me olemme pyrkimässä ja millaista laatua meiltä odotetaan? Esimerkiksi puuttuva yhteinen kieli voi olla iso haaste yhteisen ymmärryksen aikaansaamiselle.

”Jos työmaalla puhutaan kymmentä eri kieltä, ei voida mitenkään varmistua siitä, tehdäänkö jossain töitä väärin.”

Lääkkeeksi osaamisvajeeseen Kuisma ehdottaa rakennushenkilöstön systemaattisempaa koulutusta työn ohessa. Vaikka muualta tulleella työntekijällä olisikin alan kokemusta, voivat teknologiat ja materiaalit olla Suomessa jotain muuta kuin mihin hän on aiemmin tottunut.

”Suurin osa ulkomailta tulleista työntekijöistä on tullut Suomeen paremman palkan perässä. Silloin heitä voisi ohjata kehittymään työssään pidemmälle oppisopimustyyppisellä ratkaisulla. Näin voitaisiin parantaa sitä, että kaikilla olisi työmaalla riittävä kohteeseen liittyvä osaaminen ja jokainen työntekijä tuntisi yhteiset laatuvaatimukset rakentamiselle”, Kuisma ehdottaa.

Julkisia hankintoja voidaan valmistella yhdessä

Ostajallakin on vastuunsa rakennusprojektin laadusta. Kuisman mukaan varsinkin yksityisellä puolella omistajilla on laatuun liittyvät seikat yleensä hyvin huomioituna ja hyvä ymmärrys siitä, mitä hyvä laatu merkitsee kaikissa rakentamisen vaiheissa. Sen sijaan julkisissa hankinnoissa nojataan helposti vain hintaan.

” Julkisissa hankinnoissa vedotaan usein siihen, että hankintalaki edellyttää ostamaan halvinta. Se ei pidä paikkaansa. Hankintalaki mahdollistaa oikein hyvin sen, että ostaja voi tehdä tarjoavien osapuolten kanssa keskustelevaa yhteistyötä siitä, mitä kaikkea hankinnassa olisi otettava huomioon. Silloin voidaan ottaa jo tarjouspyyntövaiheessa huomioon esimerkiksi ympäristövastuuseen ja muuhun laatuun liittyviä asioita. Tässä on kysymys nimenomaan yhteisestä laadullisesta kehittämisestä”, Kuisma sanoo ja jatkaa:

”Ei hintalappu voi olla mitä vain, mutta ei voi myöskään olla niin, että valitaan aina halvinta.
Onnistuneitakin rakennushankkeita on ja niistä pitäisi Kuisman mukaan ottaa opiksi – yhtä lailla kuin epäonnistumisistakin.”

”Voisi olla hyvä organisoida hankkeita niin, että yksi toimija pitäisi lankoja paremmin käsissään. Silloin voitaisiin pysyä varmemmin tavoitteissa niin aikataulun, kustannusten kuin laadun sekä vastuiden suhteen. Meillä on kuitenkin esimerkiksi liikenneväylien hankkeissa hyviä esimerkkejä siitä, että hanke voidaan toteuttaa aikataulusta edellä ylittämättä budjettia”, Kuisma päättää.