Kokeile kuukausi maksutta

Rakentaminen voi jopa elvyttää ilmastoa – ”Tarkoitus olisi saada konsepti toteutukseen ihan lähiaikoina”

Hiiling-konseptin hiilikädenjälki on suurempi kuin sen hiilijalanjälki. Ekologisuus tarkoittaa kuitenkin myös isoja kustannuksia.

Havainnekuva Verkkosaaren viherkorttelin laatukilpailuun osallistuneesta Hiiling-ehdotuksesta. Ruskeat aurinkopaneelit näkyvät kuvassa ikkunoiden alla. Kuva: Sfääri / AOR Arkkitehdit
Hallitus on asettanut Suomelle tavoitteen olla hiilineutraali vuonna 2035, mutta monet kunnat ovat tätä kunnianhimoisempia. Helsinki aikaisti viime syksynä omaa hiilineutraaliustavoitettaan vuoteen 2030. Isoista kunnista esimerkiksi Lahti ja Joensuu ovat asettaneet tähtäimensä jo vuoteen 2025.

Tämä artikkeli on tarjolla vain Rakennuslehden tilaajille

Olen jo tilaaja

Rekisteröidy

Tätä artikkelia on kommentoitu 5 kertaa

5 vastausta artikkeliin “Rakentaminen voi jopa elvyttää ilmastoa – ”Tarkoitus olisi saada konsepti toteutukseen ihan lähiaikoina””

  1. Puurakentamisen aikaansaama hiilikädenjälki (=puutuotteiden muodostama hiilivarasto) vain on sitkeästi esillä näissä kehitelmissä, vaikka sen on todettu perustuvan täydelliseen osaoptimointiin.

    Suomen ympäristökeskus on tutkinut asiaa ns. Hiilijemma-projektissaan ja päätynyt varsin yksikäsitteisesti siihen, että mitä enemmän puuta käytetään rakentamiseen, sen vähemmän hiilivarastoa kertyy.

    Raporttiin voi käydä tutustumassa täällä https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/336707/SYKEra_45_2021_HIILIJEMMA_Puurakentaminen.pdf?sequence=3&isAllowed=y
    Keskeiset tulokset löytyvät sivulta 36.

  2. Moikka Betonijussi,

    Kommenttisi on faktantarkistuksen tarpeessa:

    Kommenttisi lähteen tiivistelmässä lopputulos on seuraava: ”Skenaariotarkasteluissa puurakentamisen lisäämisen vaikutus Suomen nettopäästöihin vuonna 2035 vaihteli 1,4 Mt CO2-ekv. vähennyksestä 0,5 Mt CO2-ekv. lisäykseen. Vaihteluväli oli seurausta siitä, saatiinko puurakentamisen lisäämiseksi tarvittava puu kotimaisten hakkuiden lisäyksellä, sahatavaran vientiä vähentämällä, vai laajentamalla raaka-ainepohjaa pikkutukkeihin ja parantamalla tuotannon resurssitehokkuutta.”

    Eli ei ole tämän mukaan yksikäsitteistä, että puurakentaminen vähentää hiilivarastoa vaan kaikki riippuu siitä miten puu hankitaan. Oleellista kuitenkin on, että puurakentamisen kasvattamisen yhteydessä kiinnitetään huomiota siihen mistä rakentamiseen käytetty puu tulee. Lisäksi SYKE:n raportissa sanotaan, että ”Puutuotteiden hiilivarastoa voidaan kasvattaa lisäämällä pitkäikäisten puutuotteiden määrää ja pidentämällä puutuotteiden hiilisisällön elinkaarta kierrätystä, uusiokäyttöä ja uudelleenvalmistusta parantamalla”.

    Eli käytännössä tässä otetaan kantaa puuraaka-aineen kokonaismarkkinaan ja eri käyttötarkoituksiin; ongelma on rakentamisen sijaan erityisesti se että Suomen metsistä iso osa päätyy lämmittämiseen tai sellukattilaan. Rakennuksen rakenteisiin käytettävä puu on varsin pitkäikäinen puutuote ja varastoi hyvin hiiltä pitkäksi aikaa.

    Jos haluat jatkaa keskustelua muutoinkin kuin nimimerkillä, se käy hyvin, ystävällisesti
    Antti Kerppola

    1. Hei Antti,

      Kiitos kommentista. Olen aina valmis faktantarkistukseen, kuin lukkari sotaan. Henkilöbrändäykseni on näemmä vielä kesken 🙂

      Oikeastaan vastaan kolmella vastakysymyksellä.

      1) Miten toteutettaisiin meikäläisessä länsimaisessa markkinataloudessa puun vientirajoitukset, jotka vaadittaisiin viennin vähentämiseen? Puutahan vievät yksityiset yritykset, kukin omien kanaviensa kautta. Tulisiko niille asettaa jatkossa vientikiintiöt?

      2) Miten todennäköisenä pidät sitä, että puutuotteiden raaka-ainepohja laajenisi pienempiläpimittaiseen tavaraan, kun maahan rakennetaan koko ajan lisää sellun tuotantokapasiteettia ja samalla metsäpohjaisesta bioenergiasta on huutava kysyntä?

      3) Mitä mahdetaan käytännössä tarkoitetaan tuotannon resurssitehokkuuden kasvattamisella? Käsittääkseni puun mekaanisen jalostuksen sivuvirrat eli kuori, hake, puru ja lastu päätyvät jo nyt hyvinkin tarkkaan joko pelletiksi, sellukattilaan tai energiantuotantoon.

      Eiköhän mahda olla niin, että hakkuiden kasvattamisen vaihtoehdot ovat tässä selvityksessä tosiasiassa aivan teoreettisia malleja. Tutkimuksen tekijät ovat ehkä haluneet näiden myötä olla kohteliaita selvityksen tilaajaa kohtaan.

      Ystävällisesti,

      Jussi Mattila, toimitusjohtaja Betoniteollisuus ry
      Rakenteiden elinkaaritekniikan dosentti, Tampereen yliopisto

  3. Hei Jussi,

    Kiitos vastauksestasi. Viedessäsi keskustelun alkuperäisen aiheen sijaan mm. Suomen vientiteollisuudesta sekä yksityisomaisuuden perustuslaillisesta suojasta sekä alkuperäistä aihetta etäisesti liipaten valitessasi itse viittaamastasi tieteellisestä julkaisusta tarkoituksellisesti, muut skenaariot huomioon jättämättä, yhden puurakentamiselle suurimman mahdollisen hiilijäljen keskustelun pohjaksi, kuvaten muut skenaariot kohteliaisuuksiksi, pakko kuitenkin on tarkentaa käytkö tätä keskustelua mainitsemastasi akateemisesta näkökulmasta vai betoniteollisuuden edunvalvojana?

    Sopii kovin hyvin kuvaukseen perinteisen teollisuuden edunvalvojana, että pääasiallisena tavoitteena keskustelussa on lähinnä sekoittaa pakkaa, torpata tai hidastaa vähähiilisempien vaihtoehtojen löytyminen edustetulle tuotteelle eli tässä betonille, eikä niinkään olla ratkaisemassa tässä keskiössä olevaa valtavaa ongelmaa eli ilmaston lämpenemistä – keskeisesti hiilidioksidipäästöihin vaikuttavan toimialan näkökulmasta.

    Kuvaamasi haasteet metsien käytön osalta ovat toki todellisia, vaikkeivat sinänsä muuta konseptissamme lähteenä käytettyjä lukuja. On tietenkin niin, että mikäli rakentamisen hiilivaikutus laskettaisiin ns uusien lisäyksellisten hakkuiden vaikutuksen jyvittämisellä juuri tähän tuotteeseen, olisi lopputuloksena keskiarvoista vaikutusta merkittävämpi jalanjälki – vastaavasti sen myötä laskettava muun puun käytön kuten sellun ympäristövaikutus saataisiin näyttämään pienemmältä, eikö? Olisi erikoista jos esimerkiksi betonin vaikutuksia arvioidessa päätyisit samankaltaiseen valintaan (ottaa lähtökohdaksi kaikista korkein lisäyksellisen tuotannon hiilijälki), miksi tässä haluat toimia eri tavoin?

    On yksi, viittaamassasi artikkelissa kuvatuista skenaarioista, että puurakentaminen aikaansaa lisääntynyttä puumateriaalin käyttöä, joka puolestaan saa lisääntyneiden hakkuiden myötä aikaan hiilivarantojen vähenemisen. Toisaalta on esitetty myös muita skenaarioita, joita on tieteellisen tutkimuksen luonne huomioiden vähän erikoista lokeroida kuvailemasi ”kohteliaisuuden” piiriin. Edellisestä riippumatta viimeistään se, että saat vähähiilisen ratkaisun esittämisen kuvattua perustusoikeudellisen yksityisomaisuuden suojan kanssa ristiriitaiseksi, noh, on paitsi melko luovan aasinsillan kehittelyä että täyttä identiteetipolitiikkaa, tieteellisistä laskelmista viis.

    Kiitän joka tapauksessa sen arvokkaan näkökohdan esiintuomisesta, että hiilineutraalius vaatii toimia muiltakin teollisuudenaloilta sekä laajasti lainsäätäjältä. Toimia kuitenkin toivoisi kaikilta, jotka hiilidioksipäästöistä on aidosti huolissaan.

    Ystävällisin terveisin
    Antti Kerppola
    toimitusjohtaja, Sfääri Group Oy

  4. Mielestäni pysyin hyvinkin aiheessa, koska hiilikädenjälki on sisällä jopa heti jutun otsikossa. Ilman merkittävää kädenjälkeä ei liene mahdollista, että rakentaminen voisi ”elvyttää” ilmastoa, toki kyllä silloinkin vain laskennallisesti.

    Lienee sivuseikka, missä roolissa esiinnyn, koska pitäydyn molemmissa rooleissani faktoissa. Olisin kyllä toivonut, että olisi esittänyt edes jotain vasta-argumentteja, miksi asia olisi toisella tavalla kuin esitän. Silloin ei oikein synny asiaa eteenpäin vievää keskustelua.

    Olin lukevinani rivien välistä, että kyseenalaistat Syken raportin. Jos asiasta löytyy parempi tutkimus tai selvitys, otan mieluusti tiedon siitä vastaan.

    Tarkoitukseni ei todellakaan ole pyrkiä torppaamaan vähähiilisten ratkaisujen kehittämistä, päin vastoin. Sitä olen kyllä valmis torppaamaan, että meillä otetaan käyttöön sellaisia malleja ja ratkaisuja, jotka vähentävät rakentamisen päästöjä pelkästään paperilla, eivätkä yhtään todellisuudessa. Uskon, että tämä on myös tuoteteollisuudelle turvallisin ratkaisu, koska silloin liiketoiminta ei perustu pelkästään poliittiseen myötätuuleen, joka saattaa joskus kääntyä äkistikin.

    Itse asiassa betoniteollisuuskin on edennyt vähähiilisyydessä mielestäni aika mukavasti. Betoniteollisuuden yritykset ovat tuoneet markkinoille lukuisia tuotteita, joiden hiilijalanjälki on tyypillisesti noin puolet aiemmasta. Sen seurauksena markkinoiden pienimmän hiilijalanjäljen omaava kerrostalo rakennetaan nykyään betonista, jopa pelkkä rakennusvaihe huomioon ottaen.

    Yt. Jussi Mattila

Viimeisimmät näkökulmat