Kansallisteatteri remontoidaan Helsingissä suojelun ehdoilla

Alun perin kansallisen teatteritaiteen päärakennusta oli määrä laajentaa purkamalla 1930-luvulla rakennettu väliosa. Väliosan purkua koskeva valitus kuitenkin johti perusteelliseen suunnitelmien muutokseen ja väliosaa koskevien töiden pysäyttämiseen 17 kuukauden ajaksi. Uusien suunnitelmien mukaisesti väliosaa ei pureta, vaan se peruskorjataan. Muutoksen seurauksena hankkeen vaikeusaste kasvoi huomattavasti.

Tänä vuonna 120 vuotta täyttävä Kansallisteatterin rakennus on valmistunut kolmessa vaiheessa Helsingin keskustaan. Rautatientorin puoleinen Suuri näyttämö valmistui vuonna 1902, Suuren ja Pienen näyttämön yhdistävä väliosa 1930-luvulla ja Pieni näyttämö 1950-luvulla. Kukin rakennuksen osa on toteutettu aikanaan enimmäkseen hyvin, mutta toiminnalliset ja työturvallisuusvaatimukset ovat muuttuneet valmistumisajankohtaan nähden niin paljon, että mittavaan uuteen rakennusprojektiin oli suuri tarve.

Kun hanke oli jo käynnistynyt, töiden etenemiselle ilmaantui odottamaton este: 1930-luvun väliosaa ei saanutkaan purkaa purkuun kohdistuneen valituksen takia. Valitusprosessi luonnollisesti sotki hankkeen alkuperäisen aikataulun. Lopulta valitus hylättiin hallinto-oikeudessa, eikä valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen annettu. Alkuperäistä purkusuunnitelmaa ei kuitenkaan ollut mahdollista toteuttaa kustannus- ja aikataulusyistä. Siksi suunnitelmia lähdettiin kehittämään siitä lähtökohdasta, että väliosa purun asemesta säilytetään ja samalla hankekokoa pienennetään.

”Vaikeusaste kasvoi selvästi. Väliosan sisään piti nyt tehdä uusi runko kantamaan uudesta tekniikasta aiheutuvat kasvavat kuormitukset. Haalausaukkojen mitat olivat rajalliset, ja oli vaativa temppu saada esimerkiksi deltapalkit nostetuiksi sisään”, työmaapäällikkö Erkki Tuikkanen SRV:stä kertoo.

Erityisesti 1950-luvulla valmistuneessa osassa ja myös 1930-luvulla valmistuneessa väliosassa runkorakenteet oli mitoitettu ”luita myöten”. Tämän vuoksi niiden kapasiteettia oli kasvatettava mantteloimalla sekä hiilikuituvahvisteilla ja ulkoisilla jänteillä. Jännitettyjä rakenteita tarvittiin myös perustusten vahvistuksessa: vanhat ja niiden molemmin puolin valetut uudet anturat puristettiin toisiinsa kiinni jänneterästankojen avulla.

Pohjavahvistuksessa käytettiin myös suihkupaalutusta.

”Menetelmästä ei välttämättä ollut pelkästään hyviä kokemuksia Kansallisteatterissa. Parinkymmenen vuoden aikana oli kuitenkin otettu opiksi: upottamalla kupariputki paaluun ja kierrättämällä jäähdytysvettä sen sisällä eliminoitiin massan liiallinen lämpeneminen”, kertoo projektinjohtaja Unto Hartikainen rakennuttajakonsulttina toimivasta A-Insinöörit Rakennuttaminen oy:stä.

Kärkihankeallianssi suojelun ehdoilla

Kansallisteatterin rakennus on suojeltu, mikä merkitsee käytännössä sitä, ettei mitään muutosta alkuperäiseen arkkitehtuuriin tai alkuperäisiin rakenteisiin saa tehdä ilman Museoviraston lupaa. Erityisesti hankkeen alkuvaiheessa olikin aivan keskeistä, että Museovirasto ja projektin johto tekivät tiivistä yhteistyötä.

Julkisivuun asennettiin uusi tiililaatoitus, jonka tuli mukailla alkuperäistä julkisivua niin tarkasti kuin mahdollista. Ensin valmistettiin mallielementit, ja vasta kun niiden ulkonäkö oli hyväksytty ja rakenteellinen kestävyys osoitettu, tiilille myönnettiin polttolupa. Alkuperäiset laattaelementit olivat ulkomitoiltaan 80 x 80 senttimetriä, kun taas uusien kuorilaattojen sivumitat ovat tuplat. Tämä sallittu muutos nopeutti julkisivutöitä, mikä oli tärkeää, koska valituksen seurauksena tapahtunut aikataulun hidastuminen aiheutti sekin kustannusten kasvua alkuperäiseen suunnitelmaan nähden.

Se, että hanke ylipäänsä pääsi jatkumaan tauon jälkeen, oli seurausta luvitusprosessin jakamisesta useisiin vaiheisiin. Tämän taas mahdollisti toteutusmuoto: allianssi, jossa on piirteitä sekä totutusta, niin sanotusta australialaisesta allianssista ja Suomessa tutusta projektinjohtourakkamallista.

”Projektinjohtomallia tässä on se, että pilkotaan hanke osiin ja tarkistetaan sitten kustakin osasta, mitä maksaa, pitääkö aikataulu ja tuotantotekninen mielekkyys. Näin varmistetaan se, ettei mennä taloudellisesti miinukselle. Allianssia taas on se, että tilaajalle ja käyttäjälle tärkeät tavoitteet saavutetaan ja niissä onnistuminen palkitaan”, SRV:n projektinjohtaja Pekka Kähkönen toteaa.

Kohde on Senaatin kriteeristön mukainen kärkihankeallianssi, jollaisista on hyviä kokemuksia erityisesti kaikkein vaativimmissa hankkeissa. Vaativuus on tässä tapauksessa sekä teknistä ja logistista että seurausta sidosryhmien moninaisuudesta ja suojeluvaatimuksista. Koko ajan on pitänyt ottaa huomioon paitsi suojelunäkökohdat myös se, että työmaan välittömässä läheisyydessä, parikymmentä vuotta sitten remontoidulla Suurella näyttämöllä on lomakausia lukuun ottamatta teatteritoimintaa.

Korona ja geopolitiikka kiusana

Hanke käynnistyi sopimusten allekirjoituksella maaliskuussa 2020 eli melko tarkkaan samaan aikaan kuin koronarajoitukset astuivat ensimmäistä kertaa voimaan. Töiden piti alkaa kesäkuussa 2020, mutta ne pysäytettiin valituksen johdosta ja jatkuivat 1950-luvun osassa syksyllä 2020.

Koronarajoitukset sekä vaikeuttivat että tavallaan helpottivat työmaan etenemistä. Rajoitusten aukoton noudattaminen tuotti välttämätöntä lisätekemistä koko työmaaorganisaatiolle, mutta toisaalta teatterin vajaakäyttö antoi mahdollisuuden jatkaa töitä illalla, jos jonkin työvaiheen aikataulun takia näin oli tehtävä.

Korona ei tällä työmaalla aiheuttanut oleellisia viivytyksiä rakennusmateriaalien ja taloteknisten laitteiden toimitusaikoihin. Sen sijaan helmikuussa alkanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on johtanut suuriin kustannusnousu- ja saatavuusriskeihin. Työmaa on Erkki Tuikkasen mukaan varautunut tulevaan ostamalla jäljellä olevissa työvaiheissa tarvittavia materiaaleja etukäteen runsaasti varastoon sekä tekemällä kiinteähintaisia taloteknisiä urakkasopimuksia huomattavasti aikaisemmin kuin on ollut tapana.

”Kun tarkastellaan kahta kriittistä seikkaa eli hankintahintaa ja saatavuutta, niin tällä hetkellä sen varmistaminen, että tavaraa ylipäänsä saadaan, on kaikkein keskeisin asia”, Kähkönen sanoo.

Kun vielä ottaa huomioon työt keskeyttäneen valituksen vaikutukset aikatauluun ja rakenteisiin ja sitä kautta kustannuksiin, voi todeta, että työmaata ovat haitanneet lähes kaikki kuviteltavissa olevat vaikeudet. Kiinteähintaisena tai muun perinteisen toteutusmuodon mukaisena urakkana työmaa olisi ollut mahdotonta viedä läpi ilman mittavia lisä- ja muutostyövaatimuksia – jos ylipäänsä lainkaan. Nyt toteuttajan tilaajalle esittämiä reklamaatioita ei ole tullut juuri yhtään.

”Yhtä tärkeää kuin allianssitiimin kiinteä keskinäinen yhteistyö on ollut tiivis yhteys tilaajaan. Näin on voitu koko ajan pitää mielessä toiminnalliset tarpeet, jotka ovat teatterialalla muuttuneet huomattavasti viime aikoina”, Unto Hartikainen kertoo.

Tekniikka uusiksi

Rakenteiden suunniteltu ikä on jopa sata vuotta, kun taas talotekniikassa näin pitkää käyttöikää ei voi pitää realistisena. Lviaj-koordinaattori Niko Väisäsen mukaan nyt uusi talotekniikka on suunniteltu pidettävän käytössä 30 vuotta. Oleellinen osa talotekniikkaa on kehittynyt rakennusautomaatio, jonka avulla myös energiatehokkuutta voi parantaa.

Uusi teatteritekniikka niin ikään on automaation ohjaamaa; vanha käsin veivattava näyttämömekaniikka jää pois käytöstä. Suojelusyistä myös säästetään paljon vanhaa: esimerkiksi ikkunat kunnostetaan, samoin vanhat valaisimet. Tämä on linjassa myös tilaajan arvojen ja periaatteiden kanssa, niistä keskeinen on kestävä rakentaminen. Tätä ilmentää myös kiertotalouden totuttua isompi painotus: esimerkiksi harjoitussalin vanhat lattiapölkyt kunnostetaan ja käytetään uudelleen.

Vuoden työmaakilpailu käynnistyy

Kansallisteatterin peruskorjaus käynnistää tämän vuoden työmaakilpailun ehdokkaiden esittelyn.

Rakennuslehti on valinnut Vuoden työmaan 1980-luvun puolivälistä alkaen. Viime vuonna voittajaksi ylsi SRV:n vetämä allianssi ja sen Helsinki-Vantaan lentoaseman T2-terminaalin työmaa.

Työmaakilpailun tavoitteena on paitsi nostaa työmaahenkilöstön arvostusta myös parantaa koko alan osaamista.

Kilpailussa etsitään parhaiten johdettua, vaativaa työmaata, jonka ratkaisut esimerkiksi kosteudenhallinnan, työturvallisuuden, laadun, yhteistoiminnan tai tuotannon tehokkuuden kehittämisen osalta ovat hyviä malleja alalle.

Ehdokkaat esitellään kesä–syyskuun aikana ja voittaja julkistetaan Finnbuild-messujen yhteydessä lokakuun alussa Helsingissä. Voittajan valitsee kokenut asiantuntijaraati.

Katso kuvat kansallisteatterin remontista: