Suomessa louhitaan räjäyttämällä yli sata pienempää tai suurempaa kohdetta päivässä. Vaikka räjäyttämällä tehtävään louhintaan liittyy tiukka lainsäädäntö ja tarkat turvallisuus- ja pätevyysvaatimukset, vaaratilanteita ja onnettomuuksia tapahtuu. Tehtävän työn määrään suhteutettuna vaaratilanteet ovat kuitenkin harvinaisia ja esimerkiksi louhinta-alan työturvallisuustilastot ovat moneen muuhun rakentamiseen alaan verrattuna paremmat.
Tilastoihin syntyi ruma poikkeus Laakson sairaalatyömaalla viime viikon perjantaina. Kaksi työntekijää loukkaantui, kun räjähtämätön räjähde laukesi hydraulivasaralla tehtävän kallion rusnauksen yhteydessä. Räjähdyksessä kiviä sinkoili hallitsemattomasti satojen metrien päähän ja ne tuhosivat muun muassa kaksi pysäköityä autoa.
Lue lisää: Laakson sairaalatyömaan onnettomuuden syynä aiemman räjähteen laukeaminen
SRV:n tietojen mukaan Laakson työmaalla on tapahtunut viime vuoden toukokuun ja tämän vuoden elokuun välisenä aikana yhteensä viisi poikkeavaa läheltäpiti- tai vaaratilannetta. Perjantain onnettomuus tilastoitiin kuudenneksi ja se oli vakavin.
Lue lisää: Laakson onnettomuustyömaan räjäytys- ja louhintatyöt teki Destian käyttämä alihankkija
Ohjeistus ja lainsäädäntö on tiukkaa
Räjähteillä tehtävän louhinnan turvallisuusohjeet ja lainsäädäntö määräävät räjähdetyypit, joita voidaan käyttää asutuskeskuksissa. Lisäksi peittämiseen liittyvistä asioista määrätään eli räjähdyskentät pitää peittää kumimatolla tai muulla turvallisuuden takaavalla menetelmällä. Myös räjähdyksiä tekevien räjäytystyön johtajien ja panostajien pätevyydet määrätään laissa.
Kaikkien räjäytystöiden suunnittelun pohjalla pitää olla yleensä hankkeen tilaajan teettämä ympäristösuunnitelma, jonka yleensä tekee konsultti tai muu asiantuntija. Suunnitelmassa kerrotaan urakoitsijalle kaikki sellaiset ympäristötekijät, jotka pitää ottaa huomioon louhintasuunnittelussa. Niitä ovat esimerkiksi rakennukset, niissä oleva liiketoimintaa, tärinälle, melulle tai pölylle herkät alueet tai laitteet, putket, sähköt ja maanalaiset tunnelit tai kaasulinjat.
Ympäristöselvitys antaa urakoitsijalle lähtökohdat louhintasuunnittelulle ja siinä on myös mukana ohjearvot esimerkiksi tärinälle. Ympäristöselvityksen perusteella räjäytyssuunnittelussa otetaan huomioon kivensinkoiluriskit ja valitaan millaisella reikä- ja patruunakoolla louhinnat tehdään ja millaisia räjähteitä voidaan käyttää.
Kun työmaa on edennyt louhintavaiheeseen, työt tehdään räjäytystyön johtajan tarkastaman ja hyväksymän räjäytyssuunnitelman mukaisesti. Myös panostaja voi tehdä sen, jos hänen pätevyytensä riittää. Räjähteitä voivat käsitellä myös muut perehdytetyt, mutta työ on tehtävä panostajan valvonnassa ja hänen on oltava paikalla. Lopullinen vastuu on aina panostajalla ja räjäytystyön johtajalla.
Yhdessä reiässä voi olla 2-3 räjähdysainetta
Louhinnassa kallioon porataan reikiä sen pituisina, kokoisina ja suuntaisina kuin on suunniteltu, jotta räjähde saadaan tasaisesti jaettua kallioon. Sitten se panostetaan räjähdysaineilla, jotka on valittu kohteen mukaan.
Yhdessä reiässä voi olla 2-3 erilaista räjähdysainetta, esimerkiksi pohjalla, keskellä ja pinnassa. Räjäytyspanokset voidaan myös jakaa välitäytteen avulla. Alimmaisena voi olla muutaman metrin korkea räjähdyspanos, sitten metri sepeliä ja pinnassa uusi panos. Kaikessa pitää ottaa huomioon kallion geologia, onko siellä lustia tai ruhjeita. Niiden kohdalle voidaan laittaa sepeliä ja sen avulla voidaan vaikuttaa myös tärinään. Panoksen jakamisen avulla voidaan vaikuttaa tärinään. Pienemmillä samanaikaisesti sytytetyillä panoksissa saadaan pienennettyä tärinää.
Erilaisilla sytytysvälineillä voidaan sytyttää eri reiät tai niiden osat millisekuntien tarkkuudella suunnitellussa järjestyksessä.
Panostuksen jälkeen kenttä peitetään päältä ja edestä eli sen päälle asetetaan useita kerroksia kumimattoja. Ne on tehty autojen renkaista ja voivat painaa jopa tuhat kiloa kappale.
Räjäytyskentän eteen niin sanottuun rintaukseen tehdään louheesta muuri, jota sanotaan juuritäkkäykseksi. Sen jälkeen määritellään vaarallinen alue, varoalue. Se tyhjennetään kaikista ihmisistä ja vartioidaan ettei sinne pääse kukaan tulemaan. Tämä varoalue määritellään aina räjäytysympäristön mukaan.
Varoitusmerkkien jälkeen tehdään räjäytys ja kun savukaasut ovat tuulettuneet pois, panostustyöntekijät tarkistavat miten työ onnistui. Ennen sitä alueelle ei päästetä ketään muita. Jos kaikki on sujunut odotetusti, annetaan vaara ohi -merkki, mutta vieläkään alueelle ei päästetä muita työntekijöitä tai kaivinkoneita.
Vastuupanostaja tai räjäytystyönjohtaja varmistaa, että kaikki räjähteet ovat palaneet. Jos alueella näkyy räjähtämättömiä panoksia, sitäkin sattuu, ne tarkistetaan, kerätään pois ja kuljetetaan pois hävitettäväksi.
Koira tarkasti Laakson alueen tiistaina
Jos alueella on epäilys tai näkyy esimerkiksi isoja kiviä louheen seassa, se voi olla merkki räjähtämättömästä kohdasta. Tässä tapauksessa lastaustyöntekijöille annetaan ohjeet miten työtä tehdään eteenpäin ja isot kivet siirretään varovasti sivuun. Jos porareikiä on näkyvissä ja niihin menee sytytysnallien johtimia, panostaja käy tarkistamassa kaiken visuaalisesti, muita teknisiä apuvälineitä tähän työhön ei ole.
Jos työmaalla on epäilys, että alueelle on jäänyt räjähtämättömiä panoksia ja niistä syntyy turvallisuusriski, alueelle voidaan kutsua paikalle myös räjähdysaineiden etsintään erikoistunut koira, joka tarkistaa alueen.
Räjähdekoiran tehtävänä on etsiä lähtemättömiä räjähteitä esimerkiksi louhekasan joukosta. Laakson työmaalla räjähdekoira tarkisti alueen tiistaina, jonka jälkeen jo aiemmin, ennen perjantain onnettomuutta valmiiksi panostettu alue voitiin räjäyttää. Koira tunnistaa erilaisia räjähdeaineita hajun perusteella.
Jossain tapauksissa räjähtämättömien panoksien riskiä voidaan arvioida tärinämittaustulosten avulla, mutta normaalisti ne ovat kaukana räjähdyspisteistä, joten sen tuottamasta käyrästä voi olla vaikea erottaa jokaista reikää erikseen. Erityisen haastavissa geologisissa oloissa se ei aina onnistu lainkaan.
Kaikki reiät ei aina räjähdä samaan aikaan, etummaiset räjähtävät ennen takimmaisia. Kun räjähdysaine detonoi, syntyy iskuaalto, joka synnyttää kallioon uusia rakoja. Seuraavaksi kaasut purkautuvat kallion uusiin ja vanhoihin halkeamiin ja laajentavat niitä. Joskus kaasut voivat mennä vanhaan luonnolliseen rakoon ja välittyä takana olevaan reikään ennen kuin se syttyy. Tällöin voi käydä niin, että räjähdysaine syttyy alapäästä, mutta kaasut katkaisevat räjähdysainepilarin eikä yläosa enää räjähdäkään. Tätä voidaan välttää käyttämällä räjähdepatsaassa useita nalleja. Silloin kaikki panokset räjähtävät ja kaikki räjähdysaine palaa pois.
Nopeasti palavaa räjäytysainetta
Asetus määrää, että asutusalueella saa käyttää vain patrunoitua räjähdettä. Se on valmistajan valmiiksi noin puoli metriä pitkiin pötköihin pakkaamaa räjähdettä. Räjäytyksessä voidaan käyttää esimerkiksi dynamiittia ja emulsiota. Räjähteillä on erilaisia palo-ominaisuuksia, joka vaikuttaa siihen millaiseen kallioon mikäkin sopii. On tärkeää, että sytytyspala, johon nalli kiinnitetään, on nopeasti palavaa.
Sytytysvälineissä on useita eri perustyyppiä, joista valitaan olojen ja turvallisuuden kannalta arvioituna sopivin. Esimerkiksi lähellä sähköjohtoja tai ukkosella ei voi käyttää sähköisiä sytyttimiä. Sytytysvälineiden johtimet ovat myös herkkiä viottumaan, joten sekin pitää ottaa huomioon, kun kenttää peitetään.
Jos alueella on tärinävaroituksia, sytytysajoitus pitää saada hyvin tarkaksi ja silloin voidaan käyttää elektronistä sytytystä. Elektroninen sytytys on kaikista turvallisin eikä se ole herkkä ulkoisille sähkölaitteille ja sen avulla saadaan minimoitua tärinää. Se on muutenkin kaikista tarkin louhintaräjähdyksen ajoituksissa ja silloin kyse on millisekunnin tarkkuudella säädettävästä ajoituksesta.
Perinteisten pyroteknisten nallien hajonta voi olla kymmenen millisekuntia ja elektronisilla se on yksi tuhannesosa millisekunti eli se syttyy juuri silloin kuin on suunniteltu. Elektronisten nallien toimintakunto voidaan lisäksi tarkistaa laukaisulaitteesta, kun muut nallit eivät sitä kerro.
Lue lisää: Destia heitettiin ulos Laakson yhteissairaalan allianssista
Juttua varten on haastateltua useita asiantuntijoita.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Suomessa louhitaan räjäyttämällä vähintään sata kohdetta päivässä – räjähdekoira tarkasti Laakson louhintatyömaan”