Asiantuntija: Onko Suomi lipsumassa rakennusten energiatehokkuusdirektiivin tavoitteista

Luonnokset ympäristöministeriön asetuksiksi uuden päästöttömän rakennuksen energiatehokkuudesta sekä rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta päästöttömäksi rakennukseksi korjaus- ja muutostöissä olivat lausunnolla alkukesästä. Itse luonnosteksti ja annetut kommentit paljastavat tylysti sen, miten rakennusten energiatehokkuusdirektiivin implementointi on harhautumassa oudoille poluille eikä tue edes Suomen hiilineutraaliustavoitteita.

Ympäristöministeriö painottaa lausunnoilla olleissa ehdotuksissa lähinnä päästöjen vähentämistä. Useissa annetuissa kommenteissa aiheellista huolta herättää rakennuksen todellisen energiatehokkuuden parantamisen unohtaminen. Unohduksissa on myös se, että olemassa oleva rakennuskanta muodostaa ylivoimaisen osan kira-sektorin päästöistä ja energiankulutuksesta. Asetusehdotukset avaavat väylän näennäisiin parannuksiin ja sisältävät riskin energiamuotojen kertoimien ohjailuun, jossa on suorastaan viherpesun elementtejä.

Todellisia energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä pystyisi välttämään, kun yksistään uusiutuvaa päästötöntä energiaa käyttämällä saa toimistopöytätyönä E-luvun painettua alas, kuluipa energiaa kuinka paljon tahansa ja olipa sen alkuperä sitten elinkaarisesti päästötön tai ei.

Käytännössä samankaltainen energiatehoton rakennus voisi saada toista paremman energialuokan riippuen siitä, missä se sijaitsee ja kuinka ”vihreää” kaukolämpöä tai sähköä sen toimittaja raportoi myyvänsä. Päästöt vähenevät paperilla, mutta direktiivin edellyttämä energiatehokkuus ei todellisuudessa parane ollenkaan. Jos energia olisi lisäksi tuotettu poliittisen päätöksen päästöttömyydestään nauttivalla puulla, se ei todellisuudessa olisi edes päästötöntä.

Yksittäisen materiaalin suosimisesta helpotuksin luovuttava

Asetusluonnokset paljastavat myös sen, että ympäristöministeriö aikoo jatkaa puurakentamisen suosimista energiatehokkuusvaatimusten helpotuksilla, joille ei ole mitään ilmasto- tai ympäristöperustetta. Helpotukset mahdollistaisivat edelleen merkittävästi energiatehottomampien rakennusten rakentamisen, kun rakennus on rakennettu hirrestä tai massiivipuusta. Helpotuksia on markkinoilla perusteltu jopa energiankäytön päästöjä kompensoivalla puun hiilivarastolla, jonka ympäristöministeriö laajasta vastustuksesta huolimatta sisällytti ilmastoselvitysasetukseen hiilikädenjälkenä. On huomattavaa, että kyseiset hiilivarastot eivät tuo mitään ilmastohyötyjä, kuten muun muassa Suomen ilmastopaneeli on eri raporteissaan ja lausunnoissaan esittänyt.

Asetusehdotuksissa tuntuu unohtuneen myös muussa kestävän rakentamisen EU-sääntelyssä ja energiasääntelyssäkin painotettu rakentamisen resilienssi ja huoltovarmuus. Mitään ei tunnuta opitun EU:ssa koetusta energiakriisistä, kun sitä edeltävinä vuosina energiaa, vähäpäästöistäkin, kuviteltiin olevan pikkueuroilla saatavilla ylettömästi ja tuhlattavaksi.

On huolestuttavaa, että esimerkiksi rakennuksen lisäeristämistä perustellaan tarpeettomana ilmastonmuutoksesta johtuvan ilmaston lämpenemisen verukkeella. Voimme tulevaisuudessakin kohdata kylmiä ajanjaksoja ja odottamattomia vakavia energiansaannin häiriötilanteita, joissa energianiukkuus on todellisuutta ja nykytasoa parempi lämmöneristys on keskeinen rakennuksen turvallisuus- ja arvotekijä.

Sääntelyllä ei tule peitellä todellisia ympäristö- ja ilmastovaikutuksia

Kun vähähiilisyyden sääntelyyn sisältyy paljon epävarmuuksia ja energiatehokkuusmääräyksiin on ehdotettu todellista energiatehokkuutta heikentäviä osia, vaara rakentamisen kestävyystiedon viherpesuun on ilmeinen.

Samanaikaisesti vastuulliseen rakentamiseen linkittyvien kestävyyden eri osa- alueiden raportointi jalkautuu myös kira-sektorin yrityksiin esimerkiksi kestävyysraportoinnin direktiivin ja EU-taksonomian myötä. Muun muassa vähähiilisyys ja energiatehokkuus sisältyvät raportoitaviin kestävyystietoihin.

Yritysten näkökulmasta julkistettavan kestävyystiedon on oltava uskottavaa ja läpinäkyvää; tiedot tullaan lopulta tarkastamaan kolmansien osapuolten toimesta. Koko kira-sektorin vastuullisuuden edistämisen näkökulmasta sellaista tilannetta, jossa paljastuu sääntelyn vain peittelevän todellisia ympäristö- ja ilmastovaikutuksia, ei saa syntyä.

Lausunnossaan asetusehdotuksiin Suomen ilmastopaneeli ehdotti, että pidemmällä tähtäimellä olisi aiheellista laatia selvitys rakennusten energiatehokkuuden kehittymisestä ja erityisesti käytettävien energiatehokkuustoimenpiteiden riittävyydestä ja kustannustehokkuudesta. Ehdotus on erittäin kannatettava. Saman selvityksen vaatisi myös hiilipäästöjen kehitys ja seuranta, kun arvioinneissa materiaalien ja energiakäytön osalta otettaisiin huomioon puun käytön aiheuttamat todelliset päästöt.

E-luku osoittamaan aidosti rakennuksen energiatehokkuutta

Nyt olisi hyvä hetki muuttaa rakennusten E-luku vastaamaan sitä, mistä sen nimikin juontaa: sillä osoitettaisiin rakennuksen energiatehokkuus, eli minkä verran rakennus kuluttaa energiaa. Ilmastopäästöt käsiteltäisiin ilmastoselvityksessä, kun sen laskenta vain saadaan huomioimaan eri materiaalien ja energiamuotojen todelliset päästöt.

Energiatehokkuuden ja vähähiilisyyden edistäminen ei saa olla uskonasiaa, jossa energiatehokkuuden asetusehdotusten mukaisesti toteutettavien, paljon energiaa kuluttavien rakennusten energialaskut päätyvät kohtuuttomina käyttäjien ja kuluttajien maksettaviksi.

Rakentamisen kestävyyteen liittyvän sääntelyn vapauttaminen kaikesta poliittisesta ohjauksesta ja parametrikikkailusta vahvistaisi eri materiaalien ja rakenneratkaisujen tuotekehitystä ja kirittäisi kaikkia toimijoita niin energiatehokkuuden kuin vähähiilisyydenkin edistämiseen. Se loisi rakennusmateriaaleista riippumatta yrityksille oikeudenmukaiset ja tasapuoliset kilpailuedellytykset.

Kirjoittaja on diplomi-insinööri ja yrittäjä. Hän on toiminut kestävän vähähiilisen rakentamisen ja ympäristövaikutusarvioinnin eurooppalaisen standardisoinnin asiantuntijana rakennusteollisuudessa vuosina 2003–2025.