Rambollin rakennesuunnittelija rauhoittuu raivaussahan kahvoissa

Mikäli isompia esteitä ei ilmaannu, hän pakkaa autoonsa metsätyövetimet ja kääntää keulan Seinäjoelta kohti synnyinpaikkaansa Keski-Suomen sydänmailla. Siellä mies painelee muitta mutkitta metsäpalstoilleen joko jalkapelissä tai mönkijän selässä.

”Arkiset työasiat unohtuvat, kun laittaa kypärän päähän, radioluurit korville ja kiskaisee raivaussahan käyntiin”, vakuuttaa muun muassa Kokkolan Areena-hankkeessa mukana ollut Paananen.

Samalla hän toki tunnustaa, että monen tuttavan ja työkaverin on vaikea käsittää, mikä vetää miehen myös keskellä kesää ja aamukuudelta vesakonraivaukseen. Vastaus on lopulta yksinkertainen.

”Hommat on aloitettava mahdollisimman aikaisin, jos meinaa säästyä hyttys- ja paarmaparvilta. Ja kun aikaisin aloittaa, niin puolen päivän jälkeen on vapaa puuhailemaan jotain muuta.”

Perintöpalstoissa riittää perkaamista

Paanaselle metsätyöt ovat pitkälti verenperintöä. Maalla lapsuutensa viettäneelle pojankossille metsä oli arkinen elinympäristö, joka oli paitsi leikkipaikka myös marjojen, sienien, polttopuiden ja riistan lähde.

Hän hankki vanhempiensa tilukset viitisentoista vuotta sitten yhdessä veljensä kanssa.

”Siitä oikeastaan alkoi myös metsänhoitoharrastus. Toki olin tehnyt näitä samoja hommia isän apuna aiemminkin, mutta omistajana niihin alkoi suhtautua eri tavalla. Hikiseen ja työlääseen taimikonperkaukseenkin löytyi hyötynäkökulma.”

Aiemmasta kokemuksesta onkin ollut etua. Kun tietää jo etukäteen töiden fyysisen rasittavuuden, ei muutaman päivän reissuilla tulee haukanneeksi liian isoja urakoita. Niiden myötä metsätyömaalle saattaisivat sammua sekä mies että saha – pahimmassa tapauksessa jopa kohtalokkaasti.

”Tämä on omanlaistaan maratonjuoksua, jossa maltti on valttia. Jos tänään jää jokin paikka perkaamatta tai runko kaatamatta, niin sen ehtii tekemään myös seuraavana päivänä tai parin kuukauden päästä. Täysin valmista ei tule koskaan.”

Luontoarvot entistä tärkeämpiä

Palstoillaan Paananen käy kerran pari kuukaudessa ympäri vuoden. Keskitalvi menee pitkälti kuluvaa vuotta suunnitellessa ja mahdollisia myrskytuhoja kartoittaessa.

Kevään tullen tehdään tarpeen mukaan istutustöitä ja harvennusta ja kesällä taimikonperkausta. Jossain rakosessa autetaan myös vanhempia polttopuusavotassa.

”Pientä nakertamista riittää kyllä ympäri vuoden. Alussa olin esimerkiksi vesakoiden raivaamisen suhteen hyvinkin tarkka. Nyt olen jo suurpiirteisempi ja männiköissä saa kasvaa myös lehtipuita.”

Urakointi palkitaan aikanaan puunmyyntituloina. Rakennesuunnittelijan mukaan ne ovat kuitenkin entistä enemmän sivuseikka. Iän myötä luonto- ja virkistysarvot ovat ajaneet monessa kohtaa eurojen ohi.

”Näissä hommissa näkee oman työnsä tulokset ihan eri tavalla kuin läppärin ääressä. Eikä tarvitse päivän päätteeksi mennä enää kuntosalillekaan.”