Asumisen kalleus huolena

Tammikuun lopussa valmistuvassa hallituksen asuntopoliittisessa ohjelmassa kannetaan huolta asumisen kalleudesta. Kohtuuhintaisen tuotannon riittämättömyys on sosiaalinen ongelma, ja siitä on jo selvää haittaa elinkeinotoiminnalle. Kaupan kassoille ja moniin muihin palvelualan töihin on vaikea saada tekijöitä, jos asunnon ostaminen työstä saatavilla tuloilla on käytännössä mahdotonta.

Valtion tukemassa asuntotuotannossa on puuttunut tavallisille ihmisille tarkoitettuja vuokra-asuntoja. Asiaa yritettiin korjata viime syksynä puolittamalla normaalien vuokra-asuntojen korkotukilainojen omavastuukorko. Silti tavallisten vuokra-asuntojen määrä matelee pohjalukemissa. Viime vuonna aloitettiin 2 100 normaalia vuokra-asuntoa, eikä tämän vuoden tilanne näytä oleellisesti paremmalta, sillä käyttösuunnitelman arvio on 2500 asuntoa.

Asuntorakentamisen kannalta on hyvä uutinen, että hallitus jakoi suhdannepuskureiksi varatut asuntomiljoonat jo heti vuoden alussa. Budjettiriihen sopimuksen mukaan rahojen käytöstä piti sopia vasta ensi syksyn suhdannetilanteen perusteella. Tämän vuoden Ara-tuotannon arvio onkin hieman viime vuotta korkeampi eli noin 7 000 asuntoa. Elvytysrahojen aikaistamisen ikävä viesti on, että suhdannetilanne on heikentynyt. Jos suhdanteet edelleen heikkenevät, elvytysrahat ovat viime kertaa tiukemmalla. Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru lähetti jo viime syksynä selkeän viestin alan toimijoille siitä, että elvytystoimet on tehty jo ennakolta omavastuukoron puolituksella budjettiriihen lisämiljoonilla.

Mahdollisessa elvytystilanteessa lisäeurot kohdennetaan varmasti huomattavasti tarkemmin kuin viime kerralla. Välimallin kaltaista automaattia on turha odottaa, sillä painopiste on kohtuuhintaisessa tuotannossa.

Asuntopoliittisessa työryhmässä on isoja kysymyksiä pöydällä. On hyvä, että asumisen kalleus on nostettu keskeiseksi ongelmaksi. Luultavaa kuitenkin on, ettei esimerkiksi tonttipulaan löydetä patenttiratkaisua.