Energiatodistus voi olla harhaanjohtava

Uusittu kesäkuussa käyttöön otettu energiatodistus on tarkoitettu asunnon myyntiä ja vuokrausta varten, jolloin ostaja voi vertailla tarjoamaa keskenään.  Energiatodistus on herättänyt tunteita ja vastalauseita osittain siitä syystä, että sen sisällöstä on annettu harhaanjohtavaa tietoa.

Energiatodistus vaaditaan 1.6.2013 alkaen vuonna 1980 tai sen jälkeen rakennetuilta omakotitaloilta. Vuonna 2017 mukaan tulevat myös ennen vuotta 1980 rakennetut omakotitalot. Todistus vaaditaan, kun rakennetaan uutta tai kun myydään tai vuokrataan.

Omakotiliiton ja sähköalan mielestä uusi laskennallinen, energiamuotokertoimella painotettu energiatodistus on epäoikeudenmukainen erityisesti sähköllä lämmitettäville vanhoille pientaloille. Energiamuotokerroin tekee jopa kivihiilellä lämmittämisen ympäristöteoksi sähkölämmitykseen verrattuna ja vääristää todellista energiankulutuksen vertailua.

Energiatodistukseen tehtävä laskelma on keskimääräinen ja vain rakennusta ja rakenteita kuvaava. Talon ostajan kannalta tärkeämpää onkin tietää rakennuksen ominaisuudet kuin käyttäjien kulutustottumukset. Siksi vaatimus pelkkään kulutukseen perustuvasta todistuksesta ontuu.

Omakotiliiton mukaan energiatodistukseen ei ole haluttu mukaan merkintää todellisesta energiankulutuksesta. Kyseessä lienee kuitenkin väärinkäsitys, sillä toteutunut energiankulutus pitää antaa energiatodistuksesssa, jos se on helposti saatavissa.

Mielenkiintoista olisi tietää, mikä on mitatun kulutuksen ja laskelmilla saadun luvun ero. Tämän ministeriö voi ehkä kertoa jo vuoden kuluttua, kun tilastotietoa on alkanut kertyä.. Tällä voisi olla vaikutusta energiatodistusta kehitettäessä ainakin jos erot joillakin talotyypeillä tai lämmitysmuodoilla ovat merkittävät. Eriarvoinen kohtelu ei saisi johtaa esimerkiksi siihen, että joissakin (lämpöpumppuja käyttävissä)  taloissa energiaa riittäisi vapaasti tuhlattavaksi esimerkiksi mukavuusjäähdytykseen.

Jo nyt energiatodistuksen laskentaan on jouduttu tekemään tarkistuksia, koska se antoi vääriä arvoja lämpimän käyttöveden energiankulutuksesta. Lämpimän käyttöveden laskemiseen tuli leikkuri 120 neliömetriä suurempiin taloihin. Tämä auttaa sähkölämmitystä erityisesti, koska lämmintä käyttövettä lasketaan kuluvan 35 kWh neliötä kohden. Nyt se leikkaantuu pois 120 neliötä isommissa taloissa.

Ongelmallinen vanhoille taloille

Vanhojen rakennusten energiatodistus on sikäli hataralla pohjalla, että se laaditaan vanhojen piirustusten ja usein vain pikaisen paikallakäynnin pohjalta. Taloja ei voi verrata kodinkoneisiin, jotka ovat sarjatuotantoa. Päällisin puolin samanlaisissa taloissa esimerkiksi talotekniikka voi vaihdella suuresti, samoin tiiviys ja se huolellisuus, millä eristeitä on laitettu. Energiakonsultin arvio perustuu siten osin myös kokemukseen ja jopa arvauksiin

Todellinen tilanne saataisiin kuitenkin selville vain tiiviysmittausten, lämpökuvausten ja rakenteiden aukaisemisen jälkeen, sillä eristeet ovat voineet painua ja tiivisteet hapertua vuosien saatossa.

Energia-asioista aktiivisesti lehtiin kirjoittava Jouko Taskinen toteaa, että lämpimän veden käyttö ei  ole rakennuksen ominaisuus vaan  täysin käyttäjistä kiinni ja sen suhteellinen osuus kasvaa huimasti muun lämpöenergian kulutuksen vähentyessä. Tätä seikkaa ei ole laskelmissa otettu huomioon.

Hän huomauttaa, että laskentamalli ei ota olleenkaan huomioon talon ulkopuolista sähkönkulututa, kuten  pihavalaistusta, autotalliluiskien/piha-alueiden kaapelilämmitystä,  vesijohtojen saattolämmitystä  tontilla jne.

Joissakin omakotitaloissa katuvalaistus hoitaa valaistuksen, toisissa on oltava henkilö- ja murtoturvallisuuden vuoksi valaistusta paljonkin.

Joskus sähköä tarvitaan myös rossipohjan koneelliseen tuuletuksen. Uusien energiamääräysten ja ilmastonmuutoksen vuoksi tällaisia sähköisiä kuivaimia on ehdotettu myös yläpohjiin.

Hintahaarukka 150-1500 euroa omakotitalolle

Parasta vanhojen rakennusten energiatodistuksessa on se, että siinä annetaan suosituksia energiakorjauksista. Mutta kun energiatodistuksen hintahaitari on vastavalmistuneiden insinöörien 150 euron laskutuksesta isojen toimistojen 1500 euroon saakka, niin sama haitari voi olla myös neuvojen asiantuntemuksessa.

Odotettavissa on, että energiatodistusta tullaan käyttämään tulevaisuudessa kiinteistöveron perusteena. Tämä romahduttaisi entisestään vanhojen rakennusten arvoa ja kiihdyttäisi niiden purkamista. Materiaalitehokkuus- ja resurssinäkökulmasta tätä voi pitää epäekologisena haaskauksena. Uudistalojen rakentajat toki olisivat tyytyväisiä, jos talojen laatuerot alkasivat näkyä hinnoissa.

Energiamuotokerrointa ei välttämättä ole järkevää ottaa huomioon vanhoissa taloissa, koska lämmitysmuodon vaihtaminen ei ole yksinkertaista eikä aina taloudellistakaan vaan pelkkää epäekologista tuhlausta. Sama koskee myös isoa osaa energiaremontteja, sillä vain harvoin niissä päästään järkeviin alle 15 vuoden takaisinmaksuaikoihin. Ynpäristöministeriön mielestä kuitenkin  jopa 30 vuoden takaisinmaksuaika täyttää direktiivin vaatimuksen kustannustehokkuudesta.  Rakennemuutospaikkakunnilla ja muuttotappiopaikkakunnilla, joissa on jopa miljoona arvoaan pikku hiljaa menettävää asuntoa, tuokin takaisinmaksuaika voi jäädä utopiaksi ennen purkukoneiden tuloa.

Ikäväksi asian tekee se, jos energiatodistusta ryhdytään käyttämään kiinteistöveron määritysperusteena. Silloin sähkölämmittäjäparkaa rangaistaan taannehtivasti ja toiseen kertaan aikoinaan tekemästään valinnasta.

Energiamuotokerroin ei ole tiedettä vaan politiikkaa

Energiatodistusvaatimus tulee EU:n energiatehokkuusdirektiivistä. Ideana on näyttää rakennuksista tulevat ilmastopäästöt. Periaatteessa energiamuotokerroin kertoo kuinka paljon talo kuluttaa luonnonvaroja.  Kun ihmiset ostavat auton he jo miettivät, onko se bensiini, diesel, sähkö, kaasu tai peräti hybridi. Sama tulee asuntoihin.

Energiamuotokerroin ei ole kuitenkaan mikään matemaattinen yhtälö päästöistä vaan osittain myös poliittinen päätös, joka on jokaisessa maassa ollut hieman erilainen. Energiamuotokertoimilla on haluttu arvottaa erilaisia ilmastopäästöjä siten, että esimerkiksi Suomessa on voitu suosia puun polttamista. Sähköenergian käyttöä lämmityksessä  rangaistaan eniten riippumatta siitä, kuinka puhtaasti se on tuotettu.

Tässä asiassa Suomi ei ole kuitenkaan EU:n ankarimpien maiden joukossa. Suomessa samoin kuin Ranskassa on paljon ilmastopäästöistä lähes puhdasta ydinsähköä, joten suhtautuminen sähköön on hieman toinen kuin lähes pelkällä hiilivoimalla sähköä tekevissä Saksassa ja Tanskassa. 

Sähköstä tulossa puhtain energiamuoto

E-luvut saattavat vielä muuttua. Paineita olisi suosia esimerkiksi tuulivoimalla tuotettua sähköenergiaa silloinkin, kun sitä käytetään lämmittämiseen. Perusteluna on, että se on uusiutuva,  lähes päästövapaa energiamuoto.

Tuulivoima vaatii kuitenkin massiiviset valtion tuet, jotka vielä pääosin menevät ulkomaisille toimijoille. Siksi olisi loogista, että tämän tuen tienaamiseen tarvitut kansantalouden hiilipäästöt laskettaisiin tuulisähkön rasitteeksi E-lukua arvioitaessa. Ja toisaalta jos tuulta voisi paikallisesti hyödyntää vapaasti lämmittämiseen, niin silloin sama etu voitaisiin antaa niille paikkakunnille, jotka tuottavat puhdasta ja tukea tarvitsematonta vesivoimaa. Voi olla, että näillä paikkakunnilla suhtautuminen tuuli- ja vesivoimaan muuttuisi siten myönteisemmäksi.

Sähkölämmityksen E-lukua voidaan joutua tarkastelemaan uudestaan Olkiluodon ja Fennovoiman ydinvoimalaitosten ja suunnitteilla olevien suurten tuulivoimapuistojen valmistuttua. Lähes kaikki sähkö tuotetaan silloin ilmastopäästöistä vapailla energiantuotantomuodoilla. Silloin puntariin nousee sähkölämmityksen puhtaus ja sen muita lämmitysmuotoja parempi materiaalitehokkuus eli pienempi ja halvempi laitemäärä taloissa. Käsitykset ilmastolle suotuisimmista lämmitysmuodoista voivat kääntyä nurin, kun huomataan, että lämmittää voi fiksumminkin kuin polttamalla kivikauden tapaan hiilidioksidia ja nokea ilmakehään?

Energiatodistuksen laskentaohjelmaan pääsee tutustumaan Isoverin nettisivulta kohdasta suunnittelu.