Lemminkäisen uusi talonrakentamisen vetäjä Pauli Mäkelä ei allekirjoita Rakennuslehden haastattelussa väitteitä rakentamisen huonosta laadusta. Tämä on nähdäksemme osoitus kyvyttömyydestä kuunnella aidosti asiakasnäkemyksiä.
Työskentelemme rakennuttajapäällikkö Hemmo Päivärinteen kanssa isännöinnin ammattiorganisaatiossa. Meidän kokemustemme mukaan hyviäkin suorituksia rakentamisessa on, mutta aivan liikaa on niitä, jotka saastuttavat asuntoyhtiön koko elinkaaren.
Meillä on Suomessa rakentavien suurimpien rakennusliikkeiden ja muutaman merkittävän pääkaupunkiseudun rakennuttajan käsistä tullutta 1 – 10 vuoden ikäistä tuotantoa yhteensä 20 kohdetta. Tuo määrä ei siis ole mikään satunnaisotanta, vaan toiminta-alueemme markkinoilta isännöintiimme tullut massa. Näistä kohteista jokaisessa on ollut takuuaikana koviakin vääntöjä puhumattakaan 10-vuotisvastuiden piiriin kuuluvista vaatimuksista.
Ammattilaisina meillä on taito suodattaa asukkaiden ”narinat” niihin vaatimuksiin, jotka ovat urakka-asiakirjoihin perustuvia, ei siis kaikkeen siihen, mitä hyvä mielikuvitus tuottaa itsensä kipeäksi maksaneelta osakkaalta.
Rakentamisessa aivan liian paljon virheitä
Tyypillisten ongelmien ryhmään kuuluvat huoneistojen monet viimeistelypuutteet, huoneistojen pesutilojen lattioiden kaatojen ja vedeneristeiden puutteet, julkisivujen ja vesikatteiden merkittävät virheet ja puutteet, ilmanvaihdon toimimattomuus suunnitellusti, lämmitysverkon tasapainottamatta jättäminen, huoneistojen liika kylmyys tai kuumuus. Taloyhtiöissä voi olla niin paljon virheitä ja puutteita, että niiden selvittäminen vaatisi kaikkien huoneistojen tarkastamista, kuntoarvion laatimista sekä ilmanvaihto-, viemäri- ja salaojajärjestelmien puhdistamista tai kuvaamista jo takuuaikana
Havaitut ongelmat voidaan muuttaa euroiksi. Taloyhtiön 90 kylpyhuoneen peruskorjaus maksaa 1,3 miljoonaa euroa. Taloyhtiön kolmen hissin uusiminen kokonaan maksaa 300 000 euroa. Taloyhtiön kaikkien parvekelasien ja -kaiteiden uusiminen (56 kpl) maksaa 120 000 euroa. Luhtitaloyhtiön välipohjien peruskorjaus maksaa 300 000 euroa.
Laatuongelmia on aivan liikaa. Niille yhteinen nimittäjä on johdon ylimielisyys ja väärä asenne sekä lyhyen aikavälin eduntavoittelu koko rakentamisen ketjun eri osa-alueilla.
Tulosta tehdään lyhytnäköisesti laadun kustannuksella
Yhdelläkään rakennuttajalla tai rakennusliikkeellä ei ole aidosti ollut elinkaariedullisuus mielessään, vaan lähes kaikki rakennusosaratkaisut, materiaaliratkaisut, varusteet ja välineet on valittu halvimman hinnan perusteella. Tämä hankintapolitiikka johtaa siihen, että monet rakennusosat eivät kestä edes kahta takuuvuotta.
Meidän ajattelussamme ei paljoa paina se, kuinka hyvä rakennusliike voi olla parhaimmillaan, vaan ratkaisevaa on se, kuinka huono se voi olla huonoimmillaan. Tässä kukaan suurista toimijoista ei ole pystynyt erottumaan toisistaan millään tavoin. Meillä on kehitetty lääkkeet tämän taudin hoitoon, mutta ne eivät tunnu ketään vakavasti kiinnostavan. Tässä rakentajille, kuten Lemminkäisellä on tuhannen taalan paikka
Onnistuminen vaatii sataprosenttista asennetta sen suhteen, että yhtään huonosti hoidettua kohdetta ei saa tulla tuotannosta.
Jääkiekossa sanotaan usein, että joukkue, jolla on paras nelosketju, voittaa mestaruuden. Rakentajienkin kannattaa vakavasti pohtia, millä tasolla se neloskenttä onkaan!
Tätä artikkelia on kommentoitu 12 kertaa
12 vastausta artikkeliin “Johtaja Mäkelä, rakentamisenne laadussa on ongelmia”
Lähes kolme vuotta asuntorakentamista lähellä seuranneena voi täysin allekirjoittaa Mikko Peltokorven ajatukset laadusta ja johdon ylimielisyydestä ja väärästä asenteesta sekä lyhyen aikavälin eduntavoittelusta koko rakentamisen ketjun eri osa-alueilla. Tähän voi vielä lisätä valvojien taitamattomuuden ja välinpitämättömyyden sekä jopa ammattitaidon. Ainakin jos katsoo näitä rakennusytiön palkaamia valvomia. Tuntuu kuin valvoja ei olisi koskaan edes käynyt kohteen työmaalla vaan vain pullakahveilla rakennustyömaan kopeilla.
Viiden tähden asuntoja markkinoivan rakentajan selitykset ja yritykset peittää jälkiään ovat suorastaan surkuhupaisia. Ainoa millä on kiire ja mihin panostetaan on vakuuksien vapauttaminen.
Ilmastointikojeiden vajaatoiminnot ja ongelmat korvataan laittamalla uudet ovet niihin laitteisiin joista vettä on valunut lattialle saakka. Lämmitysjärjestelmän säädöt on muka tehty vaikka taloyhtiössä on täysin kylmiä pattereita, jotka joudutaan avaamaan, rappaukset ovat mitä ovat, katolla jää vettä lammikoihin ja ne on toteutettu lähes ilman kaatoja. Reijitettyjä pellityksiä korjataan laittamalla niihin irtoavia muovinappeja, saumauksia yritetään värjätä mömmöillä joilla sotketaan koko märkätila, talopesulan lattioissa ei ole kaatoja ja alan ”ammattilaiset” väittävät kirkkaalla naamalla että tila on kunnossa ja sellainen kun se kuuluu olla.
Rakennusliikkeet eivät saa myöskään urakoitsijoitaan korjaamaan kunnolla mitään. Selityksiä keksitään ja vastuuta pakoillaan. Olen tehnyt viikkoja ilmaista työtä yrittäessäni painostaa rakennusyhtiötä korjaamaan ongelmat. Nyt puolitoista vuotta sitten valmistuneessa taloyhtiössä on saatu runsaan 150 virhekohdan lista lyhenemään vähän yli 60 virheeseen ja vakuudet pitäisi palauttaa. Ja nämä virheet löytyvät asunto-osakeyhtiön yleiseltä puolelta. Asunnoissa on ollut toinen mokoma lisää.
Jos otettaisiin homma haltuun, tehtäisiin kunnolla ja hoidettaisiin puutteet niin kaikki sujuisi. Tämän sijaan uskotaan että asuntoja ostavat eivät ymmärrä mitään ja väsyvät korjausten vaatimiseen. Korjaamisia pitää tehostaa olemalla yhteydessä toimitusjohtajaan ja asuntorakentamisen päällikköön, mutta sekään ei riitä kuin kerrallaan muutaman pikkuhomman kuntoon saamiseen.
Todella hyvä kirjoitus Mikko! Olen myös huomannut että itse valvojat sortuvat valvomaan vain näkyviä pintoja eikä ollenkaan tarkastamaan rakenteiden toimivuutta. Perustelut kohdistuvat aina: ”Suunnittelijat suunnittelevat!” -ja näin ollen pakoilevat vastuita.
Nykyrakentaminen on niin aikataulutettua, että on monessa tilanteessa jopa mahdotonta mennä sääntöjen mukaan. Virheitä ei korjata ajallaan, vaan vasta siinä vaiheessa kun on pakko! Tällöin virheiden / puutteiden tuho voi maksaa jo monen kertaisesti kyseisen virheen korjauskustannukset. Alalta puuttuu johtajille työkalut millä pystyisivät systemaattisesti tarkastamaan kohteidensa osa-alueet ajallaan ja tehokkaasti. Toivottavasti tulevat digitaaliset mobiilijärjestelmät auttaisivat työmaalla tulevaisuudessa nykyrakentamisen ohjaamista tehokkaammin ja virheiden korjaamista ajallaan.
Tässä Mikko Peltokorven jutussa hieman sotketaan käsitteitä. Rakennuttaja vastaa suunnitteluttamisesta ja työn laadusta. Toinen tosiasia mikä pätee edelleen, kuten on pätenyt vuosikaudet. Sitä saat mitä valvot.
Koko ketjun nähneenä ja kokeneena sanoisin, että tällä hetkellä valvotaan papereita. Ne ovat kunnossa päällisin puolin.
Onko homma mennyt nyt sitten niin, että kun pimeää ammattitaitoista työvoimaa ei pysty enää käyttämään, joudutaan käyttämään laillisia kokkeja ja opettajia, jotta hinta saadaan alas?
Konsulttirakennuttajat ja konsulttivalvojat valvovat vain että paperityöt ovat kunnossa. Ei rakennushankkeeseen ryhtyvällä rakennuttajalla ole varaa siihen että vain paperityöt ovat kunnossa, kuten paskahuussissa käyneellä.
Mielenkiintoista. Olisikohan syytä tehdä noista takuuajan vikalistoista julkisia dokumentteja? Tällöin rakennusliikkeillä olisi oikea insentiivi muuttaa toimintaansa. Toisaalta tästä tietysti kärsivät kalliin asunnon ensimmäisenä ostaneet – mutta se on sijoittamisen riskejä.
Tuon maahan Bauder ja Kingspan eristeitä.
Olen tarjonnut tuotetta kaikille merkittäville rakennusliikkeille Suomessa.
Kaikki tiedostavat, että diffuusiotiiviit & ohuet / energiatehokkaat eristeet on turvallisin ja kokonaisedullisin ratkaisu.
Mutta, materiaalin hankintahinta on korkeampi kuin riskirakenteen. Onko vaikea päätellä, mitä käytetään. Riskithän jää tilaajalle, eli ei voisi rakentajaa vähempää kiinnostaa. Tilaaja saa parempaa laatua, mutta rakentajan tilipussissa se ei näy mitenkään..
90% vastauksista on ollut, että me emme ainakaan noita tuotteita käytä, kun voidaan rakentaa halvalla.
Kuntien ja kaupunkien rakennusvalvonta on sitten oma lukunsa. P2 paloluokan rakennukseen (julkinen kokoontumistila) oli vaihdettu rakentajan toimesta ja rakennusvalvonnan hyväksymänä PU -eristeen (pir) tilalle XPS (finnfoam) eriste. En halua olla lähelläkään tuota rakennusta mahdollisen vahingon sattuessa.
t, eristekauppias
Kirkkain silmin ihmetellään miksi asiakas valittaa.
Nykyajan trendi tuntuu olevan se,että nuoret myyntimiehen alut alkavat rakennella taloja kuin vanhat ammattilaiset konsanaan. Kokemusta ei ole, kilpailutetaan vain urakoitsijoita, ilman kunnollista valvontaa. Lopputulos on tuurista kiinni.
Olisikohan aika tehdä rakentamisaikainen valokuvaaminen pakolliseksi? Virheet on niin helppo peittää piiloon. Voitaisiin vaikka luoda rakennusvalokuvaajien ammattikunta osaksi rakennusvalvontaa. Tai sitten niin että rakennuttajan on pakko palkata valokuvaaja ja rakentajan pakko päästää kuvaaja kuvaamaan kaikki tärkeät työvaiheet ja kohdat. Kameroihin ja jopa kännyköihin saa nykyään automatiikalla sekä ajan että paikan tarkasti, jolloin tiedetään että on kuvattu oikeaa kohdetta. Pistotarkastuksia lisäksi. Työttömiä riittää näihin hommiin koulutettaviksi ja rahakin tulisi ajan kanssa takaisin moninkertaisesti korjausten ja sairastamisen vähenemisenä.
Sääsuojaaminen ilman muuta pakolliseksi kaikissa rakennuksissa ja siten että suojaamattomuudesta sanktioidaan välittömästi. Rakennuttajat voisivat tämän tehdä.
Arkkitehditkin voisivat hieman järkeistää suunnitelmiaan. Nykyään näkee jos jonkinlaista kattoviritelmää, eikä kunnollisia sokkelinkorkeuksia vieläkään näe usein. Eheä harjakatto tai aumakatto on hyvä, toimivaksi todettu. Sokkelia pitää olla vähintään 60 cm lopullisesta maanpinnasta. Samoin räystään ulkonema pitää olla 60 cm. Ja vielä en ole tavannut rinnetaloa, jossa maanvastainen betoniseinä olisi kuiva. Mittaajatkin sanovat että onhan se märkä mutta niinhän se on aina.
Sisällä voisi ainakin lakata laittamasta päävesiputkien kanavaa vaatehuoneen perälle piiloon. Jos se sijoitetaan vaikka eteiseen, vuoto huomataan paljon aikaisemmin. Huonejärjestyksistä voisi arkkitehti myös jutella LVIsuunnittelijan kanssa. Tällöin ehkä vältyttäisiin siltä että yhden huoneen ilma ei vaihdu juuri lainkaan kun se on ilmanvaihdollinen pussinperä. Tämä tilanne on todella monessa pientalossa nykyään. Kunnollinen pyykinkuivaustila kondensoivalla ilmankuivaajalla olisi lapsiperheissä tärkeä.
LVI-puoli on vähintään yhtä paljon pielessä kuin muukin rakentaminen. Uusissakin asunnoissa saunoja ja kylppäreitä homehtuu kun ilma ei vaihdu riittävästi..Viemärit haisevat kun lattiakaivot kuivuvat lattialämmityksen takia liian nopeasti tai vessan vetäminen tai pesukoneen käyttö tyhjentää lattiakaivon tai kun vesilukko ei tavallisen ihmisen taidoilla mene kunnolla paikoilleen vaan jää hajua päästävä rako. Liesituulettimet eivät vedä kun huippuimuri on liian tehoton. Lattialämmitysputkissa on joka syksy ilmaa ja paineet keskuksessa liian pienet ja porukka palelee.
Paljon on parannettavissa jos tahtoa on. Isoja ja pieniä asioita. Listaa riittäisi sivukaupalla ihan vaan yhden perheen kokemusten perusteella. Minäkin olen asunut vuosikaudet 2000-luvulla rakennetuissa taloissa ja silti sairastunut homeista. Viimeksi alle kaksi vuotta sitten asuntoa etsiessä tulin siihen tulokseen ettei uutta uskalla ostaa, kun pitää ensin olla todistettu että siinä voi joku asua, niin huonoa rakentamista näin. Sääsuojaus puuttui ja villat kastui, sadevesikaivot tukossa, sokkelia näkyi 10 cm, perustukset tehty huonosti, kylppärin kallistukset puuttui, pahimmassa kylppärin lattia aaltoili kuin perunapelto. Vähän vanhemmat taas haisivat meikäläisen homekoiran nenään järkeensä homeelta. Virheetöntä ei löytynyt. Nykyisestä tulee ehkä muutaman korjauksen jälkeen kelpo.
Merja Sippola, homesairas DI
.
Jos virheitä ja niistä aiheutuvia kustannuksia ynnä harmeja on näin paljon, miksei lehdissä (tai jossakin julksessa tietokannassa) jo komeile tekijöiden nimet?
Tykkäsin Peltokorven kirjoituksesta! Hienoa, että tätä asiaa halutaan ja voidaan tuoda näkyville. No, onhan Peltokorvella työnsäkin puolesta halu saada nämä yksittäiset epäkohdat esille, ja vaikka kuntoon asti.
Pari jo pidemmän aikaa mieltäni häirinnyttä asiaa, jotka natsaavat tähän juttuun:
1) Osaamattomat ostajat: grynderirakentajat käyttävät heitä surutta hyväksi ja rakentavat korttitalonsa max 10 vuoden elinkaarelle, koska heidän asiakkaansa osaavat perustaa valintansa vain mielikuville, sijainnille ja tapetin värille. Laadun sijasta rakentajat satsaavat halpoihin ratkaisuihin, markkinointiin ja lakimiesten lausuntoihin ja pykälien tulkintoihin. Helppoa rahaa.
2) Nykyään rakentajilla (tai sen paremmin kunnossapitäjillä) ei ole pitkäjänteisyyttä, ammattiosaamista eikä ammattiylpeyttä: tilipussin koon äkkinäinen maksimointi on ainoa motivaattori. Alalla pörrää kaikenlaisia seikkailijoita, joiden vanhat koiruudet eivät näy eivätkä paina missään vaan sama meno sen kuin jatkuu. Käsiä levitellään.
3) Turha byrokratia: se vain lisääntyy ja keskittyy epäolennaisuuksiin ja todella usein vain muodollisiin, haitallisiin ja jonninjoutaviin muotoseikkoihin. Turhuuksien turhuutta.
Ensimmäinen kohta on Suomen asuntorakentamisen yleinen ongelma, toinen kohta vaivaa ihan koko alaa, ja jo koko tyhmistynyttä Nyky-Suomea, kuntatalouden pyörittämisestä alkaen ihan mihin asti vaan, you name it. Syövän lailla meininki leviää kaikkialle. Ja valtiohan ei tässä ole se ihan pienin syntipukki – lisämausteena vielä siis tuo kolmas kohta.
Ja huom. edellä lukee ’turha byrokratia’. Hyvää ja dynaamista byrokratiaa tässä tarvittaisiin paljon!