Infratyömailla kiertotalous on jo arkipäivää ja vastuullisuusosaamista vaaditaan enenevässä määrin hankkeella kuin hankkeella. Päästölaskentatyökalut ja -mallit, kierrätysastelaskenta, sertifikaatit ja luokitusjärjestelmät ovat vahvasti esillä. Tarjouskilpailuissa hinnan rinnalle ovat nousseet erilaiset laatumittaristot ja päästölaskelmat. Suunta on oikea, mutta vielä on tehtävää tiedon vertailukelpoisuuden, läpinäkyvyyden ja seurannan kehittämisessä, jotta vastuullisuusasiat siirtyvät paperilta aidoksi toiminnaksi.
Halua kiertotalouteen infrarakentamisessa löytyy tällä hetkellä enemmän kuin mahdollisuuksia. Tärkeässä roolissa ovat ympäristöluvat, joilla minimoidaan ympäristövaikutukset ja terveyshaitat. Useassakin kiertotalousketjun vaiheessa tarvitaan ympäristölupa sekä ilmoituksia, rekisteröintejä tai muita lupia. Valitettavan usein lupaprosessit muodostuvat todellisiksi epävarmuustekijöiksi, jopa esteeksi toiminnan kehittämiselle tai toteuttamiselle.
Sujuvoittamista tarvitaan, sillä lupien käsittely kestää sijainnista ja viranomaisesta riippuen muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Lisäksi sisältö määräyksien suhteen on erittäin kirjava. Sujuva lupaprosessi on erikokoisten hankkeiden, innovaatioiden, investointien sekä jo käynnissä olevan toiminnan kannalta elinehto.
Käsittelyaikoja voidaan lyhentää ja luvan sisällön ennakoivuutta parantaa keskittämällä lupaviranomaisten vastuualueita toiminnoittain tai toimialoittain sekä lisäämällä resursseja, jolloin asiantuntijoilla on mahdollisuus perehtyä paikallisiin oloihin ja omaan vastuualueeseen paremmin.
Lisäksi koko prosessiin vaikuttavien samasta aiheesta tehtyjen valitusten käsittelyyn tulisi kiinnittää huomiota. Ei ole poikkeuksellista, että samaa aihetta käsitellään useaan otteeseen eri vaiheissa samalla lopputuloksella. Valitusoikeus on oleellinen osa lupaprosessia, mutta viivytysmielessä tehtävät valitukset pitäisi pystyä eliminoimaan. Lupaprosessin tulisi olla yhteistyötä toiminnanharjoittajan, viranomaisen ja muiden sidosryhmien välillä ilman vastakkainasettelua. Ongelmia ja haittoja etsivästä asenteesta pitäisi siirtyä etsimään yhdessä mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Kun nähdään metsä puilta, voidaan miettiä, minkälainen ympäristövaikutus voidaan hyväksyä, jos se tuo kokonaisuuden kannalta merkittävää etua.
Rakentamisen vastuullisuutta tulee vääjäämättä muuttamaan myös EU-taksonomia, joka vaikuttaa yritysten ja hankkeiden rahoitukseen ja sitä kautta yritysten tapaan toimia. Ilmastonmuutoksen torjuntaa, ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä, monimuotoisuutta, luonnonvarojen kestävää käyttöä ja siirtymistä kiertotalouteen koskevat vaatimukset edellyttävät yrityksiltä toimenpiteitä viimeistään nyt. Lisäksi selvitystyössä oleva jätevero, joka on mahdollistanut esimerkiksi betonin korkean hyötykäyttöasteen, on malliesimerkki taloudellisesta ohjauskeinosta.
Merkittävä uudistus on myös syyskuun alusta voimaan tuleva betonimurskeen EEJ-asetus, jonka tärkein viesti on se, että jäte voi olla raaka-aine ja sitä voidaan kohdella tuotteena. Nähtäväksi jää, hyväksytäänkö EEJ-betonimurske yhdenvertaisena tuotteena luonnonmateriaalien kanssa vai vieläkö käyttö kielletään jollain tekosyyllä.
Paljon hyviä ja eteenpäin vieviä asioita kiertotalouden ja vastuullisuuden saralla on tapahtunut tai tulossa lähitulevaisuudessa. Nyt on tärkeintä pitää huolta, etteivät hyvät asiat jää vain puheisiin. Meillä on edellytykset lainsäädännön, osaamisen, tiedon ja teknologioiden suhteen viedä asiat käytäntöön kaikkien ulottuville. Tarvitsemme vain jokaiselta meiltä halua muuttaa maailmaa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kiertotalous rullaamaan: puheista tekoihin ja vauhtia luvitukseen!”