Espoossa romahti keväällä silta, jolla oli useita kymmeniä lapsia ja heidän opettajansa. Onnettomuustutkintakeskus (Otkes) tutkii tapausta ja tiedotti, että he eivät voi antaa viranomaissuosituksia turmasillasta, koska vastuullista viranomaista ei ole.
Tilanne on siis sellainen, että kuntien rakennuttamista silloista ei vastaa mikään viranomainen. Viranomaisen tehtävänä olisi määritellä, minkä säännösten pohjalta kohde suunnitellaan ja toteutetaan, antaa yksityiskohtaisempia ohjeita kyseiselle rakennetyypille ja valvoa, että niitä noudatetaan.
Tällaisen viranomaisisännättömyyden seurauksena syntyy usein ongelmia, esimerkkeinä useat kaupunkien ja kuntien tilaamat siltahankkeet ja uusimpana Espoon turmasilta. Vastaava tilanne on myös joidenkin valtion virastojen rakennuttamissa silloissa.
Puutteellisen lainsäädännön taustalla saattaa olla ajatus, että julkinen rakennuttaja osaa asettaa vaatimukset riittävälle tasolle. Näin on saattanut joskus vuosikymmeniä sitten ollakin. Rakenteet ja niiden suunnittelu ovat monimutkaistuneet viime vuosikymmeninä, ja toisaalta monen tilaajana toimivan kunnan ja viraston oma rakennetekninen osaaminen on vähentynyt.
Talonrakentamisessa viranomaisroolit ovat selkeät: ympäristöministeriö toimii säädösten antajana ja kuntien rakennusvalvontaviranomaiset myöntävät säädösten perusteella rakennusluvat, tarkistavat suunnittelijoiden kelpoisuudet ja valvovat hankkeiden toteutusta. Väyläviraston kohdalla viranomaistoiminta on toissijaista, vaikka viranomainen toki löytyykin, koska Väylävirasto tilaajana voi asettaa riman kuinka korkealle haluaa ja näin se nimenomaan tekeekin.
Viranomaisisännättömäksi jää siltojen ohella myös satamien rakenteita, aallonmurtajia ja tukimuureja. Periaatteessa meillä on lainsäädäntö jo olemassa: ”Ympäristöministeriön asetus kantavista rakenteista” vaatii jo nyt noudattamaan tiettyjä säädöksiä, ”kun niiden mahdollisesta vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle”. Pulmana onkin se, että edellä luetellut rakenteet eivät kuulu ympäristöministeriön vastuualueelle.
Rakenteiden turvallisuutta voidaan parantaa monin eri tavoin: säätämällä tietyn suunnittelu- ja toteutusjärjestelmän käyttö pakolliseksi, edellyttämällä suunnittelijoilta tiettyä pätevyyttä tai edellyttämällä suunnitelmien ulkopuolista tarkastusta ja toteutuksen laadunvalvonnan varmentamista.
Suunnitelmien ulkopuolinen tarkastus on ollut käytössä talonrakentamisen vaativimmissa hankkeissa kymmenisen vuotta ja sillä on saavutettu merkittävä parannus suunnitelmien laatuun. Samalla suunnittelijoiden ammattitaito on kehittynyt tiedon siirtyessä insinööritoimistosta toiseen.
Jokaisesta rakenteesta tai rakennelmasta, jonka mahdollisesta vaurioista voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle, tulisi vaatia vähintään rakennelaskelmien teettämistä ja vaativimmissa hankkeissa edellyttää myös niiden tarkistuttamista ulkopuolisella tarkastajalla.
Ei ole realistista vaatia kaikkia rakenteita viranomaisvalvonnan piiriin. On väistämätöntä, että joitain teollisuuslaitosten rakenteita jää sääntelyn ulkopuolelle, esimerkiksi siiloja, säiliöitä, savupiippuja ja nosturipalkkeja. Niille ei aina haeta lupaa ja ne ovat osa teollisuuslaitoksen prosessia enemmänkin kuin kantavia rakenteita. Ongelma ei ole kuitenkaan kovin suuri, koska EU-tasoista lainsäädäntöä niille riittää, kuten konedirektiivi ja rakennustuoteasetus.
Eurooppalainen standardointiyhteisö CEN on laatinut lähes kaikentyyppisille kantaville rakenteille soveltuvan standardikokonaisuuden, jota käytetään Suomessakin tällä hetkellä talonrakentamisessa ja Väyläviraston silloissa ja muissa rakenteissa. Standardit asettavat rakennustyön tarkkuudelle vaatimuksia ja ohjaavat rakenteiden suunnittelua ja mitoitusta. Olisi luontevaa vaatia saman standardikokonaisuuden käyttöä myös muilla kantavilla rakenteilla .
Viranomaisisännättömyys ei ole yksin suomalainen ilmiö, vaan vastaava tilanne on monissa Euroopan maissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanteeseen pitäisi tyytyä.
Yksinkertaisin parannusehdotus olisi laajentaa ympäristöministeriön tehtävää kaikkiin rakenteisiin ja rakennelmiin silloin, kun niiden mahdollisesta vauriosta voi aiheutua vaaraa henkilöturvallisuudelle ja rajata pois ne rakenteet, jotka kuuluvat jonkun toisen ministeriön hallinnonalaan.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Kuntien rakennuttamista silloista ei vastaa mikään viranomainen”
Artikkeli on harhaan johtava ja asiaa tuntematon. Kyllä silloista vastaa sen rakennuttava viranomainen. Esimerkiksi otettiin Espoossa sortunut silta, joka kuuluu telinetyöhön eikä ole varsinainen silta. Aika ajoin näitä vaatimuksia nousee, että jokin muu viranomaisvalvonta kuin kunnallinen rakennuttaja pitäisi saada mukaan siltarakentamiseen. Tämä on ainoa ”silta” jossa on ollut ongelmia vuosikymmeniin eikä se ole edes oikea silta. Tässä tapauksessa oli kysymys huolimattomuudesta eikä osaamattomuudesta. Tarkastettu oli, mutta miten.
Silloissa noudatetaan tismalleen samoja EU-määräyksiä ja kaikkia muita rakentamismääräyksiäkuin missä rakentamisessa, tahansa, usein vielä tiukemmin eikä enempää tarvita. Kunnallisissa silloissa on suunnittelija aina paras mahdollinen työn vaativuuden vuoksi ja kunnallinen viranomainen valvoo työtä, jos ei itse osaa, niin palkkaa ammattilaisen niin suunnittelun kuin toteutuksen valvontaan.
Kirjoituksessa mainitaan väyläviraston sillat. Nythän nimenomaan pääasiallisena perusteena ovat Väyläviraston menettelytavat ja ohjeet. Näin ollen ei useampia kokkeja enää tarvita. Aika ajoin näitä vaatimuksia lisäbyrokratiasta on noussut esiin, mutta onneksi ne on saatu vielä torjuttua ja rakentaminen sujuu mallikkaasti ilman ylimääräistä byrokratiaa ja koukeroita.
Itse olen rakennuttanut kymmeniä kunnallisia siltoja, vanhimmat jo yli 40 vuotta sitten, eikä ongelmia ole ollut, päinvastoin asiat ovat edenneet nopeasti ilman turhaa viranomaisveivaamista. Esitän vielä kysymyksen: montako kunnallista siltaa on aiheuttanut vaaraa kun niitä ei ole tehty oikein ? Tietääkseni ei yhtään.
Laitanpa vielä nimeni alle, ettei syytetä puskasta huutelijaksi
Tuomas Heinonen
Ajatus Espoon turmasillan viranomaisisännättömyydestä perustuu Onnettomuustutkintakeskuksen tiedotteeseen, joka on päivätty 6.6.2023. Suora lainaus tiedotteesta: ”Se, että kuntien silloista vastaavaa viranomaistahoa ei ole pystytty selvitystyössä tunnistamaan, on itsessään huolestuttavaa.” Sillan olemuksen siltana määrittää sen käyttötarkoitus (väylän ylittäminen) eikä sen rakentamistapa.
En tarkoita, että tarvitaan lisää byrokratiaa vaan toivon, että Väyläviraston menettelytapojen ja ohjeiden käytöstä tulisi pakollista. Pääsääntöisesti kuntien silloissa niitä osataankin soveltaa, mutta ihan viimekin vuosina julkisuudessa on kerrottu kuntien rakennuttamista silloista, joissa ei suunnittelu ja eikä varsinkaan suunnitelmien tarkastus ole ollut riittävällä tasolla.