Läpinäkyvyyttä allianssihankintoihin

Suomen rakentamisessa on kymmenen viime vuoden aikana tapahtunut iso muutos yhteistyötä kohti. Alallemme merkittävänä käytännön kehitystyön alustana ovat toimineet allianssihankkeet. Yritykset ovat käyttäneet kymmeniä miljoonia euroja allianssihankkeiden tarjoustoimintaan, koulutukseen ja valmennukseen.

Väylävirasto teetti juuri opinnäytetyön, jossa selvitettiin allianssihankintojen kehittämistarpeita. Työn tulosten mukaan allianssihankinnoissa kaikkien osapuolten resursseja tulee jatkossa pystyä säästämään ja kohdentamaan tehokkaammin. Allianssihankintoja on myös kritisoitu siitä, että niiden käyttö usein rajoittaa tarjoavien yritysten määrää ja vähentää siten kilpailua.

Minulla on ollut etuoikeus olla mukana useissa viime vuosien suurimmissa allianssihankinnoissa tilaajaorganisaatioiden asiantuntijana. Ymmärrän annetun kritiikin hyvin. Tässä kirjoituksessa pyrin lyhyesti avaamaan allianssihankintoihin liittyvää filosofiaa ja näkökulmia, jotka toivottavasti lisäävät allianssihankintojen läpinäkyvyyttä.

Asiantuntijana tehtäväni on tuoda asiakkaiden käyttöön hankintoihin, alliansseihin ja projekteihin liittyvää tutkittua tietoa. Esimerkiksi hankintavaiheessa palveluntarjoajan kyky tunnistaa hankkeen kannalta merkittäviä riskejä ja mahdollisuuksia ja taito luoda niihin ratkaisuja korreloi hankkeen onnistumisen kanssa. Toisaalta projektiorganisaation kyky käsitellä tehokkaasti tietoa ja mukautua taitavasti eri tilanteisiin on osoittautunut kriittiseksi hankkeen menestykselle. Tästä syystä olemme usein tilaajien kanssa päätyneet näiden osa-alueiden mittaamiseen hankintavaiheessa.

Allianssi on osoittautunut toimivaksi tavaksi etenkin monimutkaisten infra- ja talohankkeiden toteuttamisessa. Allianssihankinta on yksi tärkeimmistä allianssin vaiheista, ja onnistuneella hankinnalla voidaan kasvattaa hankkeen onnistumisen todennäköisyyttä.

Allianssihankintoihin liittyy jonkin verran väärinkäsityksiä, ja välillä hankintatyöpajoissa punainen lanka on kateissa. Esimerkiksi kokenut projektijohtaja voi joutua toimimaan työpajan fasilitaattorina, vaikka hänellä olisi enemmän annettavaa projektin aikataulu- ja kustannussuunnitteluun. Toisaalta työpajassa saatetaan päätyä käsittelemään asiaa, josta kenelläkään paikalla olijoista ei ole riittävää ammattitaitoa – vain siitä syystä, kun ajatellaan, että tällaista asiaa kuuluu allianssityöpajassa käsitellä.

Niin tarjoajat kuin tilaajat ovat kokeneet mielekkäämmiksi sellaiset hankinnat, joiden aikana pyritään kehittämään hanketta. Parhaimmillaan allianssihankinnoissa palveluntarjoajat pystyvät yhdessä tilaajan kanssa kehittämään hanketta kohti tavoitteita. Jopa yhden päivän työpajassa hanke voi kehittyä erinomaisesti ja tarjoaja pystyä tämän avulla kehittämään tarjoustaan ja tilaaja hankkeen ymmärrystään. Tällainen toiminta synnyttää osapuolten välillä vahvaa luottamusta.

Toivon, että voimme jatkossa kehittää yhdessä tilaajien ja markkinoiden kanssa allianssihankintoja suuntaan, joka luo edellytykset useammalle palveluntarjoajalle osallistua allianssihankintoihin. Lisäksi allianssihankintoja tulisi kehittää siten, että palaute palveluntarjoajille on nopeampaa, resurssien käyttö tehokkaampaa ja edellytykset kehitysvaiheen käynnistämiseen ovat paremmat kuin tällä hetkellä.