Liikenneverkkoja tarvitaan viennin, tuonnin ja kotimarkkinoiden sujumiseksi, ja niitä käytetään työssä ja vapaa-aikana. Huoltovarmuus ja yhteiskunnan turvallisuus eivät toteutuisi varsinkaan ilman tieverkkoa. Sähköverkkojen ja tuulivoiman rakentaminen sekä ylläpito edellyttävät jopa yksityistieverkon käyttämistä. Poliisin, palokunnan ja ambulanssin täytyy päästä kaikkialle.
Eri liikennemuodoilla on ominaisalueensa. Ne palvelevat eri tavoin henkilö- ja tavaraliikennettä. Tieverkon pituus on yli 400 000 km ja rataverkon noin 6 000 km. Satamien verkko on kattava, mahdollistaen valtaosan Suomen ulkomaankaupasta. Lentokenttien kattavuus on laaja, vaikka vain osalle on kaupallisia lentoja. Tulevaisuudessa ilmaliikenteen markkinat voivat olla monipuolisemmat, ja silloin kenttien käyttöarvo kasvaa.
Liikenneverkkojen ylläpidossa ja kehittämisessä ylin ohjenuora on tasapainoinen ajattelu. Mieluummin nykyverkkojen jatkuvaa ylläpitoa kuin pitkäaikaista laiminlyöntiä ja korjausvelan kerryttämistä. Mieluummin jatkuvaa kehittämistä kuin investointivelan kerryttämistä ja verkkojen jälkeenjääneisyyttä.
Sitä paitsi, jatkuva ylläpito ja kehittäminen on edullisin tapa huolehtia verkoista ja käyttäjien tarpeista oikea-aikaisesti. Viime aikoina eniten puhetta on ollut näyttävistä ja suurista investoinneista, jotka eivät kuitenkaan ole käytettävissä vuosiin tai vuosikymmeniin. Samaan aikaan tie- ja rataverkon korjausvelat ovat edelleen tosiasia.
Tasapainoista ajattelua tarvitaan myös henkilö- ja tavaraliikenteen välillä. Pandemia-aika osoitti, että digitaalisuus ja etätyöt leikkasivat huomattavan määrän henkilöliikenteestä. Eikö juuri sitä ole tavoiteltu jo ennen pandemiaa? Nyt näyttö on saatu.
Tavaraliikenne on kuitenkin pysynyt melko vakaana. Tulevaisuuden kehittämisessä täytyy ottaa pandemia-ajan opit huomioon. Ei ole mitään mieltä käyttää miljardeja euroja varttitunnin aikasäästöihin, jos ihmiset eivät enää välttämättä joudu lähtemään lyhyitä palavereita varten matkalle. Teollisuuden ja kaupan tarpeet taas edellyttävät, että tavaraliikenne toimii kuten tähänkin asti.
Myös Etelä- ja Pohjois-Suomen välinen tasapaino täytyy ottaa huomioon. Suuret väkimäärät ovat etelässä, jolloin liikenneverkkoja dominoi henkilöliikenne. Pohjoisen suuntaan mentäessä teollisuutta on joka puolella Suomea, ja se tarvitsee tiensä ja ratansa, vaikka väkimäärät eivät suuret olekaan. Kemin sellutehdashanke laittaa koko Suomen puukuljetukset uuteen malliin ja vaikuttaa tulevaisuudessa laajasti tie- ja rataverkon käyttöön.
Toimitusketjuajattelu täytyy iskostaa liikennehallinnon ohjenuoraksi nykyisen ajoneuvojen laskennan sijaan. Logistiikassa tärkeää on raaka-aine, sen jalostaminen ja kuljettaminen vientiin tai kotimarkkinoille. Toimitusketjuissa tarvitaan teitä ja ratoja, satamia ja lentokenttiä, pääyhteyksiä ja alempia verkkoja. Yksityisteitä myöten. Muutama tukkirekka päivässä yksityistiellä ei liikennelaskijan kirjanpitoa paljon hetkauta. Mutta ilman noita kuljetuksia Suomen metsäteollisuus ei voisi toimia. Samalla 12 miljardin vuotuiset vientieurot jäisivät saamatta.
Teollisuus ei voi katkaista mitään tuotantolinjan osaa. Liikenneverkotkin ovat tuotantolinjoja.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Liikenneverkot vaativat tasapainoista ajattelua”