Viime lokakuussa Rakennuslehden toimitus tapasi ympäristöministeriön ylintä johtoa ministeri Jan Vapaavuorta myöten. Tapaaminen oli antoisa, ja keskusteluissa sivuttiin ajankohtaisia rakentamiseen liittyviä ongelmakohtia – kuinkas muuten.
Yksi keskeisiä ongelmia oli ja edelleen on uudisasuntotuotanto. Valmiit asunnot ovat jääneet käsiin, eikä uutta tuotantoa aloiteta, ennen kun vanhat on myyty. Ministeri Vapaavuoren mukaan markkinadynamiikka toimii siten, että kun hinnat joustavat tarpeeksi alaspäin, kysyntä elpyy.
Kysyin tuolloin, mikä voi joustaa, kun palkat on sidottu työehtosopimuksiin, joilla toistaiseksi on lähinnä korottava vaikutus palkkoihin ja monikansallinen rakennustuote-
teollisuus vastaa hiipuvaan kysyntään supistamalla tuotantoa. Ministerin vastaus oli, että tonttihinnat joustavat. Perjantaina 24. huhtikuuta ja jälleen tänä tiistaina 28. päivänä Helsingin Sanomat kirjoitti, että Helsingillä on tontteja myynnissä yli sadalla miljoonalla eurolla.
Kauppa ei käy, mutta kaupunki ei silti suostu laskemaan hintoja. Esimerkiksi Leppäsuolla sijaitsevalle tontille olisi vielä viime syksynä ollut ostaja, mutta kaupunki piti 10 miljoonan euron hintaa liian alhaisena. Nyt tuokin raha saattaisi kelvata.
Noususuhdanteessa kaupunkien myymien tonttien hinnat seuraavat markkinahintoja. Korotusautomaatti huolehtii siitä, että jo myydytkin tontit tuottavat entistä paremmin korkeampien kiinteistöverojen muodossa.
Voisiko ministeri palata nyt kotikonnuilleen kertomaan, että laskusuhdanteessa tonttihintojen pitäisi joustaa yhtälailla alaspäin. Kiinteistövirasto tarjoaa ratkaisuksi mallia, jossa tontin osuutta valmiin asunnon hinnasta korotetaan entisestään. Mutta mitä suurempi osuus asunnon hinnasta muodostuu tontista, sitä vähemmän jää rahaa asunnon laadun tai energiatehokkuuden parantamiseen. Tämä ei kuulosta hyvältä.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Miksi tonttihinnat eivät jousta?”
Kyllä tonttien hinnat joustavat
Heikki Heikkonen totesi plogissaan, että Hesarin mukaan Helsingillä on yli sadan miljoona edestä tontteja myynnissä. Vähän tähän suuntaan Hesari kirjoitti, mutta tieto on toki aivan väärä. Oikea otsikko olisi ollut, että alunperinkin väärin asetetusta 103 miljoonan budjettitavoitteesta jää ainakin 70 miljoonaan saamatta, kun tontteja ei vielä voi olla myynnissä eikä kellään ole ostohaluja. Satamilta vapautuvilta uusilta alueilta nimittäin tulee tontteja myyntiin vasta vuosien kuluttua. Jo sovittujakin kauppoja lykätään ja niitä tultaneen myös perumaan.
Mallissa, jossa mahdollisilta ostajilta kysytään tontinhinnan osuutta asuntojen velattomasta myyntihinnasta (Saukonpaaden tarjouskilpailu), kaupunki ottaa myyntiriskiin osaa. Jos asunnotojen hinnat ovat alhaiset, saa kaupunki tonteistaan myös alhaisemman hinnan. Ihan tarjoajien omassa harkinnassa on minkä prosentin tarjouksessaan ilmoittavat. Aiemmissakin tarjouskilpailuissa (Eiranranta ja Leppäsuo) kaupunki olisi tyytynyt selvästi toteutuneita alhaisempii hintoihin, mutta tarjoajat halusivat maksaa enemmän.
Ihan turha on sitä paitsi kuvitella, että asuntojen laatuun ja energiatehokkuuten satsattaisiin olennaisesti enemmän kuin miyä normit ja markkinat vaativat vaikka kaupunki antaisi tontit ilmaiseksi. Eri asia on, jos kaupunki järjestää näistä aiheista laatukilpailuja ja määrittelee tonteille kohtuulliset hinnat tai vuokrat.