Miten löydetään yhteinen sävel sisäilma-asioihin?

Sisäilma on hyvin kompleksinen kokonaisuus, joka sisältää ainakin rakennustekniikkaa, rakennusfysiikkaa, kemiaa, mikrobiologiaa ja talotekniikkaa. Lisäksi sisäilma-asioihin liittyvät vahvasti lääketiede, psykologia, viestintä, rakennusten huolto ja ylläpito sisältäen siivouksen ja muun kiinteistönpidon sekä tietysti raha.

Sisäilma-asiat koskevat meitä kaikkia, niin ammattilaisia kuin maallikoitakin. Jokainen kokee sisäilma-asiat oman osaamisensa ja taustansa kautta. Tämän vuoksi sisäilma-asioissa on vaikea löytää kaikille yhteistä kieltä. Pahimmassa tapauksessa ”osaaminen” on karttunut lehtien lööpeistä tai somen keskustelupalstoilta. Kokemukset huonosta sisäilmasta saattavat aiheuttaa sen, että alkaa etsiä sisäilmaongelmia joka paikasta. Lisäksi sisäilma-aiheisten uutisten lukeminen saattaa vääristää kuvaa ongelmien yleisyydestä, sillä harvemmin onnistumiset ja hyvin menneet projektit pääsevät otsikoihin.

Sisäilma-asioihin, kuten moneen muuhunkin asiaan, liittyy myyttejä, joiden alkuperää on hankala selvittää. Suhteellisen säännöllisesti törmään myyttiin, että ilmanvaihto jollain tapaa on syyllinen talojen homehtumiseen. Myyttien alkuperään ei yleensä pääse kiinni, mutta ne vahvistuvat, kun niitä toistetaan. Mitä useammasta suunnasta sama viesti tulee, alkaa miettiä, että sen täytyy olla totta. Erityisesti asiantuntijoiden tulisi tuntea vastuunsa siitä, minkälaista tietoa levittää eteenpäin. Sisäilma-asioissa huhupuheet saavat nopeasti siivet esimerkiksi huoltomiehen puolihuolimattomasta tokaisusta.

Monimutkaisiin sisäilmaongelmiin halutaan löytää yksinkertaisia selityksiä, ja toisaalta sisäilma-asioiden hoidon viivästyessä yksinkertaisetkin asiat saattavat monimutkaistua. Sisäilmaongelmien ratkaisemiseen saatetaan etsiä patenttiratkaisua, jolla ongelmista päästäisiin kertaheitolla eroon. Sisäilma-asioissa, kuten monessa muussakin asiassa käy kuitenkin niin, että kun alkaa jotain asiaa optimoida, saattaa ratkaisu tuottaa ongelmia jollain muulla tavalla. Kokonaisuuden hallintaa sisäilma-asioissa on toitotettu jo kyllästymiseen asti, mutta oikotietä onneen ei ole.

Kunnissa on painittu sisäilma-asioiden kanssa pitkään, mutta selkeästi viime vuosina asioihin on alettu tarttua uudenlaisella otteella. Myös korjausvelan kimppuun on käyty aiempaa suuremmilla panostuksilla. Peruskorjauksia tehdään oikeasti perusteellisesti ja toimintaa pyritään siirtämään reagoivasta ennakoivaan. Tämä ei tietenkään tapahdu yhdessä hetkessä, ja hyvien toimintamallien jalkautuminen vie aikaa. Terveet tilat 2028 -hankkeessa on tehty juuri tätä työtä ja tuettu näiden asioiden kanssa työskenteleviä viranhaltioita. Hankkeelle tulisikin turvata sille suunniteltu rahoitus ja perua viime syksynä kaavaillut leikkaukset, joilla olisi merkittäviä vaikutuksia hankkeen jatkolle.

Sisäilmakeskustelu on Suomessa ollut pitkään jossain määrin homekeskeistä. Koronan myötä sisäilman laatu ja tehokas ilmanvaihto ovat nousseet uuteen arvoon. Tulevaisuudessa on tärkeää kiinnittää huomioita entistä enemmän myös sisätilojen ylilämpenemisen hallintaan sekä rakenteiden kestävyyteen muuttuvassa ilmastossa.

Alun listaukseen lisään vielä yhden: luottamuksen. Sen puuttuminen vaikeuttaa myös sisäilmaongelmista eroon pääsemistä. Luottamusta rakennetaan ja ylläpidetään avoimuudella ja arvostavalla keskustelulla. Kuunnellaan toisiamme ja haastetaan myös omia ennakkokäsityksiämme.