Miten talotekniikka uudistetaan?

Tietoa kirjoittajasta Henri Juva
Talotekniikka-alan yrittäjä vuodesta 1981
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Talotekniikkasektori sai kurinpalautusta Granlundin johdolta (Rakennuslehti: ”Talotekniikka kaipaa uudistusta.”). Toimialan kärkikonsultin ykkösnimet Pekka Metsi ja Jukka Tyni roimivat urakointia: ”talotekniikkasektori ei ole onnistunut ottamaan sille kuuluvaa mandaattia edes rakentamisen uusissa toteutusmalleissa”.

Kohteliaasti herrat eivät nosta urakointia tikun nokkaan vaan puhuvat talotekniikkasektorista. Turhaa sievistelyä. Asiaa puhuvat. Totta on, että talotekniikan urakointiyritykset eivät ole kyenneet ottamaan sitä roolia, joka niille kuuluu. Siis kuuluu siinä tapauksessa, että halvimman investoinnin sijaan katsotaan elinkaaren kustannuksia. Valtaosa kiinteistön käyttötalouden menoista liittyy talotekniikkaan.

Valistuneimmatkin tilaajat ovat luopuneet sivu-urakoista. Talotekniikan tekijät eivät ole enää suorassa kontaktissa rakennuttajaan, vaan tulevat halvimman hinnan perusteella tekijöiksi pääurakoitsijan valikoimina. Siinä valinnassa kiinteistön tulevien käyttömenojen painoarvo on nolla.

Rakennuttajien organisaatioita on ohennettu ja projektin antaminen yksiin käsiin on siltä osin ymmärrettävää. Tässä on peiliin katsomisen paikka talotekniikan urakointiyrityksille. Ei ole osattu kertoa rakennuttajille, mitä etua tilaajan suorasta vaikutussuhteesta tekijään on. Tai mikä pahinta, ellei rakennuttaja ole loppukäyttäjä, aihe ei kiinnosta.

Iso haaste siis on, miten kehitetään ne sopimus- ja toimintamallit, joilla suunnittelijan näkemykset, urakoitsijan hinta ja tilaajan käyttökustannukset saatetaan sillä tavoin mitattavaan muotoon, että niiden perusteella voitaisiin tehdä valintoja eri toimijoiden kesken.

Määrälaskentaan Metsi ja Tyni vaativat uudistusta. Teema on vanha. Satoja miestyövuosia ammattilaisten työtä käytetään tarjousten massoitteluun. Digitaalisesti tieto on olemassa. Ongelma ei ole siis tekninen. Jonkun pitäisi ottaa vastuu siitä, että määrät ovat oikein. Talotekniikan tuottavuusharppaus olisi huima, jos massoittelu tulisi tilaajalta.

Tilaajia pelisääntöjen muutos ei ole innostanut. Eräskin iso grynderi kritisoi: jos otamme vastuun talotekniikan massoista, silloin mahdolliset virheet tulevat meidän kannettaviksi! Miksi uudistaa toimintatapoja, jos hyöty koituu koko toimialalle.

Vertikaalissa integraatiossa valmistaja-suunnittelija-urakoitsija piilee mahdollisuuksia kehittää yhteistyötä ja tuottavuutta. Ei ole totta, että suunnittelijan parhaaksi määrittelemälle tuotteelle löytyy aina halvempi verrokki eikä halvimman urakoitsijan suoritus voi aina olla yhteismitallinen kalliimpien suorittajien kanssa.

Rakentaminen on siitä jännää hommaa, että yksin se ei kehity. Ketä lähtee mukaan?

Tätä artikkelia on kommentoitu 19 kertaa

19 vastausta artikkeliin “Miten talotekniikka uudistetaan?”

  1. ”Jonkun pitäisi ottaa vastuu siitä, että määrät ovat oikein” Tarjoaja vastaa tarjoamansa määrän oikeellisuudesta. Jonkun pitäisi uudistaa tämä rakennusalan yrittäjien ahneus ja kyvyttömyys ottaa itse vastuuta mistään. Kuka lähtee mukaan?

  2. Niin kauan kun rakennusliikkeet tekevät kohteet tulosohjatusti, niin mikään ei muutu. Näin tekevät kaikki.

  3. Pitää muistaa myös se että rakennusliikkeitä johtaa maallikot suhteessa talotekniikkaa toimijoihin. Kykyä ajatella loppukäyttäjän, käyttö – ja huolto sekä energiatehokkuus asioista on nolla.

    1. Tähän voi helposti vaikuttaa. Kukaan ei kiellä tate-urakoitsijaa selostamasta oman ehdotuksensa erinomaisuutta ja kouluttamasta omia tilaajiaan.

  4. Huolestuttava kehityskulku talotekniikka urakoitsijoiden kannalta on, että hankkeet menevät yhä suuremmissa määrin KVR-muotoiseen hankintaan. Näihin KVR-kilpailutuksiin osallistuvat sitten myös sellaiset rakennusliikkeet jotka kilpailuttavat KVR-muodossa edelleen myös talotekniikan. Suurimpana päämääränä löytää toimija joka tuottaa halvimman neliöhinnan. Pääurakoitsijaa ei tippaakaan kiinnosta mitä talotekniikan KVR-urakka pitää sisällään. Hehän ulkoistavat kaiken vastuun hankintamuodollaan talotekniikka urakoitsijalle. Urakoitsijat joutuvat toimittamaan halvinta mahdollista tässä markkinoiden ”halvin neliöhinta leikissä”. Tarjolla on loppu käyttäjälle halvinta bulkkia mitä markkinoilta saa puhumattakaan todellisista elinkaarikustannuksista.

    1. Niin, olisikohan alan itse aiheuttama ilmiö kyseessä. Harva puhuu perinteisempien urakkamuotojen puolesta enää missään. Lobbarit luukuttaa KVärriä ja elinkaarimalleja pitkin maakuntia

  5. Ei oikein tahdo Hiace ja sorkkarauta riittää.

  6. Voisiko joku talotekniikka urakoitsija kertoa miten päästäisiin parhaaseen lopputulokseen, jossa olisi myös loppukäyttäjä huomioitu.
    Eli siis urakoinnin hinta pysyisi kohtuullisena ja lopputulos olisi laadukas

    1. Otetaan talotekniikkaurakoitsija hankesuunnitteluvaiheessa mukaan. Ajan ja kustannusten säästö syntyy siitä kun tiedetään mahdollisimman hyvin mitä tehdään, millä tehdään ja milloin tehdään. Tai ainakin se, milloin tiedetään mitä tehdään. Tietysti kaikkien pysyminen aikatauluissa on edellytys sille, että saadaan se säästö myös sieltä 89 litteralta.

      1. Tosiaan, otetaan urakoitsija mukaan ilman hintakilpailua. Tämä ei ole malli kustannustehokkaaseen toimintaan, vaan urakoitsijan vapaaseen hinnoitteluun.

        1. Kun palkkio ja sen käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa sovitaan alussa niin en näe mitään riskiä vapaaseen hinnoitteluun. Esimerkiksi projektinjohtourakoissa edetään läpilaskutuksella, joten asiakas hyötyy urakoitsijan alennuksista ja tehokkasta toiminnasta hankintojen ja etenkin työkustannusten suhteen. Meillä on kyllä näyttöä tähän asiaan.

  7. Kyllä se murheenkryyni on rakenteissa. siellä ovat nämä iäisyyskysymykset.

      1. Otappa vaikka semmonen kuin Ratun aikataulukirja, jos kirjastotäti antaa.

        1. Ratun aikataulukirja ei esitä rakentamisen iäisyyskysymyksiä. Luulen että viittaat työnjohtajien kyvyttömyyteen aikatauluttaa töitä ja noudattaa itse luomaansa aikataulua.

          1. Ne ovatkin siitä erikoisia, että joudut itse hahmottelemaan niitä.

  8. Rakennusliikkeet pysyvät yhteisesti sovitussa aikataulussa. Päästään jo hyvin lähelle onnistunutta projektia.

  9. Aika tuttua juttua, ja valitettavasti tuntuu yleistyvän.
    Rakennuttajaa ei tunnu kiinnostavan talotekniikan sisältö sen enempää kuin asfaltin toimittaja. Pitää muuten paikkaansa useamman rakennuttajan kohdalla (onneksi ei ihan kaikkien), ja eiköhän tämä johdu ihan siitä kuka lobbaa eniten ja näkyvimmin. No sehän on tietysti isojen rakennusliikkeiden johtajat joilla on ”näkemys” siitä kuinka saadaan aikaiseksi se paras paketti tilaajalle. Tästä on kyllä aika karvasta kokemusta itsellä jo Talotekniikan urakoitsijan edustajana ja nyt pienenyrittäjänä isojen maailmassa. Kuka sitä nyt haluaisi kuulla yksittäisen laadun puolesta puhujan, kun koko paketti saadaan avaimet käteen, ilman että tarvitsisi laatia sopimuksia jos kenenkin kanssa. Onhan se mukavaa kun kaikki tuodaan valmiina pöytään, helppoa ja vaivatonta. Sitten kun yrität tarjota Talotekniikan valvontapalveluita rakennusliikkeelle jolla on se kokonaispaketti, niin valitettavasti lähes aina saa kuulla saman litanian. No meillä on siellä pääkonttorilla ne talotekniikan kaverit ja ei täällä kentällä oikeastaan tarvita muuta kuin hyvät urakoitsijat ja sopimuspaperit kuntoon, niin laatua tuppaa tulemaan lähes itsestään. Niin kyllä jotain pitäis tehdä, ja mukana ollaan.

  10. Pelkkää silmänpalvontaa, ohjeessa kuvataan, kuinka LVIA-järjestelmien toimivuutta valvotaan ja dokumentoidaan. Dokumentoinnilla osoitetaan, että asennetut laitteet, tarvikkeet ja järjestelmät täyttävät lainsäädännön, viranomaisten ja rakennuttajan vaatimukset. Jatko on täyttä kaaosta, paperit lentää roskalavalle, saahan ne kunnan arkistosta kuitenkin ostaa.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat