Talotekniikka kaipaa uudistusta

Suomalainen talotekniikkasektori ei ole onnistunut ottamaan sille kuuluvaa mandaattia edes rakentamisen uusissa toteutusmalleissa. Sisäympäristö ja energiatehokkuus, jotka ovat pääosin talotekniikan vastuulla, ovat kyllä jokaisen mielestä tärkeitä osa-alueita, mutta käytännössä ne jäävät usein sivurooliin.

Talotekniikka sisältää liian monta epäjatkuvuuskohtaa suunnittelusta ylläpitoon. Tämän seurauksena dataa hyödynnetään heikosti. Samoista asioista päätetään useaan kertaan, eivätkä alussa asetetut tavoitteet heijastu koko elinkaarelle.

Urakkalaskennassa halpa hankintahinta ajaa laatu- ja elinkaaritavoitteiden yli ja määrät lasketaan moneen kertaan eri tahojen toimesta.

Työmailla aikataulusuunnitelmat eivät perustu faktoihin ja toiminnanvarmistus jää tekemättä, kun loppuvaiheessa paniikki iskee.

Tästä kaikesta seuraa turhia lisäkustannuksia ja aikatauluviivettä. Käyttäjien toiminta häiriintyy, kun talotekniikan virittäminen jatkuu pahimmillaan koko takuuajan. Energiatehokkuus on jotain aivan muuta kuin mitä konsultit ovat simuloineet. Ja käyttäjät joutuvat uusissa tiloissa kärsimään huonoista sisäolosuhteista.

Ongelmien ymmärtäminen on tietysti lähtökohtana kehitykselle. Ja onnistuneitakin projekteja toki on paljon. Mielestämme talotekniikan osalta ei tarvita edes trendikkäästi radikaaleja innovaatioita. Riittää, kun korjataan muutamia perusasioita ja talotekniikka saadaan vahvemmin osaksi koko rakennusprosessin johtamista. Korjaisimme kolme asiaa:

Merkittävimmät teknologiavalinnat tehdään jo suunnitteluvaiheessa. Samalla on mahdollista lisätä suunnittelijoiden, urakoitsijoiden ja teknologiatoimittajien yhteistyötä jo suunnittelun aikana. Erityisesti smart building -teknologiat, avoimuuden vaatimukset ja tiedonsiirron rajapinnat tulee määrittää suunnittelun aikana, jotta ne saadaan toimimaan. Kaikkiin merkittäviin valintoihin sisältyy myös elinkaaritavoitteita, kuten tavoitehiilijalanjälki ja tavoitekäyttöikä.

Määrälaskenta uudistetaan. Kun tärkeimmät valinnat lukitaan suunnitteluvaiheessa, voidaan kaikkien tarjoajien urakat laskea samoilla digitaalisilla määrillä. Rakennuttajan määrälaskenta on paras ratkaisu, mutta pääasia on, että luotettava määräluettelo syntyy. Tietomallista otetaan määrät soveltuvilta osin, hyödynnetään luonnossuunnittelua ja referenssimalleja sekä täydennetään tietoa asiantuntijanäkemyksillä tarpeen mukaan. Urakkakilpailuissa painopiste on tällöin tuottavuudessa ja elinkaariominaisuuksissa.

Talotekniikan tahtituotanto ja digitaalinen tilannekuva otetaan käyttöön työmaalla. Määrien hallinnan kautta tavarat ovat työmaalla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työt voidaan aikatauluttaa ja suunnitella tehokkaasti. Käyttöön tulee ottaa mitattu valmiusaste ja määrien tulee olla sekä tilaajan että urakoitsijan tiedossa. Näin lisä- ja muutostöiden käsittely muuttuu läpinäkyväksi. Tässä tavoitteessa tarvitaan uusia rooleja ja työkaluja, mutta kehitys on jo käynnissä.

Jos talotekniikka integroidaan vahvemmin hankejohtamiseen, tuottavuus kehittyy kaikissa prosessin vaiheissa. Budjetit ja aikataulut pysyvät huomattavasti paremmin hallinnassa, ja toiminnasta muodostuu järkevää liiketoimintaa kaikille osapuolille. Käyttäjille ja omistajille voidaan taata toimivat sisäolosuhteet, tekniikka ja energiatehokkuus. Lopulta kiinteistöjen tekniikkaa voidaan johtaa luotettavan datan perusteella. Toimiva talotekniikka mahdollistaa palveluinnovaatioita ja uusia liiketoimintamalleja.

Seuraavaksi tulee vain käydä hommiin. Me ollaan aloitettu jo.